Java in a Nutshell, 8th Edition Benjamin J.

Evans pdf download

https://ebookmeta.com/product/java-in-a-nutshell-8th-edition-
benjamin-j-evans/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Java in a Nutshell, 8th Edition (Third Early Release)

Benjamin J. Evans

https://ebookmeta.com/product/java-in-a-nutshell-8th-edition-
third-early-release-benjamin-j-evans/

Java in a Nutshell: A Desktop Quick Reference Benjamin

J. Evans

https://ebookmeta.com/product/java-in-a-nutshell-a-desktop-quick-
reference-benjamin-j-evans/

Java in a Nutshell: A Desktop Quick Reference Benjamin

Evans

https://ebookmeta.com/product/java-in-a-nutshell-a-desktop-quick-
reference-benjamin-evans/

Breaking 1st Edition Amanda Cassidy

https://ebookmeta.com/product/breaking-1st-edition-amanda-
cassidy/
Only Sinners Trinity Security Solutions 3 1st Edition
Tory Palmer

https://ebookmeta.com/product/only-sinners-trinity-security-
solutions-3-1st-edition-tory-palmer/

Cross Cultural Exchange in the Byzantine World c 300

1500 AD Selected Papers from the XVII International
Graduate Conference of the Oxford Society Byzantine and
Neohellenic Studies Kirsty Stewart (Editor)
https://ebookmeta.com/product/cross-cultural-exchange-in-the-
byzantine-world-c-300-1500-ad-selected-papers-from-the-xvii-
international-graduate-conference-of-the-oxford-society-
byzantine-and-neohellenic-studies-kirsty-stewart-ed/

The Jet Engine Rolls Royce

https://ebookmeta.com/product/the-jet-engine-rolls-royce/

Essentials of Economics, 5th edition (2022) R. Glenn

Hubbard

https://ebookmeta.com/product/essentials-of-economics-5th-
edition-2022-r-glenn-hubbard/

Ships of the Royal Navy 5th edition The Complete Record

of All Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th
Century to the Present Colledge

https://ebookmeta.com/product/ships-of-the-royal-navy-5th-
edition-the-complete-record-of-all-fighting-ships-of-the-royal-
navy-from-the-15th-century-to-the-present-colledge/
Taxonomic Studies on the Genus Lasianthus Jack
Rubiaceae Collected Works ■■

https://ebookmeta.com/product/taxonomic-studies-on-the-genus-
lasianthus-jack-rubiaceae-collected-works-%e6%9c%b1%e5%8d%8e/
 8t ove
C
h rs J
Ed a
Java

iti va 1
on 7
in a Nutshell
A Desktop Quick Reference

Compliments of

Benjamin J. Evans,
Jason Clark &
David Flanagan
Java in a Nutshell
The updated edition of this Nutshell guide helps
experienced Java programmers get the most out “This is a must-have
of versions through Java 17 and serves as a learning
book for developers to
path for new developers. Chock-full of examples
get a clear picture of
that demonstrate how to take complete advantage
how Java works and
of modern Java APIs and development best
practices, this thoroughly revised book includes how it has evolved over
new material on recent enhancements to the Java the years.”
object model that every developer should know. —Achyut Madhusudan
Software Developer at RedHat
The first section provides a fast-paced, no-fluff
introduction to the Java programming language
and the core runtime aspects of the Java platform. Ben Evans is a Java Champion and
The second section is a core concept and API senior principal software engineer
reference that explains how to perform real at Red Hat. Cofounder of jClarity,
he’s also served as lead architect
programming work with Java.
for instrumentation at New Relic.
• Get up to speed on language and core library Jason Clark, a principal engineer
details through Java 17 and architect at New Relic,
• Learn Java’s syntax and model for has worked on everything
from petabyte-scale JVM data
object-oriented programming processing pipelines to Ruby
• Explore generics, enumerations, instrumentation libraries.
annotations, and lambda expressions David Flanagan is a computer
• Examine how concurrency and memory programmer who spends most of
his time writing about JavaScript
are intertwined
and Java. He’s also the author of
• Delve into Java’s latest I/O APIs, including JavaScript: The Definitive Guide.
asynchronous channels
• Become familiar with development tools
in OpenJDK

JAVA Twitter: @oreillymedia

linkedin.com/company/oreilly-media
youtube.com/oreillymedia
US $65.99 CAN $82.99
ISBN: 978-1-098-15125-6
978-1-098-13100-5
JAVA IN A
NUTSHELL
A Desktop Quick Reference
Eighth Edition

Benjamin J. Evans, Jason Clark,

and David Flanagan
Java in a Nutshell, Eighth Edition
by Benjamin J. Evans, Jason Clark, and David Flanagan
Copyright © 2023 Benjamin J. Evans and Jason Clark. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway North, Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or sales promotional use. Online
editions are also available for most titles (http://oreilly.com). For more information, contact
our corporate/institutional sales department: 800-998-9938 or corporate@oreilly.com.

Acquisitions Editors: Brian Guerin and Proofreader: Amnet Systems, LLC

Zan McQuade Indexer: WordCo Indexing Services, Inc.
Development Editor: Melissa Potter Interior Designer: David Futato
Production Editor: Ashley Stussy Cover Designer: Karen Montgomery
Copyeditor: Piper Editorial Consulting, LLC Illustrator: Kate Dullea

February 2023: Eighth Edition

Revision History for the Eighth Edition

2023-02-14: First Release

See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781098131005 for release details.

The O’Reilly logo is a registered trademark of O’Reilly Media, Inc. Java in a Nutshell, the cover
image, and related trade dress are trademarks of O’Reilly Media, Inc.
The views expressed in this work are those of the authors, and do not represent the publisher’s
views. While the publisher and the authors have used good faith efforts to ensure that
the information and instructions contained in this work are accurate, the publisher and
the authors disclaim all responsibility for errors or omissions, including without limitation
responsibility for damages resulting from the use of or reliance on this work. Use of the
information and instructions contained in this work is at your own risk. If any code samples
or other technology this work contains or describes is subject to open source licenses or the
intellectual property rights of others, it is your responsibility to ensure that your use thereof
complies with such licenses and/or rights.
This work is part of a collaboration between O’Reilly and Red Hat. See our statement of
editorial independence.

978-1-098-13100-5
[LSI]
This book is dedicated to all who teach peace and resist violence.
 Table of Contents

Foreword. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ix

Preface. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xi

Part I. Introducing Java

1. Introduction to the Java Environment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

The Language, the JVM, and the Ecosystem 3
Comparing Java to Other Languages 11
Answering Some Criticisms of Java 12
A Brief History of Java and the JVM 16
Summary 18

2. Java Syntax from the Ground Up. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

Java Programs from the Top Down 20
Lexical Structure 20
Primitive Data Types 25
Expressions and Operators 34
Statements 52
Methods 74
Introduction to Classes and Objects 81
Arrays 86
Reference Types 94
Packages and the Java Namespace 98
Java Source File Structure 103
Defining and Running Java Programs 104
Summary 105

v
3. Object-Oriented Programming in Java. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
Overview of Classes and Records 107
Fields and Methods 111
Creating and Initializing Objects 117
Subclasses and Inheritance 122
Data Hiding and Encapsulation 135
Abstract Classes and Methods 143
Modifier Summary 148
Summary 150

4. The Java Type System. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151

Interfaces 152
Java Generics 162
Enums and Annotations 175
Lambda Expressions 180
Nested Types 187
Describing the Java Type System 198
Summary 201

5. Introduction to Object-Oriented Design in Java. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205

Java Values 205
Important Common Methods 207
Constants 212
Working with Fields 212
Field Inheritance and Accessors 213
Singleton 215
Factory Methods 217
Builders 218
Interfaces Versus Abstract Classes 220
Do Default Methods Change Java’s Inheritance Model? 222
OOD Using Lambdas 223
OOD Using Sealed Types 225
OOD Using Records 227
Instance Methods or Class Methods? 228
Composition Versus Inheritance 230
Exceptions and Exception Handling 232
Safe Java Programming 234

vi | Table of Contents
 6. Java’s Approach to Memory and Concurrency. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
Basic Concepts of Java Memory Management 237
How the JVM Optimizes Garbage Collection 241
The HotSpot Heap 243
Finalization 248
Java’s Support for Concurrency 249
Working with Threads 261
Summary 263

Part II. Working with the Java Platform

7. Programming and Documentation Conventions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267

Naming and Capitalization Conventions 267
Practical Naming 269
Java Documentation Comments 271
Doclets 279
Conventions for Portable Programs 280
Summary 282

8. Working with Java Collections. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283

Introduction to Collections API 283
Java Streams and Lambda Expressions 306
Summary 317

9. Handling Common Data Formats. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319

Text 319
Numbers and Math 329
Date and Time 334
Summary 341

10. File Handling and I/O. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 343

Classic Java I/O 343
Modern Java I/O 349
NIO Channels and Buffers 353
Async I/O 356
Networking 359
Summary 365

vii | Table of Contents

11. Classloading, Reflection, and Method Handles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
Class Files, Class Objects, and Metadata 367
Phases of Classloading 370
Secure Programming and Classloading 372
Applied Classloading 374
Reflection 377
Method Handles 384

12. Java Platform Modules. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 389

Why Modules? 390
Writing Your Own Modules 394
Issues with Modules 403
Summary 406

13. Platform Tools. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 407

Command-Line Tools 407
Introduction to JShell 425
Introduction to Java Flight Recorder (JFR) 428
Summary 429

Appendix. Beyond Java 17. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 431

Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 441

viii | Table of Contents

 Foreword

A lot can happen in four years.

This is as true of programming languages as it is of anything else.
Java 11, the first post-8 Java release with long-term support, arrived in September
2018 and the seventh edition of Java in a Nutshell came out a few months later.
Since then, both the wider world and the Java ecosystem have seen major upheavals
that were largely unpredictable at that time.
The new release cadence, of a LTS release every three years (now changed to every
two years), has found favor with the Java ecosystem—very few companies have
chosen to adopt the interim, feature releases, and instead everyone prefers to stay on
an upgrade path where only the LTS releases are productionized.
Java 11 has proved to be an excellent release and a worthy successor to the now-
legacy Java 8.
With the release of Java 17, the language has moved forward yet again, with new
features such as switch expressions and the introduction of Java’s version of alge‐
braic data types, in the form of records and sealed types.
Java performance continues to improve, and Java 17 is the fastest release yet.
In all, this is a great time to be joining (or returning to) application development
in Java. Looking forward, the future holds some major changes that will alter the
character of Java development in fundamental ways.
The next year or two will start to see these changes arrive and become part of the
Java developer’s everyday experience.

ix
 Once again, in working on this new edition of a classic text, if we have preserved
the feel of Java in a Nutshell, while updating it to bring it to the attention of a new
generation of developers, then we shall be well satisfied.

—Ben Evans,
Barcelona, Spain, 2022
Jason Clark, Portland, Oregon
(& Barcelona, Spain), 2022

x | Foreword
 Preface

This book is a desktop Java reference, designed to sit faithfully by your keyboard
while you program. Part I, “Introducing Java” is a fast-paced, “no-fluff ” introduc‐
tion to the Java programming language and the core runtime aspects of the Java
platform. Part II, “Working with the Java Platform” is a reference section that blends
elucidation of core concepts with examples of important core APIs. The book covers
Java 17, but we recognize that some shops may not have adopted it yet—so where
possible we call out if a feature was introduced after Java 8. We use Java 17 syntax
throughout, including var and lambda expressions.

Changes in the Eighth Edition

The seventh edition of this book covers Java 11, whereas this edition covers Java 17.
However, the release process of Java changed significantly with the arrival of Java 9,
and certain releases of Java are now badged as long-term support (LTS) releases. So,
Java 17 is the next LTS release of Java after Java 11.
With the eighth edition we have tried to update the concept of what it means to be
a “Nutshell” guide. The modern Java developer needs to know more than just syntax
and APIs. As the Java environment has matured, such topics as concurrency, object-
oriented design, memory, and the Java type system have all grown in importance for
all developers.
In this edition, we have taken the approach that only the most recent versions of
Java are likely to be of interest to the majority of Java developers, so we usually only
call out when new features arrived after Java 8.
For example, the module system (that arrived with Java 9) is still likely to be new
for at least some developers, and it represents a major change. However, it is also
something of an advanced topic and is in someways separate from the rest of the
language, so we have restricted our treatment of it to a single chapter.

xi
Contents of This Book
The first six chapters document the Java language and the Java platform—they
should all be considered essential reading. The book is biased toward the Ora‐
cle/OpenJDK (Open Java Development Kit) implementation of Java but not greatly
so. Developers working with other Java environments will still find plenty to occupy
them. Part I includes:
Chapter 1, “Introduction to the Java Environment”
This chapter is an overview of the Java language and the Java platform. It
explains the important features and benefits of Java, including the lifecycle of
a Java program. We also touch on Java security and answer some criticisms of
Java.
Chapter 2, “Java Syntax from the Ground Up”
This chapter explains the details of the Java programming language, including
the Java 8 language changes. It is a long and detailed chapter that does not
assume substantial programming experience. Experienced Java programmers
can use it as a language reference. Programmers with substantial experience
with languages such as C and C++ should be able to pick up Java syntax
quickly by reading this chapter; beginning programmers with only a modest
amount of experience should be able to learn Java programming by studying
this chapter carefully, although it is best read in conjunction with an introduc‐
tory text (such as O’Reilly’s Head First Java by Kathy Sierra, Bert Bates, and
Trisha Gee).
Chapter 3, “Object-Oriented Programming in Java”
This chapter describes how the basic Java syntax documented in Chapter 2 is
used to write simple object-oriented programs using classes and objects in Java.
The chapter assumes no prior experience with object-oriented programming. It
can be used as a tutorial by new programmers or as a reference by experienced
Java programmers.
Chapter 4, “The Java Type System”
This chapter builds on the basic description of object-oriented programming
in Java and introduces the other aspects of Java’s type system, such as generic
types, enumerated types, and annotations. With this more complete picture, we
can discuss the biggest change in Java 8—the arrival of lambda expressions.
Chapter 5, “Introduction to Object-Oriented Design in Java”
This chapter is an overview of some basic techniques used in the design of
sound object-oriented programs, and it briefly touches on the topic of design
patterns and their use in software engineering.
Chapter 6, “Java’s Approach to Memory and Concurrency”
This chapter explains how the Java Virtual Machine manages memory on
behalf of the programmer, and how memory and visibility are intimately
entwined with Java’s support for concurrent programming and threads.

xii | Preface
These first six chapters teach you the Java language and get you up and running
with the most important concepts of the Java platform. Part II is all about how
to get real programming work done in the Java environment. It contains plenty of
examples and is designed to complement the cookbook approach found in some
other texts. This part includes:
Chapter 7, “Programming and Documentation Conventions”
This chapter documents important and widely adopted Java programming
conventions. It also explains how you can make your Java code self-
documenting by including specially formatted documentation comments.
Chapter 8, “Working with Java Collections”
This chapter introduces Java’s standard collections libraries. These contain data
structures that are vital to the functioning of virtually every Java program—
such as List, Map, and Set. The new Stream abstraction and the relationship
between lambda expressions and the collections are explained in detail.
Chapter 9, “Handling Common Data Formats”
This chapter discusses how to use Java to work effectively with very common
data formats, such as text, numbers, and temporal (date and time) information.
Chapter 10, “File Handling and I/O”
This chapter covers several different approaches to file access—from the more
classic approach found in older versions of Java, to more modern and even
asynchronous styles. The chapter concludes with a short introduction to net‐
working with the core Java platform APIs.
Chapter 11, “Classloading, Reflection, and Method Handles”
This chapter introduces the subtle art of metaprogramming in Java—first intro‐
ducing the concept of metadata about Java types, then turning to the subject
of classloading and how Java’s security model is linked to the dynamic loading
of types. The chapter concludes with some applications of classloading and the
relatively new feature of method handles.
Chapter 12, “Java Platform Modules”
This chapter describes Java Platform Module System (JPMS), the major feature
that was introduced as part of Java 9, and provides an introduction to the
wide-ranging changes that it brings.
Chapter 13, “Platform Tools”
Oracle’s JDK (as well as OpenJDK) includes a number of useful Java devel‐
opment tools, most notably the Java interpreter and the Java compiler. This
chapter documents those tools, as well as the jshell interactive environment
and new tools for working with modular Java.
Appendix
This appendix covers Java beyond version 17, including the releases Java 18
and 19 as well as ongoing research and development projects to enhance the
language and JVM.

xiii | Preface
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
lähettiläittensä, avulla maailman sopusoinnun ja antanut tuolle
sopusointuiselle kokonaisuudelle kauniin, suuren nimen Kosmos.
Minä olin sanalla sanoen teosoofi.

— Matkani olivat nyt päättyneet. Mutta monen monituisten

erinimisten kaupunkien ja niissä vallitsevain erilaisten tapain
näkeminen ei ollut minua laisinkaan hämmästyttänyt. Siihen oli
syynä se, ettei mikään auringon alla ollut minulle enää uutta. Siihen
oli syynä, että minä noiden kolmenkolmatta olotilan aikana, jotka jo
ennen olin elänyt, olin käynyt myöskin noissa samoissa
kaupungeissa. Ainoa seikka, joka minua kummastutti, olivat niissä
ihmisissä tapahtuneet muutokset, jotka noissa kaupungeissa nyt
asuivat. Nyt saatoin minä aatoksissani kohota hetken tapahtumain
yläpuolelle ja seurata sieltä ihmiskunnan kehitystä. Minä näin, että
kaikki sielut pyrkivät eteenpäin ja että se kehitys vei vapauteen. Minä
näin, että Herra oli herättänyt kaikki profeetat, jotka aikoinaan ovat
ilmestyneet, tukemaan ihmiskunnan horjuvia askeleita. Ja
ihmiskunta, joka lähtee sokeana kehdostaan, astuu kunakin
vuosisatana askeleen valoa kohti: — vuosisadat ovat kansain päiviä.

— Silloin sanoin minä itselleni, ettei minulle varmaankaan ollut

ilmaistu näin paljon ylhäisiä asioita sitä varten, että minä ne
hautaisin itseeni. Sanoin, että vuori kätkee turhaan kultasuoniaan ja
valtameri helmiään, sillä sitkeä vuorimies tunkeutuu kuitenkin kallion
sisustaan, ja sukeltaja laskeutuu valtameren syvyyteen. Sanoin, että
ei tule noudattaa valtameren ja vuoren esimerkkiä, vaan parempi on
minun sen sijaan olla sellainen kuin aurinko, nimittäin levittää
loistettani maailmalle.

— Te ymmärrätte nyt siis, etten minä tullut tänne Idästä

pelkästään toimittaakseni tavallisia vapaamuurarien kokousmenoja.
Minä olen tullut sanoakseni teille: Veljet, lainatkaa kotkalta siivet ja
silmät, nouskaa maailman yläpuolelle, kiivetkää minun kanssani
vuorelle, jolle Saatana vei Jesuksen, ja luokaa silmänne yli maailman
valtakuntain.

— Kansat muodostavat suunnattoman yhteisen falangin; ne ovat

syntyneet eri aikakausina ja erilaisissa olosuhteissa ja ovat
asettuneet kukin paikalleen, ja niiden täytyy kunkin järjestyksessään
päästä päämaaliin, jota varten ne ovat luodut. Ne kulkevat
lakkaamatta eteenpäin, vaikka ne näyttävät lepäävän. Ja jos ne ehkä
peräytyvät askeleen taaksepäin, eivät ne silti taannu, vaan ne
ainoastaan tahtovat ottaa uutta vauhtia rynnätäkseen jonkun esteen
yli tai murtaakseen tieltään jonkun vaikeuden.

— Ranska on kansakuntain etuvartiosto. Antakaamme sen käteen

soihtu. Olkoonpa tuo soihtu vaikka kekäle, niin liekki, joka sitä
kuluttaa, sytyttää kuitenkin terveellisen tulipalon, sillä se on
valaiseva maailmaa.

— Siitä syystä ei Ranskan edustaja ole tässä tilaisuudessa. Ehkäpä

hän on arastellut tehtäväänsä… Vaaditaan miestä, joka ei arastele
mitään… Minä menen itse Ranskaan.

— Te menette Ranskaan? — huudahti puheenjohtaja.

— Se on kaikkein tärkein vartiopaikka… Minä valitsen sen itselleni.

Se on kaikkein vaarallisin työ… Minä otan sen huolekseni.

— Niinpä tiedätte kai, mitä Ranskassa tapahtuu nyt? — jatkoi

puheenjohtaja.

Illuminaatti hymyili.
 — Minä tiedän sen, sillä minä itse olen ne tapahtumat valmistanut.
Vanha, arka, turmeltunut kuningas, joka kuitenkin on vähemmässä
määrin raihnas kuin se yksinvalta, jota hän edustaa, määräilee
Ranskan valtaistuimella. Ainoastaan muutamia vuosia on hänellä
enää elettävänä. Meidän täytyy valmistaa parhaamme mukaan
tulevaisuutta hänen kuolinpäiväkseen. Ranska on tuon vanhan
rakennuksen kulmakivi. Tempaiskoot nuo kuusi miljoonaa kättä,
jotka kohoavat ylimmäisen piirin antamasta merkistä, pois tämän
kiven, niin yksinvaltaisuuden rakennus romahtaa maahan. Ja sinä
päivänä, jolloin tiedetään, että Ranskassa ei ole enää kuningasta,
alkaa niidenkin Euroopan yksinvaltiasten päätä huimata, jotka
kantavat kopeimpina kruunuaan, ja he heittäytyvät itsestään tuohon
kuiluun, jonka Ludvig Pyhän valtaistuin on sortuessaan avannut.

— Anteeksi, korkeasti kunnioitettu mestari, — keskeytti se

johtajista, joka seisoi puheenjohtajan oikealla puolella ja jonka
saattoi hänen Saksan vuoristolaisille ominaisesta lausunnastaan
tuntea sveitsiläiseksi, — teidän viisautenne on kai laskenut tyystin
kaikki?

— Kaikki, — vastasi lakoonisesti suurkopti.

— Ja kuitenkin (pyydän anteeksi, korkeasti kunnioitettu mestari,

että keskeytän puheenne; mutta vuortemme huipuilla, laaksojemme
pohjalla, järviemme rannoilla me olemme tottuneet puhumaan yhtä
vapaasti kuin tuulen humu ja vetten loiske) kuitenkin, toistan minä,
on minusta hetki soveltumaton, sillä nyt valmistetaan paraikaa
suurta tapausta, joka on uudistava Ranskan yksinvallan. Minä itse
olen nähnyt, minä, jolla on kunnia teitä puhutella, korkeasti
kunnioitettava suurmestari, minä itse olen nähnyt Maria Teresian
tyttären matkaavan suurella loistolla Ranskaa kohti, jossa hän on
yhdistävä seitsemäntoista caesarin veren yhdenseitsemättä
kuninkaan perillisen vereen. Ja kansa sokeudessaan riemuitsee tästä
seikasta, kuten se aina riemuitsee, kun sen kahleita hellitetään tai
kullataan. Minä toistan siis omassa ja veljeini nimessä pitäväni
hetkeä epäsuotuisana.

Kaikki kääntyivät tarkkaavasti tuon miehen puoleen, joka oli niin

tyynesti ja samalla niin rohkeasti uhmannut suurmestarin mieltä.

— Puhu, veljeni, — vastasi suurkopti, eikä näyttänyt olevan

pahastunut; — sinun neuvoasi seurataan, jos se on hyvä. Me
Jumalan valitut emme vieroita luotamme ketään emmekä hukkaa
maailman onnea itserakkauttamme säästääksemme.

Sveitsin edustaja jatkoi syvän hiljaisuuden vallitessa:

— Tutkimusteni avulla on minun onnistunut, korkeasti kunnioitettu

suurmestari, päästä vakuutetuksi eräästä totuudesta, nimittäin siitä,
että ihmisten kasvoista saattaa lukea heidän paheensa ja heidän
hyveensä, jos vain on silmää lukea sitä. Ihminen muuttaa kasvojensa
ilmeen, hän voi tehdä katseensa lempeäksi, hän pakottaa huulensa
hymyilemään, sillä kaikki nuo lihasten liikkeet ovat hänen vallassaan.
Mutta hänen luonteensa pääpiirteet jäävät näkyviin helposti
luettavana ja epäämättömänä todistuksena siitä, miten hänen
sydämensä laita on. Niinpä saattaa yksin tiikerilläkin olla viehkeät
hymynsä ja lempeät silmänluontinsa. Mutta kuitenkin te tunnette sen
tiikeriksi matalasta otsasta, ulkonevista kulmaluista, tavattoman
leveästä niskasta, verisestä kidasta. Koira jälleen rypistää
kulmakarvojaan, näyttää hampaitaan ja on olevinaan vimmastunut.
Mutta sen säveästä ja suorasta katseesta, älykkäästä muodosta,
nöyrästä asennosta te huomaatte, että se on palvelevainen ja
ystävällinen. Jumala on kirjoittanut jokaisen luomansa kasvoihin
hänen nimensä ja luonteensa. — No niin: minä olen lukenut tuon
nuoren tytön otsalta, joka on piakkoin hallitseva Ranskaa, Saksan
tytärten ylpeyden, uljuuden ja hurskaan armeliaisuuden. Minä olen
lukenut sen nuorukaisen kasvoista, josta tulee hänen puolisonsa,
tyynen tarkkailijan, kristillisen sävyisyyden ja tunnollisuuden lahjat.
Kansa ei muista pahaa eikä koskaan unhoita hyvää, ei varsinkaan
Ranskan kansa, koskapa joku Kaarlo Suuri, Ludvig Pyhä ja Henrik IV
ovat riittäneet suojelemaan kokonaista kaksikymmentä pelkuria ja
julmaa kuningasta. Eikö siis tuo kansa, joka aina luottaa eikä joudu
koskaan epätoivon valtaan, eikö se rakastaisi nuorta, kaunista ja
hyvää kuningatarta ja lauhkeaa, hyvänsuopaa ja säästäväistä
kuningasta, etenkin Ludvig XV:n tuhoisan ja tuhlaavaisen
hallituskauden jälkeen, hänen julkisten määräystensä ja salakavalain
kostotöittensä jälkeen, jonkun Pompadourin ja Dubarryn valta-ajan
jälkeen? Eikö Ranska ole vain siunaava tuota kuningasparia, nyt
luettelemaini hyveitten esikuvia, jotka tuovat vielä lisäksi
myötäjäisinään rauhan Europalle? Nyt on dauphine[14] Marie
Antoinette kohtikään saapuva Ranskan rajain sisälle. Nyt varustetaan
par'aikaa häävuodetta Versaillesissa… Onko tällainen hetki teistä
sopiva alottaa Ranskan avulla ja sen hyväksi uudistustyötänne?
Pyydän vieläkin anteeksi, korkeasti kunnioitettu herra, mutta minun
täytyi lausua, mitä ajattelen sieluni syvyydessä ja minkä pidän
velvollisuutenani jättää teidän erehtymättömän älynne harkittavaksi.

Näin sanottuaan kumarsi puhuja, jota tuntematon oli maininnut

Zürichin apostoliksi, ja hänen puheensa jälkeen kuului
kokoontuneiden piiristä yksimielinen ihasteleva mutina. Sitten hän
odotti suurkoptin vastausta.

Sitä hänen ei tarvinnut kauan tehdä, sillä tuntematon alotti heti:

 — Jos te luette kohtaloita ihmisten kasvoista, maineekas veljeni,
niin minä luen itse tapahtuvista seikoista. Marie Antoinette on ylpeä;
hän yltyy taistelemaan ja sortuu meidän hyökkäyksiimme. Dauphin
Ludvig August on hyvä ja lempeä; hän väsyy taistelussa ja joutuu
perikatoon samalla tapaa ja samalla kertaa kuin hänen vaimonsa.
Mutta he sortuvat kumpikin aivan vastakkaisten ominaisuuksien,
toinen hyveen, toinen vian vuoksi. He kunnioittavat nykyään
toisiaan, mutta me emme anna heille aikaa toisiansa rakastaa, ja
vuoden kuluttua he halveksivat toisiaan. Miksi muuten, veljet,
aprikoida, miltä taholta valo tulee, kun kerran valo on ilmoitettu
minulle, joka tulen Idästä niinkuin ennen paimenet, tämän tähden
johtamana, joka julistaa uutta uudistumista? Huomenna minä ryhdyn
työhön ja pyydän teiltä apua ja kaksikymmentä vuotta
täyttääksemme tehtävämme. Kaksikymmentä vuotta riittää, jos me
yksimielisesti ja voimakkaina pyrimme samaa päämäärää kohti.

— Kaksikymmentä vuotta! — mutisivat haamuista useat; — se on

pitkä aika.

Suurkopti kääntyi noiden malttamattomien puoleen.

— Niin, se on tosiaan pitkä aika jokaiselle, joka kuvittelee, että

periaate voidaan surmata niinkuin ihminen Jacques Clementin[15]
tikarilla tai Damiensin[16] veitsellä! Järjettömät!… Veitsi surmaa
ihmisen, se on kyllä totta; mutta niinkuin uudestisynnyttävä teräs se
leikkaa ainoastaan oksan, saaden versomaan kymmenen uutta
samasta rungosta. Ja kuninkaan ruumiin sijaan, joka makaa
haudassaan, se herättää uuden, jonkun Ludvig XIII:n, typerän
tyrannin, Ludvig XIV:n, älykkään despootin, Ludvig XV:n,
palvelijainsa kyynelten ja veren kostuttaman epäjumalan, joka on
kuin nuo muodottomat ja hirviömäiset jumalten kuvat, joiden olen
nähnyt Intiassa aina sama jäykistynyt hymy huulillaan murskaavan
naisia ja lapsia, kun nämä heittävät kukkaisköynnöksiä niiden
vaunujen pyöräin kaunistukseksi. Mitä! Teidän mielestänne on
kaksikymmentä vuotta liian pitkä aika hävittämään kuninkaan nimi
kolmenkymmenen miljoonan ihmisen sydämestä, jotka vielä äsken
uhrasivat Jumalalle lastensa hengen, pelastaakseen pikkukuningas
Ludvig XV:n! Ah, te luulette, että on varsin helppoa saada Ranska
vihaamaan noita liljoja, jotka ovat loistavina kuin taivaan tähdet ja
suloisina kuin esittämiensä kukkain tuoksu levittäneet tuhannen
vuotta kaikkiin maailman ääriin valoa, kristillistä rakkautta ja
voittoriemua! Koettakaa te, veljeni, koettakaa: minä en tarjoa teille
sitä varten pelkästään kahtakymmentä vuotta, vaan vuosisadan!

— Te olette hajallanne, arkoja ettekä toisianne tunne. Minä

yksinäni tiedän kaikkien teidän nimenne. Minä yksinäni osaan antaa
kullekin teille ansaitsemanne arvon. Minä yksin olen se ketju, joka
sitoo teidät suureksi veljeysliitoksi. Nyt te, filosoofit, ekonomistit,
ideologit[17], nyt te kuiskaatte periaatteitanne hiljaisella äänellä
kotilieden ääressä. Nyt te kirjoitatte niitä vanhain tornienne
pimeydessä rauhattomina ympärillenne katsellen. Nyt te uskotte niitä
toisillenne vain tikari kädessä, valmiina iskemään niillä maahan
petturin tai varomattoman, joka toistaa sanojanne korkeammalla
äänellä kuin te ne virkatte. No niin! Nyt sanon teille tahtoni, että
kahdenkymmenen vuoden päästä te julistatte noita samoja totuuksia
julkisesti ja kovalla äänellä keskellä katua! Että te saatte niitä
julkisesti painattaa, että te levitätte niitä yli koko Europan rauhallisilla
läheteillä taikka painettien kärjessä, viidensadantuhannen soturin
voimalla, jotka nousevat taisteluun vapauden puolesta, kantaen
noita periaatteitanne lipuissaan tunnuslauseinansa. Nyt te vapisette
kuullessanne mainittavan Lontoon Toweria tai inkvisitsioonivankiloita.
Nyt minä vapisen kuullessani sanan Bastilji, jota vastaan lähden
taisteluun. No niin, minä tahdon, että me kerran nauramme säälistä
ja tallaamme jaloillamme noiden hirvittäväin vankilain raunioita, joilla
teidän naisenne ja lapsenne saavat tanssia. Hyvä! Mutta mikään
tästä ei saata toteutua ennenkuin yksinvalta, ei pelkästään itse
yksinvaltias, on kuollut. Se ei saata tapahtua ennenkuin halveksitaan
kirkollisia mahteja ja ennenkuin unohdetaan kokonaan kaikki
yhteiskunnallinen alemmuus. Ei ennenkuin, yhdellä sanalla sanoen,
kaikki ylimysmieliset luokkarajoitukset ovat kadonneet ja
läänitysomaisuudet on jaettu. Minä pyydän kaksikymmentä vuotta
repiäkseni alas rapistuneen maailman ja rakentaakseni sen sijaan
uuden. Kaksikymmentä vuotta, nimittäin kaksikymmentä ikuisuuden
sekuntia. Ja te sanotte, että se on liian pitkä aika!

Kauan humiseva ihailun ja hyväksymisen mutina seurasi synkän

profeetan sanoja. Selvästikin oli hän saavuttanut niillä näiden
europalais-ajatuksen salaperäisten edustajain yksimielisen suosion.

Suurkopti nautti tuokion voitostaan. Ja kun hän näki, että se oli

täydellinen, hän jatkoi:

— Nyt, veljet, nyt, kun minä karkaan jalopeuran kimppuun itse sen
luolassa, — nyt, kun lähden omistamaan henkeni maailman
vapauden hyväksi, mitä teette te osaltanne asian puolesta, jolle me
olemme omistaneet henkemme, omaisuutemme ja vapautemme?
Mitä te aiotte tehdä? Sanokaa! Kas sitä olen tullut teiltä kysymään.

Näitä sanoja seurasi hiljaisuus, joka oli juhlallisuudessaan

suorastaan kauhistava. Hämärässä salissa näki vain liikkumattomia
aaveita vaipuneina tuon ankaran ajatuksen valtaan, joka oli saava
kaksikymmentä valtaistuinta horjumaan.
 Kuusi johtajaa erosi muitten joukosta ja tuli jonkun hetken
mietittyään korkeimman päällikkönsä luo.

Puheenjohtaja ryhtyi ensin sanoiksi.

— Minä olen Ruotsin edustaja, — lausui hän. — Ruotsin nimessä

tarjoan minä Vaasain valtaistuimen kukistamiseksi samoja
vuorimiehiä, jotka ovat Vaasain valtaistuimen pystyttäneetkin, ja
lisäksi satatuhatta hopeataalaria.

Suurkopti otti esiin muistikirjansa ja merkitsi siihen tehdyn

tarjouksen.

Mies, joka seisoi lähinnä puheenjohtajaa ja hänen vasemmalla

puolellaan, puhui nyt vuorostaan.

— Minä, — virkkoi hän, — minä, irlantilaisten ja skotlantilaisten

piirien lähettiläs, en voi luvata mitään Englannin nimessä, jonka me
saamme nähdä tulisella innolla taistelevan itseämme vastaan. Mutta
köyhän Irlannin nimessä, köyhän Skotlannin nimessä minä lupaan
vuotuista avustusta kolmetuhatta miestä ja kolmetuhatta Englannin
kruunua.

Korkein päällikkö merkitsi tämän tarjouksen edellisen viereen.

— Entä sinä? — kysyi hän kolmannelta johtajalta.

— Minä, — vastasi tuo mies, jonka arvasi jo muodosta ja liikkeistä

voimakkaaksi ja tottuneeksi kiivaaseen toimintaan, vaikka häntä nyt
haittasi jäsenen hankala asu, — minä edustan Amerikaa, jossa
jokainen puu, jokainen vesipisara, jokainen veripisara on pyhitetty
kapinalle. Niin kauan kuin meillä on kultaa, me sen annamme, niin
kauan kuin meillä on verta, me sen vuodatamme. Mutta me emme
voi toimia ennenkuin pääsemme vapaiksi. Me olemme niin
hajallamme, kytketyt, numeroidut, että olemme kuin jättiläisketju,
jonka nivelet ovat erillään. Jonkun mahtavan käden täytyisi juottaa
yhteen kaksi ensimäistä niveltä, niin muut liittyvät toisiinsa itsestään.
Meistä siis pitäisi alkaa, korkeasti kunnioitettu mestari. Jos te
tahdotte vapauttaa ranskalaiset kuningasvallasta, vapauttakaa ensin
meidät muukalaisten ikeestä.

— Niin tapahtuukin, — vastasi suurkopti. — Te pääsette vapaiksi

ensin, ja Ranska auttaa teitä vapauteenne. Jumala on sanonut
kaikilla kielillä: "Auttakaa toinen toisianne." Odottakaa siis. Ainakaan
teidän odotusaikanne ei ole pitkä, sen takaan.

Sitten kääntyi hän Sveitsin edustajan puoleen.

— Minä, — sanoi puhuteltu, — en voi luvata mitään muuta kuin

henkilökohtaisen avustukseni. Meidän tasavaltamme pojat ovat
kauan olleet Ranskan yksinvallan liittolaisia. Aina Marignanon ja
Pavian taisteluista asti ovat he myyneet sille verensä; he ovat
rehellisiä velallisia; he luovuttavat sen, niitä ovat myyneet. Ensi
kertaa elämässäni minä häpeän rehellisyyttämme, korkeasti
kunnioitettava suurmestari.

— Ei väliä, — vastasi suurkopti; — me voitamme ilman heitäkin ja

heitä vastaan seisten. Sinun vuorosi on nyt, Espanjan edustaja.

— Minä, — sanoi mainittu mies, — olen köyhä, minulla on tarjota

ainoastaan kolmetuhatta veljeä, mutta he avustavat jokainen
tuhannen realia vuodessa. Espanja on laiskehtiva maa, ja siellä
osaavat ihmiset nukkua tuskainkin vuoteella, kunhan vaan saavat
maata.
 — Hyvä, — sanoi suurkopti; — entä sinä?

— Minä, — vastasi henkilö, jonka puoleen hän kääntyi, — minä

edustan Venäjää ja puolalaisia seuroja. Meikäläiset veljet ovat joko
rikkaita tyytymättömiä tai köyhiä, lomattomaan työhön ja
ennenaikaiseen kuolemaan tuomittuja maaorjia. Minä en voi luvata
mitään orjain puolesta, koska heillä ei mitään ole, ei edes omaa
sielua. Mutta kolmentuhannen varakkaan puolesta lupaan minä
kaksikymmentä kultarahaa päätä kohti vuodessa.

Muut edustajat astuivat esille vuorostaan. Kukin heistä edusti joko

pientä kuningaskuntaa, suurta ruhtinaskuntaa taikka jotakin köyhää
valtiota. Jokainen heistä kirjoitutti tarjouksensa ylimmän päällikön
luetteloon ja sitoutui valallaan pitämään lupauksensa.

Suurkopti sanoi:

— Se tunnuslause, vertauskuvallisesti esitetty niissä kolmessa

kirjaimessa, joista te minut tunsitte, täytyy nyt levittää myöskin
toiseen osaan maailmaa, kun se jo tunnetaan toisessa. Kantakoon
siis kukin jäseneksi vihitty näitä kolmea kirjainta ei ainoastaan
sydämessään, vaan myöskin rintansa päällä sydämensä kohdalla,
sillä me, kaikkien Idän ja Lännen looshien ylimestari, me säädämme
liljat perikatoon[18]. Minä käsken sinua, ruotsalainen veli, sinua,
skotlantilainen veli, sinua, Amerikasta tullut, sinua, Sveitsistä, sinua,
Espanjasta ja sinua Venäjältä tullut veli: Lilia pedibus destrue![19]

Hyväksymishuuto, valtava kuin meren pauhu, purkausi kuuluville

luolan perukoista ja toistui synkkänä kaikuna vuorten onkaloissa.

— Ja nyt, isän ja mestarin nimessä, saatte poistua, — lausui

ylimmäinen päällikkö, kun äänten humina oli lakannut. — Palatkaa
järjestyksessä maanalaisiin holveihin, jotka vievät Ukkosvuoren
alitse, ja hajotkaa ennen auringon nousua, ken jokea myöten, ken
metsän halki, loput laakson kautta. Te näette minut kerran jälleen,
mutta silloin on meillä voiton päivä. Menkää!

Ja hän päätti tämän loppukehoituksen eräällä

vapaamuurarimerkillä, jonka ainoastaan kuusi korkeinta johtajaa
ymmärsivät ja jonka tähden he nyt jäivät suurkoptin ympärille
sittenkin, kun kaikki arvoltaan alemmat jäsenet olivat kadonneet.

Nyt vei ylimmäinen johtaja ruotsalaisen syrjään ja sanoi hänelle:.

— Swedenborg, sinä olet tosiaan taivaallisen ilmoituksen mies, ja

Jumala kiittää sinua minun suullani. Lähetä rahat Ranskaan
osoitteella, jonka sinulle annan.

Puheenjohtaja tervehti kunnioittavasti ja poistui ymmällään

näennän-lahjoista, jotka olivat ilmaisseet hänen nimensä
suurkoptille.

— Hyvästi, urhea Fairfax, — jatkoi tämä, — sinä olet isoisäsi

arvoinen jälkeläinen. Pyydä, ettei Washington unohda minua, kun
ensi kerran hänelle kirjoitat.

Fairfax kumarsi puolestaan ja poistui Swedenborgin perästä.

— Tule lähemmäksi, Paul Jones, — sanoi suurkopti amerikalaiselle,

— tule, sillä sinä puhuit hyvin; sellaista juuri sinulta odotinkin.
Sinusta kasvaa yksi Amerikan sankareita. Olkaa valmiit, sinä ja
maasi, ensimäisen merkin kuullessanne.

Ja amerikalainen vetäytyi vuorostaan pois, värähtäen kuin

jumalallisen hengen kosketuksesta.
 — Ja sinä, Lavater, — jatkoi valittu, — luovu nyt teorioista, sillä nyt
on aika ryhtyä toimeen. Älä tutki enää, mitä ihminen on, vaan sitä,
mitä ihminen voi olla. Mene, ja tuho niille veljillesi, jotka nousevat
meitä vastaan, sillä kansan viha on nopea kostamaan, ja se on
murskaava kuin Jumalan viha!

Sveitsin edustaja kumarsi vavisten ja katosi.

— Kuule minua, Ximenes, — virkkoi viimein suurkopti kääntyen

Espanjan nimessä puhuneen miehen puoleen, — sinä olet harras
mies, mutta sinä epäilet liikaa. Maasi nukkuu, sanoit sinä; mutta se
nukkuu siksi, ettei sitä kukaan herätä. Mene, muista että Kastilia on
Cidin syntymämaa.

Viimeinen johtajista astui vuorostaan esille. Mutta hän ei ollut

ennättänyt kolmea askelta, kun suurkopti seisautti hänet käden
liikkeellä.

— Sinä, Scieffort Venäjältä, sinä kavallat asiasi ennenkuin kuukausi

on kulunut; mutta kuukauden päästä sinä olet kuollut.

Moskoviitti lyyhähti polvilleen; mutta suurkopti vaati uhkaavalla

viittauksella häntä nousemaan ylös, ja tuo tulevaisen tuomion uhri
meni horjuen ulos.

Tuo omituinen henkilö, jonka näin olemme johtaneet esittämään

näytelmämme tärkeintä osaa, jäi nyt yksin. Hän katseli ympärilleen,
ja kun hän huomasi, että vastaanottosali oli tyhjä ja hiljainen, napitti
hän kiinni mustan samettitakkinsa, jossa oli kirjatut napinlävet,
painoi hatun päähänsä, kosketti jousta kupariportissa, joka oli hänen
tänne saapuessaan sulkeutunut hänen takanaan ja läksi menemään
alas vuoren louhikoita, aivan kuin ne olisivat olleet hänelle kauan
sitten tutut. Ja kun hän saapui metsään, jatkoi hän kulkuaan
varmasti sen lävitse, vaikka hänellä ei ollut opasta eikä valoa, —
jatkoi niinkuin näkymätön käsi olisi häntä taluttanut.

Tultuaan metsän toiseen laitaan katseli hän ympärilleen, missä

hänen hevosensa olisi, ja kun hän ei sitä nähnyt, niin hän kuunteli.
Hän oli silloin kuulevinaan hirnuntaa jossakin kaukana.
Matkalaisemme huulilta läksi silloin omituinen visertävä ja venyvä
vihellys.

Tuokion päästä olisi siellä saattanut kuulla Djeridin pimeässä

ravaavan paikalle, uskollisena ja tottelevaisena kuin ilakoiva koira.
Matkalainen keikahti notkeasti sen selkään, ja pian katosivat he
molemmat nopeaa juoksua yöhön, sulautuen näkymättömiin synkällä
kanervanummella, joka leviää Danenfelsin ja Ukkosvuoren huipun
välillä.

1.

Rajuilma.

Oli kulunut kahdeksan päivää kohtauksesta, jonka äsken olemme

kertoneet. Sinä päivänä, noin kello viiden aikaan iltapuolella, lähtivät
ajoneuvot neljän hevosen vetäminä ja kahden kyytimiehen
ohjaamina taipalelle pienestä Pont-à-Moussonin kaupungista, joka on
Nancyn ja Metzin välillä. Matkustajat olivat muuttaneet hevosia
sikäläisellä kyytiasemalla, ja vaikka kievarin terhakka emäntä, seisten
ovellansa pitämässä silmällä myöhästyneitä matkustajia, oli hartaasti
pyytänyt heitä jäämään yöksi taloon, olivat nämä kuitenkin
pysähtymättä pitkittäneet matkaansa Pariisiin päin.

Tuskin olivat nuo neljä hevosta, jotka vetivät mainittuja raskaita

ajovehkeitä, kadonneet kadun kulman taakse, kun parikymmentä
lasta ja kymmenisen eukkoa kiiruhti kievarilta kukin kotiinsa
heilutellen käsiään ja huudahdellen. He olivat näet seisseet sen
vähäisen ajan, mitä hevosten muuttoon oli kulunut, noiden
ajoneuvojen ympärillä, ja nyt ilmaisivat heidän viittoilemisensa ja
huudahduksensa toisissa heistä tavatonta iloisuutta ja toisissa suurta
kummastusta.

Moisia ajoneuvoja ei ollutkaan vielä koskaan ennen nähty kulkevan

sillan yli, jonka kunnon, kuningas Stanislas[20] oli vuosikymmeniä
takaperin rakennuttanut sinne Mosel-joen poikki, helpoittaakseen
yhteyttä pienen kuningaskuntansa ja Ranskan välillä. Me emme ole
tätä mainitessamme unohtaneet edes niitä merkillisiä elsassilaisia
matkavankkureita, jotka kuljettavat markkina-aikaan Pfalzburgista
kaksipäisiä epäsikiöitä, opetettuja karhuja ja kiertäviä
nuorallatanssijoita, noita sivistyneitten maiden mustalaisia.

Ei tosiaan tarvinnut olla mikään ilveilevä ja irvihammas poika eikä

vanha ja juoruava eukko, pysähtyäkseen kummastelemaan näitä
ylen valtavia ajoneuvoja. Tavattoman tilava vaunulaatikko oli
ripustettu neljän läpimitaltaan samankokoisen pyörän varaan ja
lepäsi vankkain joustimien nojassa, ja raskaudestaan huolimatta ne
kiitivät tiehensä sellaisella nopeudella, että katselijat saattoivat olla
oikeassakin huudahtaessaan: — Nepä kyytirattaat ovat kumma koje!
Lukijamme, jotka onnekseen eivät ole nähneet moisten tulevan
vastaansa, suvainnevat meidän heille niitä kuvailla.
 Ensinnäkin oli niissä kaksi vaunukoria, nimittäin suurempi,
takimainen, ja niiden edessä vielä toinen, jonkinlainen kääsien
tapainen laitos. Ja tuo suurempi vaunuosasto oli maalattu ulkoa
kirkkaansinisellä värillä ja sen ovikaistat kaunistettu komealla
paroonin vaakunakruunulla, jonka alla näkyivät taiteellisesti toisiinsa
kietoutuvat kirjaimet J ja B.

Kaksi ikkunaa, — sanomme nimenomaan, että ne olivat ikkunoita,

eivätkä ovia, — päästi valoa tuohon takimaiseen vaunuosastoon
valkoisten musliiniuudinten lävitse. Mutta nämä ikkunat olivat
melkeinpä täydellisesti salatut tavallisilta kuolevaisilta, sillä ne olivat
tehdyt takimaisen vaunukorin etuseinään, noihin kääseihin päin.
Ikkunoihin sommiteltu ristikko salli puhella olennon kanssa, joka —
millainen hän sitten lie ollutkin — asui tuolla takaosastossa, ja
samalla saattoi ulkoa päin nojautua noita verhottuja ikkunoita
vasten, mikä seikka ei olisi ollut mahdollista ilman tätä varokeinoa.

Tuo takimainen vaunukori, joka näytti olevan näiden merkillisten

ajovehkeiden tärkeimpänä osana, oli noin kahdeksan jalkaa pitkä ja
kuusi leveä. Se ei saanut valoa muualta kuin mainitsemistamme
kahdesta ikkunasta eikä ilmaa muualta kuin räppänäruudusta, joka
avautui ajoneuvojen katolle.

Kaikkien näiden kummallisuuksien lisäksi, joilla nuo matkavaunut

ihmetyttivät ohikulkijoita, oli niiden katolla vielä rautapellistä tehty
savutorvi, joka kohosi kattoa korkeammalle ainakin jalan mitan. Ja
se suitsutti nyt ilmaan sinertävää savua, joka vähitellen hoikkeni
ohueksi haikupilveksi ja levisi sitten lainehtivaksi hattaraksi kiitäväin
ajoneuvojen kyntämälle ilmavaolle.

Nykyaikana olisi moinen omituisuus saattanut olettamaan

pelkästään, että oli keksitty jokin uusi ja parannettu kulkuneuvo,
jossa mekaanikko oli älykkäällä tavalla yhdistänyt höyryn ja
hevosvoiman.

Sellainen oletus olisi ollut sitäkin aiheutetumpi, kun ajoneuvojen

jäljessä juoksi joutilas hevonen, kiinnitettynä juoksunuoralla
vaunuihin, joita, kuten olemme sanoneet, veti neljä hevosta ja ohjasi
kaksi kyytimiestä. Tällä hevosella, jossa näki kaikki arabialaisen
rodun tunnusmerkit, sillä sen pää oli pieni ja kaula kaareva, jalat
ohuet ja rinta kapea, harja tuuhea ja häntä hulmuava, oli satula
valmiina seljässä, ja se seikka todisti, että jonkun tuohon Nooakin
arkkiin sulkeutuneen salaperäisen matkustajan tapana oli huvitella
joskus ratsastuksellakin, laskettaen laukkaa vaunujen vieressä,
raskaiden laitosten, joilta moinen keveä kulkutapa näytti
ehdottomasti kielletyltä.

Pont-à-Moussonissa oli edellisestä kyytipaikasta tullut kyytimies

saanut kyytimaksun lisäksi kaksinkertaiset juomarahat. Ne oli hänelle
antanut valkoinen ja luja käsi, pistäytyen ulos niiden kahden
nahkaverhon raosta, jotka peittivät ajoneuvojen etuosastoa,
mainittujen kääsien aukkoa, melkein yhtä tiiviisti kuin musliiniuutimet
vaunukorin takimaisenkin osan edustaa.

Hämmästynyt kyytimies oli silloin siepannut hatun päästänsä ja

sanonut: — Kiitos, monseigneur![21] — Ja silloin oli soinnukas ääni
vastannut hänelle saksaksi, jota kieltä ymmärretään vielä Nancyn
seudulla, joskaan ei enää puhuta:

— Schnell! Schneller! Mikä merkitsee käännettynä:

— Nopeasti, vielä nopeammin!

 Kyytimiehet ymmärtävät yleensä melkein kaikkia kieliä, kun
säestää heille puhumiansa sanoja eräänlaisella metallisella
helähdyksellä, josta kyytimiesten rotu erikoisesti pitää; sen seikan
tuntevat kaikki matkustajat hyvin. Niinpä tekikin nyt kaksi uutta
kyytimiestä kaiken voitavansa, saadakseen hevoset laukkaamaan. Ja
vasta sellaisen ponnistuksen jälkeen, että ne tuottivat heidän
käsivoimilleen enemmän kunniaa kuin hevosten kinnerjänteille, he
viimeinkin väsyivät ja tyytyivät pelkästään niin kohtuulliseen
ravijuoksuun, että kuljettiin noin peninkulma tai puolitoistakin
tunnissa.

Kello seitsemän aikaan muutettiin hevosia Saint-Mihielissä. Sama

käsi pisti uudinten raosta miehille maksun ajetusta kyytivälistä, ja
sama ääni lausui entisen kehoituksen.

On itsestään selvää, että nuo omituiset ajoneuvot saivat täälläkin

ihmiset yhtä uteliaiksi kuin Pont-à-Moussonissa, sillä illan hämärä
teki ne osaltaan vieläkin kummallisemman näköisiksi.

Saint-Mihielin luona alkaa vuoristo. Sinne saavuttuaan täytyi

matkustajain tyytyä ajamaan käymäjalkaa:
kahdeksannespeninkulman matkaan meni puolen tuntia.

Vuoren kukkulalla kyytimiehet pysäyttivät hevoset antaakseen

niiden puhaltaa, ja kääseissä istuvat saivat silloin syrjään vetämäinsä
nahkauudinten välistä katsella sangen laajaa maisemaa, jota jo illan
nousevat usvat alkoivat verhota.

Ilma oli ollut kello kolmeen saakka kirkas ja lämmin, mutta tuli nyt
illansuussa painostavaksi. Etelästä päin nousi valkea pilvi, joka näytti
ajavan ajoneuvoja oikein vasiten takaa ja uhkasi saada ne kiinni
ennenkuin oli päästy Bar-le-Duciin, jonne kyytimiehet ehdottivat joka
tapauksessa pysähdyttäväksi yötä viettämään.

Tie kulki vuoren ja äkkijyrkän rinteen välissä, laskeutuen laaksoa

kohti, jonka pohjalla näkyi kiemurteleva Maas-joki, ja vieru oli
neljännespeninkulman matkan niin jyrkkä, että olisi ollut vaarallista
ajaa sitä alas muutoin kuin käyden. Tätä varovaisuutta kyytimiehet
noudattivatkin lähtiessään jälleen liikkeelle.

Iso pilvi läheni yhä, ja raskaana viistäessään maanpintaa se nieli

kaikki maasta kohoavat usvat, siten yhäti laajeten; synkän valkeana
näytti se työntävän tieltään kaikki muut sinertävät hattarat, jotka
koettivat asettua tuulen alle niinkuin sotalaivat meritaistelussa.

Pian tuo pilvenlonka, joka levisi taivaalle nopeasti kuin nouseva

vuoksivesi, ehkäisi auringon viimeiset säteetkin näkymästä. Harmaa
ja himmeä heijastus nyt vain pilkki vaivaloisesti sen läpi maan päälle,
ja puitten lehdet, jotka vapisivat pienimmänkään tuulenhenkäyksen
tuntumatta, saivat tuon tumman värin, johon ne pukeutuvat
ensimmäisinä hämärän hetkinä auringon laskun jälkeen.

Yhtäkkiä viilsi salama pilvenlonkaa, taivas jakautui tulikieluiksi, ja

ihmisten kauhistunut katse sai nyt nähdä aina taivaan avaruuden
mittaamattomiin syvyyksiin, jotka hulmusivat liekeissä kuin helvetti.
Samassa iski ukonvaaja lentäen puulta puulle tienvarressa olevan
metsän laidasta toiseen, täristi itse tannertakin ja kiihdytti suuren
pilven kiitämään hurjistuneen hevosen lailla. Ajoneuvot vierivät yhä
vaan eteenpäin ja suitsuttivat savutorvestaan savua, ainoastaan se
erona, että ennen oli savu ollut musta, mutta nyt se tuli ohueksi ja
opaalin-kelmeäksi.
 Tällävälin taivas synkkeni aivan kuin sysäyksittäin. Silloin
ajoneuvojen kattoräppänä alkoi hohtaa kirkkaanpunaista valoa ja
jäikin valaistuksi. Huomattavastikin varustautui tuon liikkuvan
kammion matkustaja ulkonaisista tapauksista mitään välittämättä
yön pimeyttä vastaan, ettei se olisi estänyt hänen työskentelyään.

Ajoneuvot olivat vuoren laella eivätkä olleet juuri alottaneet

matkaansa alaspäin, kun uusi ukonisku, entistä ankarampi ja
metalliäänelle rämähtävämpi, päästi sateen pilvistä purkautumaan.
Se tuli ensin suurina pisaroina, mutta pian se lankesi rankkana ja
sakeana kuin taivaasta olisi singottu alas nuolikuuro.

Kyytimiehet näyttivät neuvottelevan keskenään; ajopelit

pysähtyivät.

— Mitä nyt? — kysyi entinen ääni kääseistä, mutta tälläkertaa

oivallisella ranskankielellä, — mitä hiittä nyt seistään?

— Neuvotellaan tässä, voimmeko ajaa enää, — vastasivat

kyytimiehet.

— Minun mielestäni on se asia minun eikä teidän ratkaistava, —

vastasi ääni. — Ajakaa.

Ja tuossa äänessä oli niin luja ja ehdottomasti käskevä sävy, että

kyytimiehet tottelivat, ja ajoneuvot alkoivat kieriä vuorenrinnettä
alamäkeen.

— Kas niin, hyvä on, — lopetti ääni.

Ja nahkauutimet, jotka olivat hetkeksi auenneet, laskeusivat

jälleen matkustajain ja kyytimiesten väliin.
 Mutta tie oli luonnostaan savinen, ja kun sitä nyt liottivat taivaasta
lankeavat sadevirrat, tuli se viimein niin liukkaaksi, etteivät hevoset
tahtoneet enää kulkea.

— Monsieur, — sanoi aisahevosella ratsastava kyytimies, — on

mahdotonta ajaa edelleen.

— Miksi niin? — kysyi tuo tuntemamme ääni.

— Siksi, että hevoset eivät enää kävele, vaan liukuvat.

— Ja kuinka pitkän matkan päässä olemme seuraavasta

kyytipaikasta?

— Ah, sinne on matkaa, monsieur; sinne on kaksi peninkulmaa.

— No, kyytimies, kengitä hevosesi hopeakengillä, niin kyllä

kulkevat, — virkkoi muukalainen avaten uutimet ja kurottaen
kääseistä kyytimiehelle neljä kuuden livren hopearahaa.

— Te olette hyvä herra, — sanoi kyytimies ottaen rahat vastaan

leveään kämmeneensä ja solauttaen saappaansa laajaan varteen.

— Monsieur taisi sinulle puhua? — virkkoi toinen kyytimies, sillä

hän oli kuullut hopeisen helinän, jonka nuo neljä isoa kolikkoa olivat
alas soluessaan saaneet aikaan, eikä hän tahtonut olla syrjässä
keskustelusta, joka kuulosti niin lupaavalta.

— Niin, hän tahtoo mentäväksi vaan eteenpäin.

— Onko teillä sitten mitään sitä toivomusta vastaan, ystäväni? —

kysyi matkustaja säveällä, mutta lujalla äänellä, josta saattoi
ymmärtää, ettei hän tässä asiassa suvainnut vastaväitteitä.
 — Ei, monsieur, ei minulla, vaan hevosilla; katsokaa, ne eivät
tahdo kulkea.

— Ja mitä varten teillä on kannukset? — kysyi matkustaja.

— Niin, vaikka minä upottaisin kannukset niiden sisälmyksiin, ne

eivät liiku askeltakaan enää; horna minut periköön, jos…

Kyytimies ei ennättänyt lopettaa herjaustaan: salama, jota seurasi

hirvittävä jylinä, keskeytti hänen puheensa.

— Tämä ei ole kristityn ilmaa, — virkkoi mies-parka. — Voi,

katsokaa nyt, monsieur… nyt vaunut kulkevat aivan itsestään; viiden
minuutin päästä ne menevät nopeammin kuin tahdomme. Herra
Jumala, nythän me hyrräämme alas väkisin!

Ja raskaat vaunut tosiaankin painoivat niin hevosten takalistoa,

etteivät ne voineet pitää vastaan, kun niiden jalat eivät enää
pystyneet maahan. Ajoneuvot alkoivat pyöriä yhä kovempaa vauhtia,
jonka painon monistuva lisäys muutti pian huimaksi kiitämiseksi.

Hevoset hurjistuivat kivusta, ja ajoneuvot lensivät kuin nuoli

hämyistä vuoren kuvetta alas, samalla painuen selvästikin sivulle
jyrkänteen reunaa kohti.

Tällä kertaa ei ajoneuvoista ainoastaan kuulunut ääni, vaan niistä

pistäytyi jo esiin matkustajan pääkin.

— Nahjus, — huusi hän, — sinähän tapat meidät! Käännä

vasemmalle, kuuletko, vasemmalle!

— Hyvä sanoa, monsieur, mutta kunhan olisitte itse tässä, —

vastasi kauhistunut kyytimies koettaen turhaan kiskoa ohjaksista ja
saada hevoset jälleen valtaansa.

— Josef! — huusi nyt vuorostaan naisen ääni, jonka kuulemme

ensi kertaa; — Josef, auta, auta! Voi, pyhä madonna!

Vaara olikin esillä tuossa paikassa, kauheana, kuvaamattomana, ja

saattoi oikeuttaa tämän vetoamisen, jumalanäitiin. Ajoneuvot kiitivät
oman painonsa vetäminä ja minkään varman käden niitä ohjaamatta
yhä kuilua kohti, ja yksi hevosista näytti jo aivan riippuvan
jyrkänteen päällä: pari pyörän kiepausta vielä, ja hevoset, ajoneuvot,
kyytimiehet, kaikki olisivat syöksyneet syvyyteen ja tuhoutuneet.
Mutta silloin ponnahti matkustava herra kääseistä aisalle, tempaisi
kyytimiehen takinkauluksesta ja housunvyötäryksistä ylös ja heitti
hänet niinkuin lapsen kymmenen askeleen päähän, keikahti hänen
paikalleen satulaan, vetäisi ohjakset suoriksi ja huusi hirvittävällä
äänellä toiselle ajajalle:

— Vasemmalle, vintiö, vasemmalle, tai ammun kuulan kalloosi!

Sen käskyn vaikutus oli ihmeellinen. Kahta etuhevosta ohjaava

kyytimies teki kovaonnisen kumppaninsa kiljaisun kannustamana yli-
inhimillisen ponnistuksen ja sai ajoneuvot käännetyksi sekä
matkustajan tehokkaalla avulla palautetuksi keskelle tietä. Siellä ne
alkoivat jälleen vieriä eteenpäin, kiitäen ja jyristen kuin ukkonen,
jota vastaan ne täyttivät taistelevan. — Täyttä laukkaa, — huusi
matkustaja, — täyttä laukkaa! Jos väsyt, niin sotkeudut alle
hevosinesi.

Kyytimies ymmärsi, että tämä ei ollut joutava uhkaus, ja hänen

tarmonsa kasvoi kaksinkertaiseksi. Ajoneuvot jatkoivat nyt
alaskiitämistään hirvittävällä nopeudella. Jos kuka olisi nähnyt niiden
kulkevan yön pimeydessä kumeasti jyristen ja säkeniä
savutorvestaan suitsuttaen ja kuullut tukahtuneita ääniä sisältä, olisi
hän varmaan luullut niitä joiksikin hornan vaunuiksi, joita
aavehevoset vetivät ja hirmumyrsky ajoi takaa.

Mutta matkustajat olivat välttäneet tämän vaaran ainoastaan

joutuakseen toiseen. Laakson yli vyöryvällä ukkospilvellä oli siivet, ja
se kiiti eteenpäin yhtä nopeasti kuin hevosetkin. Tuon tuostakin
kohotti matkustaja päätään; sen teki hän varsinkin silloin, kun
salama viilsi pilvenlonkaa, ja sen valossa saattoi nyt huomata hänen
kasvoillaan levottomuuden ilmeen, jota hän ei koettanutkaan salata,
koska täällä ei ollut ketään sitä näkemässä paitsi Jumala. Yhtäkkiä,
juuri kun ajoneuvot tulivat rinteen juurelle ja jatkoivat vauhtinsa
voimalla vielä kiitämistään pitkin tasaista maata, sai äkillinen ilman
järkähdys aikaan kahden valtavan sähkökokoumuksen yhtymisen,
pilvenlonka repesi halki hirvittävällä räiskeellä ja purki sisästään
yhtaikaa salaman ja ukkosenjyrinän. Hevoset ympäröi liekki, joka oli
ensin punansinertävä ja sitten vihreä sekä viimein valkea;
takimainen pari kavahti pystyyn ja huitoi etujaloillaan tulikiveltä
löyhkävää ilmaa; etumaiset suistuivat maahan niinkuin se olisi
luisunut niiden jalkain alta. Mutta se niistä, jolla kyytimies ratsasti,
ponnahti melkein heti jälleen jaloilleen, ja tuntiessaan tempauksen
katkaisseen vetohihnat se karkasi vieden miehen mukanaan ja katosi
pimeyden helmaan. Ajoneuvot pyörivät eteenpäin vielä
kymmenkunnan askelta ja pysähtyivät sitten äkkiä, töytäden toisen,
ukkosen tappaman hevosen ruumiiseen.

Koko tätä kohtausta oli kääseissä istuva nainen säestänyt

sydäntävihlovin hätähuudoin.

Syntyi omituinen sekaannuksen tuokio, jolloin ainoakaan

matkustajista ei tiennyt, oliko hän elävä tai kuollut. Itse matkustava