Visit https://testbankdeal.

com to download the full version and

explore more testbank or solution manual

Object-Oriented Approach to Programming Logic and

Design 4th Edition Joyce Farrell Test Bank

_____ Click the link below to download _____

https://testbankdeal.com/product/object-oriented-
approach-to-programming-logic-and-design-4th-edition-
joyce-farrell-test-bank/

Explore and download more testbank at testbankdeal

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Object-Oriented Approach to Programming Logic and Design

4th Edition Joyce Farrell Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/object-oriented-approach-to-
programming-logic-and-design-4th-edition-joyce-farrell-solutions-
manual/
testbankdeal.com

Programming Logic and Design Comprehensive 7th Edition

Joyce Farrell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/programming-logic-and-design-
comprehensive-7th-edition-joyce-farrell-test-bank/

testbankdeal.com

Programming Logic and Design Comprehensive 7th Edition

Joyce Farrell Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/programming-logic-and-design-
comprehensive-7th-edition-joyce-farrell-solutions-manual/

testbankdeal.com

Human Resource Management 14th Edition Gary Dessler

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/human-resource-management-14th-
edition-gary-dessler-solutions-manual/

testbankdeal.com
Experience Sociology 3rd Edition Croteau Test Bank

https://testbankdeal.com/product/experience-sociology-3rd-edition-
croteau-test-bank/

testbankdeal.com

Fundamentals of Business Mathematics in Canada Canadian

2nd Edition Jerome Test Bank

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-business-mathematics-
in-canada-canadian-2nd-edition-jerome-test-bank/

testbankdeal.com

Legal and Regulatory Environment of Business 17th Edition

Pagnattaro Test Bank

https://testbankdeal.com/product/legal-and-regulatory-environment-of-
business-17th-edition-pagnattaro-test-bank/

testbankdeal.com

College Algebra Essentials 2nd Edition Blitzer Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/college-algebra-essentials-2nd-
edition-blitzer-solutions-manual/

testbankdeal.com

Contemporary Advertising and Integrated Marketing

Communications 15th Edition Arens Test Bank

https://testbankdeal.com/product/contemporary-advertising-and-
integrated-marketing-communications-15th-edition-arens-test-bank/

testbankdeal.com
Educational Research 5th Edition Johnson Test Bank

https://testbankdeal.com/product/educational-research-5th-edition-
johnson-test-bank/

testbankdeal.com
Chapter 6: Using Methods

TRUE/FALSE

1. A method cannot be used more than once within a program or in other programs.

ANS: F PTS: 1 REF: 207

2. The three parts of a method are the method’s header, the method’s body, and the method’s return
statement.

ANS: T PTS: 1 REF: 207-208

3. In a flowchart, you draw the main() method and every other method separately with its own sentinel
symbols.

ANS: T PTS: 1 REF: 208

4. The more the statements contribute to the same job, the less the functional cohesion of the method.

ANS: F PTS: 1 REF: 211-212

5. In every object-oriented programming language, the variables and constants declared in any method
are usable anywhere within the program.

ANS: F PTS: 1 REF: 213

6. An argument can be passed into a method in two ways: by value and by reference.

ANS: T PTS: 1 REF: 218

7. You can pass an entire array to a method, or individual array element values.

ANS: T PTS: 1 REF: 229

8. Overloading a method is a good idea because it eliminates some programming work compared to
writing separate methods.

ANS: F PTS: 1 REF: 232

9. You should avoid overloading a method with the same argument data types because this will create an
ambiguous method that will not compile.

ANS: T PTS: 1 REF: 237

10. Most programming languages contain a variety of mathematical methods, such as those that compute a
square root or the absolute value of a number.

ANS: T PTS: 1 REF: 238

MULTIPLE CHOICE
1. One advantage of modularization is that it simplifies the ____.
a. functions c. logic
b. arguments d. subroutines
ANS: C PTS: 1 REF: 205

2. Methods are sometimes called ____.

a. segments c. classes
b. modules d. routines
ANS: B PTS: 1 REF: 205

3. Modularization provides ____.

a. ambiguity c. detail focus
b. complexity d. abstraction
ANS: D PTS: 1 REF: 205

4. ____ is the feature of programs and methods that assures you each has been tested and proven to
function correctly.
a. Modularization c. Portability
b. Reliability d. Reusability
ANS: B PTS: 1 REF: 207

5. A method’s ____ includes the method identifier and possibly other necessary identifying information.
a. title c. header
b. space d. opener
ANS: C PTS: 1 REF: 207

6. A method’s ____ consists of the method’s statements.

a. body c. space
b. space d. group
ANS: A PTS: 1 REF: 208

7. Programmers say that data items are ____ only after they have been declared and within the method in
which they are declared.
a. available c. visible
b. identified d. useable
ANS: C PTS: 1 REF: 213

8. Programmers say that variables and constants declared within a method are ____ only after declaration
within that method.
a. in line c. out of scope
b. useable d. in scope
ANS: D PTS: 1 REF: 213

9. ____ variables and constants are those that are known to an entire class.
a. Global c. Universal
b. Local d. Comprehensive
ANS: A PTS: 1 REF: 214
10. The variables in the method declaration that accept the values from the actual parameters are the ____
parameters.
a. signature c. formal
b. actual d. recognized
ANS: C PTS: 1 REF: 214

11. What is one item that must be included in a method’s header if it can receive a parameter?
a. local parameter name c. parameter’s client
b. global parameter name d. return data structure
ANS: A PTS: 1 REF: 218

12. With ____, you make a request to a method without knowing the details of how the method works.
a. implementation masking c. method hiding
b. method masking d. implementation hiding
ANS: D PTS: 1 REF: 220

13. Programmers refer to hidden implementation details as existing in a ____.

a. white box c. black box
b. white hole d. black hole
ANS: C PTS: 1 REF: 220

14. The arguments sent to a method in a method call are often referred to as ____ parameters.
a. signature c. formal
b. actual d. recognized
ANS: B PTS: 1 REF: 214

15. A method’s name and parameter list constitute the method’s ____.
a. identity c. fingerprint
b. autograph d. signature
ANS: D PTS: 1 REF: 220

16. The ____ type for a method can be any type, which includes numeric, character, and string, as well as
other more specific types that exist in the programming language you are using.
a. return c. case
b. data d. variable
ANS: A PTS: 1 REF: 222

17. A method can return nothing, which makes it a(n) ____ method.
a. empty c. open
b. void d. valid
ANS: B PTS: 1 REF: 222

18. When a method returns a value, you usually want to use it in the ____ method.
a. working c. return
b. current d. calling
ANS: D PTS: 1 REF: 223

19. In most programming languages, you are allowed to include multiple ____ statements in a method.
 a. return c. back
b. end d. depart
ANS: A PTS: 1 REF: 227

20. Arrays are passed to a method by ____.

a. type c. reference
b. class d. value
ANS: C PTS: 1 REF: 229

21. Simple non-array variables are usually passed to methods by ____.

a. value c. type
b. reference d. class
ANS: A PTS: 1 REF: 218

22. You can indicate that a method parameter must be an array by placing ____ after the data type in the
method’s parameter list.
a. a place holder c. parentheses
b. square brackets d. curly brackets
ANS: B PTS: 1 REF: 229

23. When you ____ a method, you write multiple methods with a shared name but different parameter
lists.
a. redo c. reload
b. repurpose d. overload
ANS: D PTS: 1 REF: 232

24. When you overload a method, you run the risk of creating ____ methods—a situation in which the
compiler cannot determine which method to use.
a. ambiguous c. vague
b. uncertain d. unclear
ANS: A PTS: 1 REF: 235

25. Methods can be ____ correctly by providing different parameter lists for methods with the same name.
a. updated c. overloaded
b. tested d. passed
ANS: C PTS: 1 REF: 237

COMPLETION

1. ____________________ is the process of paying attention to important properties while ignoring

nonessential details.

ANS: Abstraction

PTS: 1 REF: 205

2. An advantage of ____________________ is that multiple programmers can work on a large problem.

 ANS:
modularization
modular programming

PTS: 1 REF: 205

3. A(n) ____________________ is a reasonable unit of programming, designed to tackle one small task
at a time.

ANS:
module
procedure
subprocedure
function
subroutine

PTS: 1 REF: 205

4. The feature of modular programs that allows individual methods to be used in a variety of applications
is known as ____________________.

ANS: reusability

PTS: 1 REF: 207

5. If you declare variables and constants within the methods that use them, the methods are more
____________________.

ANS: portable

PTS: 1 REF: 214

6. When a method receives an argument, it is stored as a(n) ____________________ in the method

header.

ANS: parameter

PTS: 1 REF: 214

7. When you pass an argument by ____________________, the method receives its own copy of the
value.

ANS: value

PTS: 1 REF: 218

8. When a method’s local variables go ____________________, they cease to exist, or die.

ANS:
out of scope
out-of-scope

PTS: 1 REF: 213

 9. The method name and parameter list taken together form the ____________________ of the method.

ANS: signature

PTS: 1 REF: 220

10. The ____________________ type of a method indicates the data type of the value that the method will
send back to the location where the method call was made.

ANS: return

PTS: 1 REF: 222

11. When a method needs to use another method, it ____________________ that other method.

ANS:
calls
invokes

PTS: 1 REF: 208

12. ____________________ variables are known to the entire class.

ANS: Global

PTS: 1 REF: 214

13. When a method returns nothing, it is known as a(n) ____________________ method.

ANS: void

PTS: 1 REF: 222

14. When you create methods with the same name but with different parameter lists, those methods are
known as ____________________.

ANS:
overloaded
overloaded methods

PTS: 1 REF: 232

15. Overloading a method is an example of ____________________, the ability of a method to act

appropriately according to the context.

ANS: polymorphism

PTS: 1 REF: 232

Other documents randomly have
different content
 Neidit seisoivat jo ovella, pian he nousivat satuloihin, ja aasit
astuivat uljaina päivänpaisteista katua lähtien hölkyttämään kohti
Ariccian metsäisiä rinteitä. Heidän vieressään juoksi iloinen Peppino
pitkä sauva kädessään ja hoputti silloin tällöin aaseja jouduttamaan
kulkuaan joko hätistämällä kepillään tahi ystävällisesti puhelemalla.
Niinpä hilpeästi eteenpäin rientävä seurue saapui Genzanoa kohti
kohoavalle rinteelle. Tässä aasit tapansa mukaan hiljensivät
kulkuansa ruveten mukavasti astuskelemaan, Peppino laski sauvansa
olalleen kuin lepäävä sotilas ja astui ylen pitkiä askelia, jottei
tarvitseisi juosta aasien rinnalla, koska nekään eivät enää juosseet.

Helmina oli suurella mielihyvällä katsellut miten heidän

palvelevainen seuralaisensa tulisella innolla piti huolta siitä, että aasit
täyttivät velvollisuutensa. Mutta nyt, kun aasit noustessaan rinnettä
hiljensivät askeleitaan, saattoi hän tyydyttää halunsa ja ruveta
Peppinon kanssa tarinoimaan. Hän viittasi poikasta tulemaan
rinnalleen, sillä aasit tunsivat jo aikoja sitten ulkoa tien, jonka vuoksi
niitä ei tarvinnut ollenkaan ohjata. "Sanoppa minulle, Peppino", alkoi
Helmina, "missä sinä oikeastaan nukut?" "Vuoteessani", vastasi
Peppino vähääkään vitkastelematta. "Tarkoitan, missä paikassa?
Kellarikerroksessa olen nähnyt ainoastaan yhden vuoteen toisella
seinällä ja lavitsan toisella, ja sitten tulisijan, ja sitten ainoastaan
kaapin." "Muuta siellä ei olekaan", sanoi Peppino totisena, "lavitsalle
äiti iltaisin tekee minun vuoteeni, ja kun majalepöytä vielä yöksi
nostetaan sisään, ei sinne enää mahtuisi mitään muuta." "Missä
sitten on viini, joka kaadetaan kauniisiin pulloihin, mikäli ne
tyhjenevät?" "Tulisijan vieressä on loukko, loukossa tynnyri ja
tynnyrissä kansi. Ja kaapissa äiti pitää kaikki vaatteensa, mutta
kauniita hän ei ole enää ottanut esille sen koommin kuin muutimme
tänne, sillä nyt on kaikki toisin, mutta ei enää kauan."
 Peppinon silmät säihkyivät hänen kertoessaan tätä, ja hänen
sieraimensa nytkähtelivät kiivaasti, josta näki, että hän oli kovin
liikutettu. "Miksei enää kauan, Peppino?" kysyi Helmina jälleen.
"Koska minusta pian tulee mies, ja silloin äidin ei enää tarvitse elää
niinkuin nyt; minä kyllä tiedän mitä teen, jahka kuluu vielä pari
kolme vuotta."

"Miten vanha olet nyt, Peppino?" "Kymmenen vuoden." "Vai niin.

Entä kun tulet kolmetoistavuotiaaksi, niin mitä silloin teet?" "Silloin,
silloin, silloin minä voin tehdä mitä äiti toivoo, eikä hänen enää
tarvitse tehdä työtä niin paljon iltamyöhällä, kun ovi on jo lukossa ja
kaikki muut ovat levolla."

"Mitä äitisi sitten toivoo, Peppino?" "En sano sitä kenellekään

Albanossa. Äiti sanoo: Älkäämme puhuko siitä, mitä aiomme tehdä,
muutoin toiset tekevät sen jo puhuessamme. Ei hän myöskään puhu
siitä yhdellekään ihmiselle, mutta teille saattaisin sen jo kuitenkin
sanoa." Peppino oli pian huomannut, kenen kanssa hän oli
tekemisissä, ja Helminan hilpeistä silmistä näki myöskin helposti
miten hyvää hän tarkoitti.

"Sanoppa siis se minulle, Peppino, minä en kerro sitä

kenellekään", jatkoi Helmina. "No minä kerron!" Peppino laski
sauvansa olaltaan ja nojautui siihen, ikäänkuin hän astellessaan
tukevan sauvansa varassa saattaisi paremmin koota ajatuksensa.

Sitten hän alkoi: "Filippo serkulla on nyt se kauppa, joka oli ennen
isän, mutta hän kiertelee paljon maita eikä ole kotosalla, ja äiti
sanoo, ettei kauppa ole enää läheskään sen arvoinen kuin isän
aikana. Ja serkku on tahtonut antaa kaupan jälleen äidille, mutta
ainoastaan rahasta, ja rahaa äidillä ei ole. Hän haluaisi kuitenkin
saada kaupan taas omiin hoteisiinsa, sillä hän ei pidä kernaasti
majalepöytää, koska sinne kokoontuu aina meluava ihmisjoukko,
eikä äiti pidä sellaisesta. Ja nyt äiti työskentelee edelleen minkä
jaksaa saadakseen kerran niin paljon rahaa, että saisi kauppansa
takaisin. Mutta jollei hänellä vielä ole tarpeeksi kahden tahi enintään
kolmen vuoden kuluttua, niin silloin minäkin tahdon sanoa sanani.
Silloin minä jo olen mies ja kykenen johonkin, sillä äiti on puhunut
kapusiinimunkin, pater Benedetton kanssa, että minä saan käydä
hänen luonaan kaikkina sadepäivinä ja usein myöskin aamulla
varhain. Sitten hän opettaa minua laskemaan ja kirjoittamaan,
sellaista tarvitaan kaupassa, ja kun me olemme saaneet sen
huostaamme, niin me lähdemme pimeästä sopestamme ja
palaamme samaan taloon, jossa olimme isän kanssa, ja sitten äiti on
taas iloinen ja ennallaan."

Peppino oli näin puhuessaan tullut aivan haltioihinsa, hänen

kasvonsa loistivat, yhä kiivaammin hän sauva kädessään asteli
eteenpäin; nähtävästi hän oli unohtanut aasit ja ajon ja kaiken mitä
ympärillään tapahtui.

"Hyvä Peppino, kunpa vaan tulisitkin niin pian mieheksi", sanoi nyt
Helmina osaaottavaisesti. Se herätti pojan ja kutsui hänet jälleen
mielikuvistaan todellisuuteen. Hän pysähtyi äkkiä. Jäljessä kulkeva
aasi oli, oppaalle kuuliaisena, myöskin kulkenut pitkin askelin; nyt
sekin pysähtyi, ja takana kulkeva teki samoin. Koko kulkue yht'äkkiä
seisahtui, mutta mitäpäs se haittasi.

Kuunnellen hartaasti Peppinon pakinaa olivat naiset kokonaan

unohtaneet näköalan, ja nyt he huomasivat yht'äkkiä tummansinisen
Nemijärven jalkojensa juurella. Taakse jäänyt Genzano kuvastui
vedenkalvoon vuorenrinteeltä, ja edessä korkealla, kallioseinämän
yläpuolella, kohosi Nemin pikkukaupunki lujine vanhuudenharmaine
linnoineen. Seurue oli saapunut vuorenrinnettä Nemiin vievälle
kapealle tielle herkeämättä katsellen ihanaa näköalaa, jonka tarjosi
järvi ja Genzanon yläpuoleinen korkea ranta.

Ennen pitkää päästiin kaunista tietä matkan päähän. Naiset

jättivät aasinsa ravintolan pienten, kivisten portaiden eteen ja
nousivat lehtimajaan, josta heille aukeni mitä ihanin näköala. Heidän
edessään oli siintävä selkä, ja katoksesta riippuvien viiniköynnösten
välitse paistoi aurinko leppoisasti lehtimajan kivipermannolle.
Pöydällä oli pullollinen kimaltelevaa viiniä ja sen vieressä lautanen
täynnä kullankeltaisia rypäleitä. Niiden vieressä oli suuri valkoinen ja
herkullisen näköinen juuston kappale ja ympyriäinen, ruskea leipä,
jonka toimelias emäntä varmaankin oli juuri ottanut uunista, sillä niin
tuoreelta se näytti. Hän itse seisoi hymyillen avoimen keittiön edessä
ja katseli minkä vaikutuksen hänen laitteensa tekivät vieraihin.

Helmina huudahti ilosta astuessaan sisään, sillä häntä viehätti

ylenmäärin istua täällä viiniköynnösten alla ja pitää samalla pikku
kestit herttaisessa ilmassa ja päivänpaisteessa. Samassa hän
katsahti Peppinoon ja nähdessään hänen seisovan alhaalla aasin
luona viittasi häntä tulemaan ylös. Peppino vitkasteli, katseli
emäntää, panisiko hän ehkä pahakseen, jos hän istuutui vieraiden
neitien viereen, sillä Peppino oli epävarmoissa tapauksissa tottunut
aina katsomaan äitiään silmiin, päästäkseen heti selville, ja niinpä
hän nytkin ehdottomasti tuli katsahtaneeksi emäntään.

Tämä viittasi pojalle ystävällisesti sanoen: "Luulen, että sinulla on

tänään ollut hyvä onni, Peppino. Istu nyt neidin viereen, kun hän
kutsuu sinua." Sitten Peppino istuutui hyvin kohteliaasti ja Helmina
laski hänen eteensä suuren kappaleen ruskeaa leipää ja valkoista
juustoa ja pani viereen lasillisen kaunista viiniä. Peppino tarttui
ruokaan ilomielellä, sillä aamumatka oli antanut hänelle hyvän
ruokahalun, ja kaikki oli niin houkuttelevan näköistä. Naisillekin
maistui ruoka vilpoisessa lehtimajassa, eivätkä he voineet kyllikseen
katsella tyyntä järveä ja vanhaa, harmaata, vankkatornista linnaa.
Mutta he muistivat, että paluumatka oli menomatkaa pitempi, ja kun
Peppino hyvin yksivakaisena oli kiittänyt kaikesta eikä tahtonut
enempää, sanoi Helmina: "Mene, Peppino, laittamaan aasit kuntoon,
me menemme edeltäpäin jalkaisin linnaa katsomaan, sen ohitsehan
viepi viidakkotie, jota lähdemme paluumatkalle."

"Toinen tie on kauniimpi", sanoi Peppino. "Mahdollista kyllä, mutta

sitähän me juuri tulimme, nyt tahdomme nähdä toisen."
"Järvenpuoleinen tie on paljoa kauniimpi, mennään pikemmin
uudelleen sitä tietä", tuumi Peppino. "Ei, ei", hymyili Helmina, "me
tahdomme todellakin kulkea toista tietä. Mikä sinun päähäsi on
pistänyt, Peppino?" "Viidakkotie on usein kostea ja rämeinen", sanoi
nyt Peppino valittavalla äänellä. "Mika tuolla pojalla on? Klara,
ymmärrätkö sinä? Tähän asti hän on ollut niin kiltti. Mikä tekee
hänet äkkiä noin itsepäiseksi?" sanoi Helmina kääntyen
harmistuneena Klaraan. "Kenties hän on väsynyt", vastasi toinen, "ja
viidakkotie on kaiketikin melkoista pitempi". "Mitä vielä, hänhän
juoksee kuin kauris", huudahti Helmina. "Odotappa vaan,
itsepintainen poika, näytämmepä kuka tässä määrää."

Hän kääntyi jälleen pojan puoleen: "Saatatko meidät viidakon läpi

vai etkö, Peppino?" "Toinen tie on paljoa kauniimpi, ja aasit kulkevat
varmemmin sitä", vastasi Peppino. "Varmemmin, sinä itsepäinen!
Nämä aasit kulkevat niin verkalleen ja varmasti, ettei niitä tarvitse
pelätä vaarallisimmallakaan paikalla. Saatatko meidät viidakon läpi
vai etkö?"
 "Viidakko on usein kostea ja aasit saattavat liukastua", oli
Peppinon vastaus, mutta hän ei katsonut, kuten ennen, kirkkain
silmin suoraan eteensä, vaan loi katseensa alas ja puhui oudolla,
valittavalla äänellä. "Minä en ymmärrä mikä hänen on", huusi
Helmina harmistuneena. "Kuule nyt, Peppino, sen sanon sinulle
varmasti: tämän viidakon läpi ratsastamme kotiin, se on päätetty.
Hyvä on, jos tulet mukaan, mutta jollet, niin kuljemme yksin. Me
osaamme kyllä, ainahan sitäpaitsi tapaa jonkun, jolta voi kysyä.
Mutta sen sanon sinulle, etten olisi uskonut sinua noin itsepäiseksi.
Minulla oli niin hyvä luottamus sinuun, että valitsin ennen kaikkia
sinut oppaakseni, ja nyt palkitset luottamukseni tuolla tavalla. Siinä
et tee kauniisti, Peppino."

Peppino oli kuullessaan tämän puheen tullut aivan kalpeaksi; hän

ei enää sanonut sanaakaan, vaan juoksi ovesta ulos. Hänen
mentyään täytyi Helminan vielä kerran purkaa harminsa ja
pettymyksensä, kun hän nyt suureksi surukseen huomasi pojan niin
oikulliseksi ja itsepäiseksi, ettei enää saattanut ajatella hänestä
ollenkaan yhtä hyvää kuin ennen.

Klara koetti häntä rauhoittaa ja vedota Peppinon nuoruuteen; hän

oli sittenkin varmasti väsynyt tahi saanut jonkin lapsellisen
päähänpiston, senvuoksi häntä ei saattanut heti tuomita ja hyljätä.
Mutta Helmina katseli järvelle ja oli kovin harvapuheinen.

Sillävälin Peppino juoksi rantaan vievää jyrkkää polkua puitten

varjossa olevaa majaa kohti, jossa asui pitkä Gasparo. Hän oli
tunnettu kaikkialla, ja niinpä Peppinokin tunsi hänet, sillä hänet
nähtiin usein markkina- ja juhlapäivänä majalepöydän ääressä.
Gasparo oli nuorukainen, jota ei pidetty erittäin älykkäänä, mutta
hänellä oli mahdollisimman pitkät käsivarret ja koivet, ja nuo
käsivarret olivat kovat kuin nuijat, niin ettei kukaan hevin antautunut
taisteluun hänen kanssaan, sillä se, jonka Gasparo pehmitti, sai
tarpeekseen moneksi kuukaudeksi eikä tullut enää tämän
tappelupukarin tielle. Pitkä Gasparo puhuikin enimmäkseen
selkäänantamisesta, sillä se oli hänen huvejaan. Peppinon seisoessa
hiljaa majan edustalla tuli Gasparo häntä vastaan kädessään suuri
kalikka.

"Gasparo", sanoi Peppino, "teetkös jotakin, niin saat rahaa?" "Teen

kyllä", vastasi Gasparo. "Mutta miksi näytät siltä, kuin joku tahtoisi
antaa sinulle selkään, vai onko sinut jo perinpohjin pehmitetty?"

"Ei, ei", sanoi Peppino rauhoittavasti, "olen tullut aasilla kahden

neidin keralla, ja nyt he tahtovat palata kotiin viidakkotietä, enkä
minä saata tulla mukaan. Jos menet mukaan, Gasparo, niin annan
sinulle koko päivän juomarahani." "Menen kyllä", sanoi Gasparo ja
heitti kalikkansa syrjään. "Tule sitten!" Gasparolla oli yllään paita,
housut ja nuttu, eikä hänelle jäänyt yhtään aikaa vaatteiden
muuttamiseen. Molemmat kulkivat ravintolaan päin ja seisoivat jo
aasin luona, mutta silloin Gasparon mieleen juolahti jotakin, jota hän
ei ollut heti alussa tajunnut, sillä hän saattoi pitää muistissaan
ainoastaan yhden ajatuksen kerrallaan, ja tähän asti hänen oli
täytynyt ajatella juomarahan ansaitsemista. Nyt hänen päähänsä
pisti ajatus, joka saattoi hänet ihan ihmettelemään.

"Mutta miksi et sitten itse mene mukaan ansaitsemaan

juomarahaa?" kysyi hän suu ja silmät selkoselällään. "En saata",
vastasi Peppino huomattavasti liikutettuna ajatellessaan, että hänen
piti jättää aasit ja nähdä neitien ratsastavan viidakkoon. "Mikset
saata?" kysyi Gasparo taas. Nyt sisällinen liikutus, jonka Peppino
tähän asti oli kyennyt hillitsemään, voitti hänet kokonaan. Hän
heittäytyi pitkälleen, painoi kasvonsa maahan ja voihki: "En voi, en
voi." "Jollet voi, niin sinulla on varmaankin orjantappuran oka
jalkapohjassa", huomautti Gasparo. "Nouse, niin vedän sen pois."
"Ei, ei", voihki Peppino painaen kasvonsa vielä syvemmälle maahan.
Silloin Helminan ääni kajahti lehtimajasta: "Peppino, onko kaikki
valmista! Me lähdemme tuossa tuokiossa, tuletpa sitten mukaan tahi
et." Sitten pitkä Gasparo kapusi portaita ylös ja seisoi naisten
edessä, jotka hämmästyivät suuresti nähdessään hänet. "Hän loikoo
pitkällään maassa", sanoi Gasparo muitta mutkitta. "Hän on saanut
okaan jalkaansa eikä kykene kävelemään, minä tulen viidakkotietä
aasien keralla ja saan juomarahan." Suuresti hämmästytti naisia
Gasparon ulkomuoto, mutta hänen puheensa sitäkin enemmän.
"Siitä siis johtuu hänen itsepäinen kieltäytymisensä", huudahti
Helmina. "Poika parka! Hänellä on varmaankin kovat tuskat, mutta
miksei hän puhu mitään? Täytyyhän toki mennä katsomaan." Näin
sanoen Helmina juoksi portaita alas, Klara tuli hänen perässään, ja
Gasparo toikkaroi viimeisenä. Siinä Peppino loikoi vielä liikahtamatta
paikoillaan. "Tule, Peppino, näytä millaisen okaan olet saanut,
kenties voimme auttaa sinua", sanoi Helmina lempeästi, "Mikset
puhu siitä sanaakaan?"

Peppino päästi säälittävän valituksen, mutta ei liikahtanutkaan.

"Nyt", sanoi pitkä Gasparo taluttaen päitsistä molempia aaseja ja
astuen mahdollisimman lähelle neitejä. "Luulen, että meidän
todellakin täytyy totella tämän kummituksen komennusta", sanoi
Klara, "enempää emme voi vitkastella, sillä yöksi emme halua jäädä
tälle yksinäiselle tielle. Minä jätän pojan ystävällisen emännän
huostaan, hän voi kyllä auttaa häntä."

Mutta Helmina oli kadottanut kaiken; halunsa ratsastaa viidakon

läpi, kun heidän seuralaisekseen oli ilmestynyt apinankaltainen, liasta
kankea Gasparo, ja yksin lähteä oli kenties vaikeata, koska Peppino
kenenkään käskemättä oli nopeasti noutanut oppaan. "Tiedätkö,
Klara", sanoi hän äkkiä toverilleen, "minä en enää ollenkaan piittaa
tästä tiestä. Jos mielestäsi teemme oikein, niin palaamme samaa
tietä. Täytyyhän Peppinonkin päästä kotiin, ja minä tiedän miten me
kuljemme."

Klara oli aivan yhtä mieltä, ja Helmina veti taskustaan pikkusetelin

ja ojensi sen Gasparolle. "Ottakaa tämä", sanoi hän, "se on
juomaraha, nyt saatte mennä". Gasparo ällistyi niin, että
viimeinenkin ilme hävisi hänen kasvoiltaan. Mutta hän oli kuitenkin
varmaankin tajunnut, miten asianlaita oli, sillä hän päästi irti aasit ja
sanoi: "Hyvä on! Ja sinä, joka siinä maassa pelmuat, sinun täytyy
Aven jälkeen tulla takaperin kirkosta ja oven edessä sanoa kolme
kertaa: 'Pois oka jalasta', niin silloin se lähtee." Sitten hän meni
menojaan.

"Nyt pystyyn, Peppino!" sanoi Helmina päättävästi. "Katsoppa, me

emme menekkään viidakon läpi, vaan Genzanon kautta; minä voin
kulkea jalan, ja sinä saatat ratsastaa aasin selässä."

Tuskin oli Helmina ehtinyt lausua nämä sanat, kun Peppino

salaman nopeudella kavahti pystyyn ja seisoi aivan vakavana.
Vaikkakin hänen kalpeat kasvonsa ja pörröinen tukkansa tekivät
hänet hyvin säälittävän näköiseksi, niin täytyi Helminan kuitenkin
hymyillä nähdessään, miten äkkiä hän kimposi pystyyn. "Näytä
minulle nyt jalkasi", sanoi hän sitten, "mihin tekee kipeää?" "Ei tee
ollenkaan kipeää, ja minä saatan jo kävellä kotiin", sanoi Peppino.
Naiset katsoivat ylen hämmästyneinä toisiaan. "Mutta Peppino",
sanoi sitten Helmina hyvin totisena, "oletko todellakin täydellinen
kujeilija? Luuletko sitten, että sinuun saattaa enää luottaa?"
 Peppino seisoi allapäin kuin vaivainen syntinen. Mutta hän näytti
masennuksessaan niin naurettavalta, ettei Helmina voinut pysyä
totisena. Hänen täytyi tavantakaa hymähtää vielä sittenkin, kun he
istuivat aasiensa selässä ja seurue oli hyvässä järjestyksessä
paluumatkalla. Nämä hänen hilpeydenilmaisunsa loivat myöskin
Peppinon alakuloisille kasvoille jälleen hieman päivänpaistetta, ja hän
astuskeli taas luottavaisena edelleen, kuitenkin silloin tällöin
säpsähtäen, kun Helmina napahutti häntä selkään aasinpiiskalla ja
sanoi: "Peppino, Peppino, sinun kanssasi minun täytyy vielä kerran
tehdä tili."

VIII luku. Salaisuus tulee ilmi.

Seuraavana aamuna aurinko heloitti Campagnan yli niin raittiina ja

kirkkaana, että Helmina heräsi siitä ja nousi ylös. Kenties hän oli
myöskin hieman kiihtynyt edellisestä päivästä. "Klara", huudahti hän
viereiseen huoneeseen, "menkäämme heti ulos, on mitä kaunein
aamu". Klara oli tyytyväinen ehdotukseen, ja molemmat naiset olivat
tuotapikaa valmiit ja nousivat jo Pyhän-Paavalin-katua, missä vallitsi
täysi hiljaisuus. Saavuttuaan kukkulalle täytyi heidän pysähtyä ja
ilmaista ihastuksensa nähdessään, miten järvi kimalsi aamun
kullassa ja tammet hohtivat aamuauringon heloittaessa. Sitten he
kulkivat vanhojen tammien varjossa kapusiiniluostariin asti, missä
kaikki oli hiljaista ja tyhjää. Kirkon kulmauksessa Helmina kuitenkin
äkkiä huomasi pienen olennon seisovan muurin edessä
etukumarassa ikäänkuin väijymässä jotakin.
 "Katsoppa vaan tuota pörrötukkaista pikku miestä, mitä hän
tahtoneekaan näin varhain?" huudahti Helmina. "Luulen, että
olemme nähneet hänet ennenkin, vai mitä?" "Varmasti montakin
kertaa", vastasi Klara, "hänhän on sama pikku mies, jonka näkee
aina Peppinon kintereillä. Ketä hän nyt vaanineekaan?"

Naiset kulkivat muutamia askelia järvelle päin ja katosivat

pyhimyksen majan taakse, jommoisia täällä kohoilee tavantakaa ja
joiden järvenpuoleiselle seinämälle on tehty kivinen, paikalleen
kiinnitetty penkki. Mutta tuskin he olivat siinä vaieten istuneet
muutamia minuutteja, kun heidän selkänsä takana syntyi
hämmästyttävä rähinä ja mellakka. "Sinä olet ilmaissut kaikki, sinä
olet ilmaissut kaikki", kuului äkkiä kovaääninen ja raivostunut
pojanääni, "sinä olet valehtelija ja lurjus ja petturi, ja sinä olet
juorunnut kaikki, ja kaikki on sinun syysi." "Se ei ole totta, se ei ole
totta!" "Sinä olet kiittämätön poika ja vahinko olisi, jos säästäisin
sinua." Sitten toinen kirkui jälleen ja sitten taas toinen, ja sitten
molemmat ja yhä kiukkuisemmin.

"Ja tiedätkö", kirkui toinen, "tänä iltana isä lyö minut kuoliaaksi.
Tullessaan aamulla kotiin hän sanoi, että minä olen ilmaissut sinulle
jo kaikki, ja tahtoi heti lyödä minut kuoliaaksi, mutta sitten saapui
naapuri, ja minä pääsin pujahtamaan ovesta pakoon ja olen tullut
tänne odottamaan sinua, kunnes palaisit pater Benedetton luota, ja
nyt sanon sinulle, Peppino, en minä yksin ota selkääni, sillä vaikka
minä saan osani, niin saatpa sinäkin; isäni saa kyllä sinut kynsiinsä."

Silloin Peppino kohotti äänensä, joka aivan vapisi vihasta. "Kuule,

Neo", huusi hän, "sinä olet koko maailman suurin roisto. Minä olen
niin paljon vaiennut sinun tähtesi, koska olin luvannut sinulle pitää
asian kokonaan salassa, ja sinä tuumit, että minä sen vuoksi annan
pehmittää itseni? En, en, ja tiedä se: ikinäni en enää tahdo olla sinun
kanssasi missään tekemisissä. Te olette paljasta rosvojoukkoa, jotka
ryöstätte, pieksätte ja pahoinpitelette ihmisiä, ja se on oikein, että
kaikki tulee ilmi ja teidät teljetään lujaan, suureen, vanhaan
kuritushuoneeseen!"

"Kuuletko, Klara? Tahdonpa tietää, mitä se on", sanoi Helmina ylen

kiihtyneenä ja tuli esille pyhimyksen majan takaa.

Mutta samassa kun molemmat pojat huomasivat ihmisolennon,

kimposivat he salamannopeudella paikaltaan, eikä heitä enää
näkynyt missään, "Oletko moista kuullut, Klara?" huudahti Helmina
uudelleen. "Meille on sanottukin, että täällä Albanon seutuvilla on
rauhatonta, ja nyt sen näet, tämä viehättävä Peppinokin näkyy
seurustelevan moisen roistoväen kanssa. En jää tänne enää
päiväksikään, he ovat aikoneet ahdistaa meitä, ja kenpä tietää,
eivätkö he vaani tuolta tammien takaa ja hyökkää kimppuumme ohi
kulkiessamme."

Helmina puhui yhä kiihtyneempänä kuulematta ollenkaan sanoja,

jotka Klara lausui rauhoittaakseen häntä. Hän juoksi tammien alitse
ja kukkulan rinnettä alas Pyhän-Paavalin-kirkolle ja katua pitkin
Albanoon, Hotel Roman edustalle. Siellä herra Pagani seisoi hallinsa
edessä hengittäen raitista ilmaa, kuten hänellä usein oli tapana
tehdä. Helmina tuli ripeästi häntä kohti. "Herra ravintoloitsija", sanoi
hän, "antakaa meille lasku, me matkustamme huomenna varhain."
"Mitä, kuinka?" huudahti herra Pagani ylen hämmästyneenä. "Neidit
ovat vuokranneet asunnon luonani kuukaudeksi ja nyt, oltuaan
kymmenen päivää, tahtovat jättää taloni."

"Me maksamme huoneestamme koko kuukauden vuokran, mutta

huomenna me matkustamme", vastasi Helmina päättävästi. Mutta
herra Paganista ei päässytkään niin vähällä. "Hyvät neidit", alkoi hän
juhlallisesti (sillä Klarakin oli sillävälin saapunut), "minä haluaisin
tietää, millä tavalla taloni on laiminlyönyt teidän palvelemisenne ja
hoitonne. Ilmaiskaa, hyvät neidit, minulle moitteenne; taloni kunnia
on minulle maksua kalliimpi, sillä minä olen roomalainen."

"Teidän talossanne on kaikki kunnossa", sanoi Helmina, "mutta

lähistöllä asustaa rosvojoukko, enkä minä enää jää päiväksikään tälle
paikkakunnalle." Nämä sanat tekivät Paganiin järkyttävän
vaikutuksen, hän tuli mielenliikutuksesta aivan vihreäksi.
"Rosvojoukko, rosvojoukko!" huudahti hän tavantakaa. "Se on aivan
pirullinen valhe, se on juonittelua minua vastaan, taloni joutuu tuhon
omaksi, hukka perii hotellini. Mutta albanolaiset saavat nähdä mikä
mies roomalainen on. Tässä, hyvät neidit, tässä minä lupaan, niin
totta kuin olen roomalainen: vielä ennen auringon laskua minä
paljastan tämän itseeni suunnatun helvetillisen juonen. Osoittakaa,
hyvät neidit, minulle se suosio, että ilmoitatte, miten olette saaneet
selville tämän panettelevan, minun hotellini olemassaoloa uhkaavan
tiedon?"

Helmina kertoi molempien poikien keskustelun, ja herra Pagani tuli

tämän tiedon saatuaan hieman miettiväiseksi; kuitenkin hän näytti
olevan lopuksi varsin tyytyväinen ja huomautti: "Minulla on nimet,
minä toimin, minä pidän pyhänä lupaukseni. Mutta varokoon se, joka
täällä harjoittaa konnantöitä, minä toimitan hänet oikeaan
paikkaansa, minä, roomalainen Pagani; minun uudesta hotellistani ei
saa sanoa, että se on siellä missä konnat ja ryövärit asuvat."

Herra Pagani puhisi uudesta kiihtymyksestä. Mutta naiset läksivät

pois hänen luotaan, ja Helmina nousi heti huoneeseensa ja heitti
arkuista ja laatikoista lattialle kaiken niiden sisällyksen; se oli alkua
tavaroiden kokoamiseen lähtöä varten.

IX luku. Kuulustelu.

Herra Pagani oli tullut puhisten palvelusväen asuntoon. Heti

senjälkeen sieltä kimposi poikanen lähtien livistämään Albanon
pitkää katua. Pyhän-Paavalin-kadun kulmassa hän äkkiä pysähtyi ja
huudahti: "Hohoi, kuuleppas." Hän oli juostessaan varmaankin
huomannut sen jota etsi, sillä hän viittoili kiivaasti kadulle. Bertolinin
leski istui siellä kaikessa rauhassa ovensa edessä luoden silloin tällöin
tyytyväisen katseen Peppinoon, joka istui jakkaralla punoen olkia
sellaisella innolla, kuin koko hänen elämänsä työn pitäisi olla sinä
päivänä valmis. Ilmaistakseen mielialansa hän käänsi selkänsä
pörrötukkaiselle Neolle, joka seisoi hänen takanaan ja tavantakaa
koetti päästä hänen eteensä. Aamullisen kiivaan kahakan jälkeen,
jolloin hän oli tavannut Peppinon pater Benedetton oven edessä, oli
hän jälleen ikävystynyt ja juossut pakinoimaan Peppinon kanssa,
mutta toinen piti sanansa: Neo ei saanut sanaakaan vastaukseksi.

Mutta kun hän sinne tänne töllistellen seisoi Peppinon takana,

kuului äkkiä ääni: "Kuuleppas, poika!" ja samalla joku näkyi
kädellään viittovan. Neo noudatti heti kutsua, hän oli iloinen, että
jotakin tapahtui. "Tuleppas tänne", sanoi juoksupoika, "nopeasti,
mestari odottaa!" "Mitä minusta?" kysyi Neo lähtien juosta
hölkyttämään toisen perästä. "Saathan kuulla", läähätti
edeltäjuoksija. Hallinsa edessä seisoi herra Pagani, kasvoissaan
ankara ilme. "Tulehan tänne!" sanoi hän Neolle ja astui hänen
edellään ruokasalin vieressä olevaan pieneen, neliskulmaiseen
huoneeseen. Silloin Neon silmiin tuli kummallinen ilme: pienellä
pöydällä oli suuri vadillinen täynnä valkoista makaroonia, jonka
purppuranpunainen huippu oli appelsiinihyytelöä, ja siitä nousi
lämmin, suloinen höyry. Herra Pagani asetti Neon pöydän ääreen
sanoen: "Katsoppa tätä, ja nyt pidä varasi, poika! Sinun isäsi on
tehnyt konnantyön, ja sinä tiedät varsin hyvin kaiken. Nyt sinä kerrot
minulle alusta alkaen kaikki tyynni jättämättä mitään mainitsematta;
sitten minä annan käteesi tämän haarukan ja sinä saat syödä koko
vadillisen makaroonia, mutta isällesi minä en kerro mitään. Mutta
jollet kerro minulle heti paikalla kaikkea, jos jätät pois tahi valehtelet,
niin minä tartun sinun korviisi, vien sinut isäsi luokse ja sanon:
'Tässä on, Mateo, antakaa pojallenne selkään ansion mukaan, ja
sitten minä vien teidät sinne, missä teidän paikkanne on oleva.' Sano
nyt, mitä tahdot tehdä, pörröpää!"

Neolle ei vaali ollut vaikea. Jos hän kertoo, ei herra Pagani puhu
hänen isälleen mitään, antaapa hänelle vielä sellaisen palkinnon. "No
minä kerron kaiken järjestään, alusta alkaen", vastasi Neo herra
Paganin mielihyväksi. "Näin se oli", alkoi hän ja kertoi kaiken
tietämänsä paljoa nopeammin ja yhtenäisemmin kuin mihin muutoin
oli tottunut, sillä hän loi tavantakaa katseensa vatiin nähdäkseen
nousiko siitä vielä höyry vai rupeaisivatko makaroonit jäähtymään.

"Isä oli illalla sanonut", kertoi Neo, "laita niin että olet vuoteessa,
ja minä menin vuoteeseen ja minä en nukkunut, ja minä ajattelin:
tietäisinpä vaan mitä isä oli tuonut mukanaan, koska hänen säkkinsä
olivat niin suuret. Ja isä sytytti kynttilän, ja hän tuli ja valaisi minun
silmiäni, ja minä suljin silmäni ja kuorsasin, ja hän arveli minun
nukkuvan. Ja hän meni toiseen nurkkaan, jossa on pöytä, ja minä
avasin silmäni, ja silloin minä tiesin mitä hän oli tuonut mukanaan,
koska pöydällä oli useita pulloja. Ja Bartolo tuli pöydän ääreen, ja he
joivat viiniä. Ja isä oli ottanut esille kaksi korkeakauluksista viittaa, ja
muutoin ne ovat aina vanhassa arkussa: hän käytti niitä ainoastaan
silloin, kun ne kaksi nuorta herraa olivat 'Europassa'. Ja hän sanoi
Bartololle: 'Neidit aikovat mennä Nemiin ja palaavat takaisin
viidakkotietä, ja heidän kerallaan on ainoastaan lesken poika riepu,
ja heillä on rahaa ja heidän kaulassaan on kultarenkaita', ja Bartolo
sanoi: 'Sen voimme parhaiten tehdä Käärmesuon kohdalla, mutta
mitä teemme pojalle, sillä hän ulvoo kuin susi', ja isä sanoi: 'Kyllä
hän pian kesyttyy, minä tukin hänen suunsa ja sidon kädet selän
taakse ja heitän viidakkoon ja sillä hyvä.' Ja Bartolo sanoi: 'Heille ei
tarvitse tehdä mitään muuta, he eivät tunne meitä ja kaikkein
vähimmin viittakauluksissa', ja isä sanoi: 'Jos he huutavat, niin minä
tukin heidän suunsa mullalla ja lehdillä, kunnes saavat kyllikseen.' Ja
Bartolo meni ja ovella hän sanoi: 'Poika varmaankin nukkuu?' ja isä
sanoi: 'Siitä olen ensiksi ottanut selon, sillä hän ei voi olla kertomatta
mitään tuolle joutavalle leskenpojalle; mutta jos hän tästä
sanankaan hiiskuisi, niin löisin hänet kuoliaaksi.' Ja isä katsoi minun
vuoteeseeni, ja minä olin jo sulkenut silmäni. Ja aamulla isä oli jo
poissa, ja minä menin Peppinon luo ja kerroin hänelle salaisuuden, ja
hän lupasi olla puhumatta mitään yhdellekään ihmiselle. Ja hän ei
ole pitänyt lupaustaan. Ja isä oli poissa koko päivän ja koko yön, ja
minä nukuin yksin, ja aamulla varhain minä seisoin oven edessä, ja
isä saapui ja tuli minun luokseni ja sanoi: 'Sinä olet ilmaissut kaikki,
sinä olet kuullut, odotappas, kyllä minä sinulle näytän.' Ja hänellä oli
paketti, jonka tahtoi laskea kädestään, ja minä aloin kirkua ja huutaa
minkä jaksoin, ja naapuri tuli juosten ja sanoi: 'Mitä teette pojalle?'
Ja minä juoksin naapurin koipien välitse suoraan kapusiiniluostaria
kohti ja odotin kunnes Peppino tuli ja sanoin hänelle, että hän on
ilmaissut kaiken ja että jos minä saan tänä iltana selkääni, niin täytyy
hänenkin saada, ja sitten saapui eräs neiti, ja sitten me juoksimme
pois."

Nyt puhetulva äkkiä pysähtyi, ja Neo veti ponnistuksesta syvään

henkeään. "Se on oikein, tässä on", ja sitten herra Pagani pisti
haarukan hänen käteensä ja työnsi hänelle tuolin. "Nyt reippaasti
toimeen!" Neo tarttuikin mitä kiivaimmin urakkaansa eikä noussut
pöydästä ennen kuin viimeinen makaroonipala oli lautaselta
kadonnut. Silloin herra Pagani päästi hänet menemään. Kulkiessaan
hieman alakuloisena kadulla Neo näki miten myöskin Peppino ja
juoksupoika saapuivat juoksujalkaa, aivan niinkuin hänkin hetkistä
ennen, ja ajatteli: "Nyt Peppinolla on herkkupäivät, hänellä on
nautittavana se, mikä minulta on jo loppunut." Hän tarkoitti
kaunista, höyryävää ruoka-astiaa.

Jälleen herra Pagani seisoi hallinsa edessä, ja kun Peppino saapui

ottaen kohteliaasti hatun päästään, laski herra Pagani kätensä
ystävällisesti hänen päälaelleen ja sanoi: "Peppino, poikaseni, me
tunnemme toisemme. Sinun äitisi on roomatar ja kunnon nainen.
Minulla olisi puhuttavaa sinulle muutama sana." Näin sanoen hän otti
pojan mukaansa neliskulmaiseen kamariinsa, jossa he olivat kahden
kesken. "Nyt minun täytyy saada tietää sinulta jotakin, Peppino
poikaseni", sanoi herra Pagani, "eikä sinun tarvitse olla huolissasi
siitä, että rikkoisit lupauksesi, sillä näetkös, minä tiedän tarkoin
minkä konnantyön Mateo aikoi neideille tehdä. Kerroppa nyt minulle,
mitä olet siitä ilmaissut neideille!" "En mitään, en ole ilmaissut
yhtään mitään, en sanaakaan", huudahti Peppino kiihdyksissä,
"koska olin luvannut Neolle olla puhumatta. Minä ajattelin, että he
palaisivat takaisin samaa tietä, kun sanoisin heille, että toinen on
huono ja liejuinen, mutta he eivät tahtoneet, ja minulla oli suuri
hätä, enkä minä uskaltanut sanoa mitään, ja minä arvelin, että
minun täytyisi menehtyä tuskasta, sillä neiti sanoi menevänsä yksin,
jollen minä tulisi mukaan. Silloin minä tuskissani muistin jotakin, ja
juoksin noutamaan Gasparon, joka voi niin hyvin antaa selkään, ja
ajattelin: hän kykenee puolustamaan itseään ja pehmittämään sekä
Mateon että toiset. Mutta sitten neidit yht'äkkiä eivät enää
halunneetkaan kulkea viidakkotietä, ja he olivat suuttuneet minuun
ja sanoivat minun kujeilevan, ja nyt he eivät enää luota ollenkaan
minuun. Mutta minä olin iloinen, kun me olimme omalla hyvällä
tiellämme eikä minun enää tarvinnut olla huolissani siitä, että heiltä
otetaan kaikki ja heidät kenties heitetään suohon. Mutta Neon
kanssa minä en enää tahdo olla missään tekemisissä, en ollenkaan,
hän on suuri lurjus, eikä äiti ole koskaan ollut mielissään hänen
tulostaan."

"Niin, poikani, se on oikein. Karta huonoa seuraa ja noudata äitisi

neuvoja, sillä hän on arvokas nainen, joka ansaitsee kunnioitusta,
hän on roomalainen." Näin sanoen herra Pagani ylen ystävällisenä
jätti Peppinon. Poika juoksi hilpeänä äitinsä luokse, jolle hän nyt
saattoi kertoa kaiken, koska herra Paganikin jo tiesi asian. Sitä ennen
hän oli pelännyt antaa ilmi salaisuutta, jonka Neo oli hänelle
tyrkyttänyt, eikä hän koskaan ennen ollut salannut äidiltänsä mitään.

Sillävälin herra Pagani lähetti poikansa neitien huoneeseen

kysymään, saisiko hän tavata heitä. Mutta kun Helminan kaikki
tavarat olivat lattialla, niin naiset halusivat kernaammin ottaa vastaan
herra Paganin hänen ruokasalissaan ja menivät alikertaan. Siellä
herra Pagani riemukas hymy huulillaan ilmoitti jo saaneensa selville
koko jutun, jonka hän nyt kertoi neideille. Erityisellä äänenpainolla
hän vielä puhui, millainen suru Peppinolla oli ollut neitien
turvallisuudesta ja miten hänelle vihdoin pisti päähän hakea oppaaksi
Gasparon kaltainen tappelupukari, koska hän ei uskaltanut puhua,
jottei joutuisi petturiksi. Hän pyysi sitten neitejä, että he jättäisivät
aiheettoman pelkonsa eivätkä saattaisi hänen hotelliaan häpeään
lähtemällä sieltä ennen aikojaan. Hän taas puolestaan pitää lujasti
lupauksensa ja toimittaa konnan, jota yksinomaan on pelättävä,
oikeaan paikkaansa.

Kun asia nyt selvisi Helminalle, ja hän ymmärsi, että Mateo häviää
paikkakunnalta, niin hänet sai helposti jäämään, sillä hänellä oli
kaikenlaisia uusia ajatuksia, jotka liittyivät Albanoon, ja Klara
puolestaan ei ollut lähtöä ajatellutkaan. Näin keskustelu päättyi
kaikkien tyytyväisyydeksi, ja herra Pagani lähti ylen kohteliaana
neitien luota.

X luku. Onni hymyilee.

Palattuaan taas huoneeseensa ei Helmina enää joutanut

panemaan kokoon tavaroitaan, vaan riensi suoraa päätä Klaran
huoneeseen. "Oletko kuullut ennen mitään sellaista!" huusi hän ihan
haltioissaan. "Minä olen torunut ja ivannut Peppinoa, eikä hän ole
sanonut sanaakaan, jottei joutuisi rikkomaan lupaustaan, ja samalla
kun minä olin hänelle paha ja epäluuloinen, on hän huolehtinut
meidän turvallisuudestamme ja harkinnut, mistä saisi meille
pelastajan ja sitten noutanut kauhistavan Gasparon. Mutta tiedänpä
mitä teen, Peppino saa palkinnon, minä tiedän keinon."

Sitten hän innoissaan kiskaisi soittonauhaa niin ankarasti, että

juoksupoika, ovenvartija ja kamarineitsyt juoksivat kaikki yhdessä
portaita ylös, sillä herra Pagani oli huutanut alhaalta: "Rientäkää,
joku on pyörtynyt tahi tuli on irti!" Mutta Helmina tahtoi ainoastaan,
että juoksupoika noutaisi kiiruusti Peppinon. Juuri ikään hän oli
käynyt samanlaisella asialla ja ihmetteli sen vuoksi, ettei poikien
juoksuttamisesta tullut mitään loppua. Ja yhtä hämmästynyt oli
Peppinokin, kun sama lähetti saapui jälleen. Tällä kertaa hän sai
laukattuaan ensin katuja vinhaa vauhtia vilistää vikkelästi läpi hallin
ja sitten nousta kaikkien neljän kerroksen portaat, kunnes Helmina
otti hänet vastaan ovensa kynnyksellä.

"Kelpo Peppino", sanoi hän taputtaen ystävällisesti poikaa päähän,

"tiedän, ettei menettelysi johtunut ollenkaan itsepäisyydestä ja
tiedän sinusta vielä paljoa enemmän. Luotan sinuun niin suuresti,
että matkustaisin kanssasi koko Italian halki, ja jos sinä lupaisit
minulle jotakin, niin tietäisin, että sinä pidät sen, maksoi mitä
maksoi." Peppino katsoi äänettömässä ihmetyksessä Helminaa,
mutta hänen kasvonsa loistivat kuin äkillinen päivänpaiste, olihan
hänen kunniansa nyt pelastettu. "Kuuleppa, Peppino", jatkoi Helmina
innokkaasti, "sinä olet tehnyt meille suuren palveluksen, nyt
minunkin täytyy tehdä jotakin sinun puolestasi. Sinä tahtoisit
kernaasti auttaa äitiäsi, että te jälleen pääsisitte parempaan
asemaan, ja sinä tuumit, että siihen kestää kaksi tahi kolme vuotta.
Mutta asianlaita ei ole niin. Nykyisessä työssäsi kuluu runsaasti
kymmenen vuotta, ennenkuin voit hankkia äidillesi sen mitä hän
haluaa. Mutta tiedän toisen keinon: otan sinut isäni luokse
maatilallemme, jossa saat olla pikku kamaripalvelijamme ja
tarjoilijamme. Siihenhän kykenet varsin hyvin. Ja kun lähden
ajamaan pienillä hevosillani, niin silloin saat seisoa vaunujen takana
lakeijanani, ja minä annan sinulle kauniin sinisen, kultanauhuksisen
takin. Sitten saat isältäni vuodessa kauniin rahasumman, jonka voit
lähettää äidillesi, sillä minä annan sinulle kaiken mitä itse tarvitset.
Niinpä sinä lähetät hänelle ensimäisenä vuonna jonkin summan ja
toisena samoin, ja kolmantena tahi neljäntenä me tulemme yhdessä
takaisin ja tuomme vielä sievän loppusumman. Silloin sinä saatat
tarjota äidille sitä, mikä häntä ilahduttaa, ja myöskin jäädä hänen
luokseen, jos kernaammin niin haluat. Miellyttääkö asia sinua,
Peppino? Tahdotko lähteä mukaan?"

Helmina oli kertonut suunnitelmansa Peppinolle sellaisella

sydämenlämmöllä ja riemulla, että poika innostui heti paikalla ja
sanoi katsoen toiseen loistavin silmin: "Niin, niin, minä lähden
kernaasti mukaan, ja saanko heti mennä kertomaan siitä äidille?"
"Saat kyllä, ja sano hänelle, että minä itse tulen huomenna
puhumaan hänen kanssaan. Hänen täytyy myöskin heti tilata sinulle
uudet vaatteet kiireestä kantapäähän, minun kustannuksellani,
ymmärräthän? Kahdessa viikossa tulee kaiken olla valmista, sitten
me matkustamme."

Riemuissaan Peppino laukkasi kadulla niin raisuna, että oli vähällä

kaataa kumoon vanhan Cinocan, joka hapuroi eteenpäin keppinsä
nojassa. Hän pääsi kuitenkin väistymään tekemällä voimakkaan
syrjähyppäyksen, joka heitti hänet kauaksi katukäytävältä, niin että
hän ainoastaan vaivoin pääsi jälleen jaloilleen. Vanhus kohotti
etusormeaan ja huusi hänelle kadun yli: "Itku isosta ilosta!" Tämä
sananparsi ei nyt tehnyt häneen mitään vaikutusta, mutta hänelle
juolahti mieleen, että äiti oli sanonut olevansa jo vanhan Cinocan
näköinen sen ajan saapuessa, jolloin hän jälleen saattaa koristaa
itseään. Ja nyt hän näki kaiken niin lähellä edessään, tunsi
suurimpien toiveittensa olevan täyttymäisillään. Sitten hän juoksi
vielä ylemmäksi, kääntyi kadunkulmauksessa ja syöksyi äitiään
vastaan niin kiivaasti, että moni toinen olisi tuoleineen päivineen
mennyt nurin-niskoin, mutta rouva Bertolini ei ollut niin hevin
heiteltävissä. Peppino kertoi onnestaan, ja tuskin hän saattoi löytää
sanoja kaikelle kauniille, joka odottaisi äitiä hänen palatessaan, ja
kaikelle suloiselle, joka väikkyi hänen silmiensä edessä. Mutta rouva
Bertolini oli laskenut kädet helmaansa, jommoista hän harvoin teki,
ja sanaakaan sanomatta katsoi Peppinonsa kirkkaisiin, onnellisiin
silmiin.

Jo varhain seuraavana päivänä Helmina tunsi halua puhua kaikesta

perin pohjin Peppinon äidin kanssa. Neidit tapasivat hänet tavallisella
paikallaan. Hän kiitti hyvin kohteliaasti suuresta ystävällisyydestä,
jota neidit olivat osoittaneet hänen Peppinolleen ja edelleen tahtoivat
osoittaa. Mutta hän oli niin hillitty ja lyhytsanainen, että keskustelu
päättyi tuossa tuokiossa. Uudesta puvusta hän erikoisesti kiitti ja
sanoi hieman arkailevasti, ettei poikanen ollut hyvin varustettu ja
että kaksi viikkoa oli lyhyt aika. Mutta Helmina rauhoitti äitiä. Kun
hän kerran ottaa Peppinon mukaansa matkalle, niin hän myöskin
pitää hänestä huolen. Niinpä kaikki ratkaistiin ja matkapäivä
määrättiin.

XI luku. Onni kääntyy poispäin.

Rouva Bertolini istui seuraavat kaksi viikkoa neuloen ahkerasti.

Joskus hän loi Peppinoonsa katseen, jonka hän antoi levätä
pojassaan paljon kauemmin kuin muulloin, eikä päivä silloin tullut
hänelle koskaan liian pitkäksi. Peppino nyppi ja punoi ja kierteli
koriaan tulisella innolla, sillä ennen matkaa täytyi olla valmiina puoli
tusinaa, jotka hänellä olivat tekeillä. Mutta hän oli iloinen
huomatessaan, että lähtöön oli vielä useita päiviä, ja sitten vielä
muutamia päiviä ja sitten ainakin kaksi päivää; sillä ensimäisen
innostuksen jälkeen Peppinossa oli herännyt kaikenlaisia ajatuksia,
jotka tekivät hänet hieman miettiväiseksi. Mutta nyt oli tullut matkan
aattopäivä, ja Peppino istuutui viimeisen kerran korinsa kimppuun,
jonka tuli olla tänään valmis. Äiti oli aamusta alkaen silmissään mitä
hellin ilme antanut katseensa levätä Peppinossa. Sen Peppino
huomasi ja ajatteli: "Äiti iloitsee minusta, koska voin järjestää asiat
siten, että saamme jälleen palata entiseen kotiimme ja kaikki on
samankaltaista kuin isän eläessä." Iltapuolella sanoi äiti, joka ei ollut
koko päivänä puhunut juuri mitään: "Pane päällesi hyvä takkisi,
sinun tulee nyt mennä pater Benedetton luokse sanomaan
jäähyväisiä ja kiittämään häntä kaikesta hyvästä, mitä hän on sinulle
tehnyt."

Mutta äidin ääni ei ollut niin varma kuin äsken, ja siinä oli niin
vieras, värähtelevä sointu, että Peppinossa heräsi omituinen tunne,
ja hän tuskin saattoi niellä kyyneliään. Hän puki kuitenkin takin
päälleen ja läksi liikkeelle, nousi Pyhän-Paavalin-katua, kulki ohi
kirkon ja saapui kukkulalle. Ilta-aurinko loi hohdettaan ulapalle, se oli
niin kaunista, sitä hänen täytyi vielä kerran nähdä. Ja hän istuutui
maahan katsellen kuinka vesi kullalle kimalteli. Sen hän oli nähnyt
niin usein, mutta nyt näytti siltä, kuin siitä ei voisi ollenkaan kääntää
katsettaan. Saattoiko tosiaan olla mahdollista, ettei hän enää saa
täällä istua pitkän pitkiin aikoihin, eikä enää aikaisin aamulla juosta
pater Benedetton luo, vanhojen tammien alitse, kun kaikkialla vielä
on vilpoisaa ja kaunista, — eikä enää senjälkeen palata äidin luokse?
Äidin luokse! Hän ei ollut vielä koskaan ollut poissa äidin luota, eikä
kukaan, ei yksikään ihminen ollut hänelle äidin veroinen. Ja hän näki
edessään vanhan Cinocan, miten hän uhaten kohotti etusormeaan
lausuen: "Itku isosta ilosta!" ja kaikki tämä tarttui hänen kurkkuunsa
kuin syvä onnettomuus, niin että hänestä tuntui siltä, kuin hänen
täytyisi tukehtua. Sitten hän heittäytyi maahan ja itki ja nyyhkytti,
ikäänkuin rukoillen armahdusta. Mutta se ei auttanut häntä. Hän
kuuli lakkaamatta äänen, joka hänelle huusi: "Nyt pater Benedetton
luokse ja sitten kotiin, ja sitten tulee aamu, ja sitten sinun täytyy
lähteä." Ja hänestä tuntui niin kauhealta, että hänen aivan täytyi
huudahtaa: "Minä olen hukassa, aivan hukassa!"

Silloin kapusiinikirkosta tulevat suloiset ja hellät äänet kajahtivat

hänen korviinsa. Hän hypähti pystyyn ja juoksi kirkkoon. Siellä hän
laskeutui polvilleen ja laulun kaikuessa rukoili hartaasti isämeitänsä,
ja vähitellen hänen tuli paljoa helpompi olla. Oli kuin laulun sävelistä
olisi soinut: "Mene kotiin ja puhu kaikki äidillesi." Yht'äkkiä soitto
taukosi ja kaikki oli hiljaista. Silloin Peppino läksi kirkosta ja juoksi
suoraa päätä Pyhän-Paavalin-kadulle, sillä hänen korvissaan ja
sydämessään kaikui yhäti: "Mene kotiin ja puhu kaikki äidillesi!"

Saavuttuaan Pyhän-Paavalin-kirkon kohdalle hän näki erään naisen

tulevan kirkosta. Se oli kookas nainen, mutta eihän se saattanut olla
hänen äitinsä, hänhän ei koskaan lähtenyt kotoaan ennen Aven
aikaa. Mutta se oli sittenkin hänen äitinsä eikä saattanut olla kukaan
muu. Silloin Peppinon sydän alkoi tykyttää. Mitä äiti sanoo? Poikanen
juoksi hänen luokseen. Rouva Bertolini kuuli sipsutuksen, kääntyi
ympäri ja katseli silmät suurina Peppinoa. Ja nämä silmät näyttivät
hyvin punaisilta ja itkettyneiltä. Peppino tunsi piston sydämessään,
sellaista hän ei ollut nähnyt sen koommin kuin isä oli viety kuolleena
pois. Ja pitikö hänen tehdä äiti vielä murheellisemmaksi? Kaikki tämä
teki Peppinoon niin syvän vaikutuksen, että hän jäi ikäänkuin
kivettyneenä paikoilleen seisomaan eikä osannut astua askeltakaan.
Silloin äiti tuli häntä kohti, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja sanoi
ystävällisesti: "Peppino, mikä sinun on?" Nyt Peppino heittäytyi äitiä
vasten, itki ääneensä ja sai vain sanotuksi: "En voi tehdä sitä, äiti, en
voi mitenkään lähteä." Hetkisen äiti oli aivan ääneti, sitten hän sanoi
liikutetulla äänellä: "Peppino, miten kauan olet niin ajatellut? Vai
onko tämä asia juuri nyt pälkähtänyt päähäsi."

Silloin Peppino sai nyyhkyttäen kerrotuksi joka päivä ajatelleensa,

että kunhan vain ei vielä olisi lähdettävä, ja puhui mitä oli tuolla
ylhäällä tuntenut, miten oli ollut tuskasta tukahtumaisillaan ja miten
oli ajatellut: nyt on kaikki mennyttä, nyt ei ole enää mitään apua, ja
— ja — tahtoi Peppino jatkaa, mutta ääni tukahtui, hän ei voinut
enempää. "Et siis tahdo ollenkaan lähteä", täydensi äiti. Silloin
Peppino vielä kerran nyyhkytti ja huusi valittaen: "En voi, en voi!" Äiti
puristi poikaansa lujasti rintaansa vasten sanoen: "Jumalan kiitos,
ettet voi, Peppino. Kas, nyt sanon sinulle: Minä näin sinun ilosi ja
arvelin sen sinun onneksesi, jonka vuoksi en tahtonut sinua estää,
ajattelin että tiedäthän mitä teet. Mutta sydäntäni ahdisti. Ja kun olit
poissa ja minä tiesin, että huomenna lähdet etkä enää palaa, niin en
enää kestänyt, vaan riensin kirkkoon ja rukoilin siellä hartaasti, ja
Jumala on kuullut minua. Hän ei anna kenellekään raskaampaa
taakkaa kuin hän kantaa voi."

Peppino oli kohottanut päänsä ja katsoi äitiinsä kuin unessa. Ja

kun hän vaikeni ja pani kätensä ristiin, sanoi poika arkaillen: "Ja sinä
et ole ollenkaan murheellinen, äiti, siitä, ettei meillä pitkiin aikoihin
ole muuta kuin majalepöytä ynnä joku komero asuaksemme?" "Ah,
Peppino", sanoi äiti ja painoi hänet vielä kerran rintaansa vasten:
"Kernaammin seison ja asun koko ikäni majalepöydän ääressä kuin
olen ilman sinua; sinähän olet ainoa iloni maailmassa, Peppino."

Näin ei äiti ollut puhunut hänelle koskaan ennen, eikä hän ollut
tiennyt äidin aina näin ajatelleen; rouva Bertolinin täytyi jo olla ylen
liikutettu, ennenkuin hän näin puhui. Mutta niin onnelliseksi Peppino
ei ollut koskaan itseään tuntenut. Hän piti äitinsä kädestä kiinni yhä
lujemmin eikä tiennyt ollenkaan miten kaikki saattoi näin olla.

"Tule, nyt menemme Ave-Mariaan", sanoi äiti, "meillä ei ole yhtään

aikaa viivytellä, se on kai jo alkanut, mutta nyt minun täytyy saada
kiittää ja niinpä sinunkin, Peppino." Siihen poika oli hyvin halukas ja
kiiruhti askeliaan äitinsä rinnalla, päästämättä hänen kättänsä. Santa
Mariassa oli Ave jo alkanut. Rouva Bertolini polvistui taempana ja
Peppino meni lähelle kuoroa, jossa pojat lauloivat. Hän polvistui sen
eteen ja viritti yht'äkkiä sellaisen riemulaulun, että Ave Maria kajahti
koko kirkon halki kuin herätyspasuuna. Silloin vanha pater Vicenzo
ylhäällä urkujen ääressä pani lasit silmilleen, katseli alas ja kuunteli
mielihyvällä. Ja kun Ave oli loppunut ja rouva Bertolini ja Peppino
käsikkäin tulivat kirkosta, niin vanha pater liittyi heihin, laski kätensä
Peppinon päälaelle ja sanoi: "Rouva Bertolini, teidän pojallenne minä
annan siunaukseni, hän kiittää ja ylistää heleällä äänellään Jumalaa."

Heidän astuttuaan vielä muutamia askelia sanoi rouva Bertolini:

"Ei kai ole enää liian varhaista, meidän täytyy näet nyt heti mennä
neitiesi luokse ja ilmoittaa heille kaikki."

XII luku. Kaikki käy hyvin.

Heidän molempien kulkiessa kadulla seisoi Helmina ylhäällä

keskellä huonettaan, sillä hän oli saanut kauan odottamansa kirjeen.
Se oli hänen isänsä vastaus hänen innostuneeseen kuvaukseensa
Peppinon luonteesta ja hänen jalosta työstään ynnä palkinnosta,
jonka hän aikoi hänelle antaa. "Kuule nyt, mitä isä kirjoittaa", sanoi
hän kääntyen Klaraan ja alkoi lukea:
 "Sinun italialaista poikaa koskeva suunnitelmasi on minusta
hieman arveluttava. Mihin kymmenvuotias poika ryhtyy täällä,
jossa kukaan ei ymmärrä hänen kieltään eikä hän itse
kenenkään toisen? Kenen kanssa hän oleskelisi?
Alasaksalaistenko kanssa palvelusväen tuvassa vai
yläsaksalaisten kanssa salongissa? Ja lisäksi, näetkös, tuo
pieni etelän mies saa minut jo värisemään säälistä, ennenkuin
olen edes nähnyt häntä, kun vain kuulen, niinkuin nyt, miten
itätuuli täällä puhaltelee. Usko minua, on parempi, että
jokainen saa olla omalla maaperällään, silloin hän menestyy
parhaiten. Jätä sinä kelpo pelastajasi sinne päivänpaisteisille
mailleen äläkä laahaa häntä Mecklenburgiin; anna hänelle
sankarityöstään joku mieluisa muisto, sen hän on todellakin
ansainnut, mutta tule kernaammin kotiin tuomatta sellaista
palvelijaa mukanasi."

"Mutta isähän kirjoittaa kovin epäystävällisesti, kuinka hän saattaa

noin nolata minua. Ja nyt rouva Bertolini vetoaa tietysti tinkimättä
minun lupaukseeni, ja minun täytyy mennä tämän naisen eteen ja
sanoa: koko asia ei merkitse mitään. Ja sitten minun soma
Peppinoni, joka iloitsee tästä matkasta, häneltä minun siis tulee
riistää kaikki toivo? Ei sitä minä en tee!" huudahti hän tavantakaa,
"ja minä en tee sitä".

Silloin koputettiin ovelle, ja hämmästyksekseen naiset näkivät

rouva Bertolinin astuvan sisään Peppinonsa keralla. Muutamin selvin
sanoin rouva Bertolini oli hetkisessä ilmaissut asiansa. Hän lausui
vielä kiitoksensa ja pyysi anteeksi, että asia oli viime tingassa saanut
sellaisen käänteen, Peppino seisoi hieman alla päin. Mutta silloin
Helmina tuli ylen ystävällisenä hänen luokseen, kohotti hänen
päätään ja sanoi: "Ole nyt iloinen, Peppino, me jäämme kaikiksi
ajoiksi parhaiksi ystäviksi, enkä minä suinkaan unohda minkä suuren
palveluksen olet minulle tehnyt."

Silloin Peppino kohotti Helminaan iloa ilmaisevan katseensa, niin

että hänenkin sydämensä suli täydellisesti yhteen iloon ja hän oli
täysin tyytyväinen niin kauniiksi suunnittelemansa yrityksen
odottamattomaan loppuun. Viimeisiä jäähyväisiä ei kuitenkaan vielä
sanottu, sillä neideillä ei ollut mielessä mikään varhainen matka, ja
he tahtoivat sitä ennen vielä kerran vaeltaa Albanon halki.

Rouva Bertolinin ja Peppinon lähdettyä Helmina luki vielä kerran

läpi kirjeensä, mutta tällä kertaa hän ei enää suuttunut. Hän hymyili
veitikkamaisesti ja sanoi: "Odotappa, isä kulta, minä kyllä annan
sellaisen 'mieluisan muiston', jota ei unohdeta." Samassa hän juoksi
kaikkia portaita alas herra Paganin vastaanottohuoneeseen, jossa
keskusteli kauan hänen kanssaan. Sitten hän palasi takaisin
selittäen, että matka oli lykättävä kolmeksi päiväksi. Herra Pagani oli
juuri sanonut hänelle, että kolmen päivän kuluttua pidetään pyhän
Fransiskuksen juhla, kapusiinimunkkien suurin juhla, se heidän oli
vielä perinpohjin nähtävä, sillä silloin albanolaiset tulivat joka
kulmalta kaikkein kauneimmissa puvuissaan, ja kirkossa saa kuulla
oivallista soittoa.

Vielä samana iltana herra Paganin nähtiin astuvan hallistaan ja

menevän kadulle merkitsevän näköisin askelin ja kasvoissaan
onneaennustava ilme, sillä tehtävä, jonka hän oli saanut, täytti hänet
ylpeällä voitonriemulla; hän tiesi mitä oli aikoja sitten ennustanut.
Seuraavana päivänä, kun Peppino ja hänen äitinsä istuivat jälleen
paikoillaan, mieli täynnä hiljaista iloa, tuli juoksupoika "Romasta",
pani kaksi sinetillä suljettua paperia katetulla pöydällä olevien
pullojen väliin ja katosi jälleen. Peppino kummasteli sanatonta
lähettiä ja ojensi paperit äidille. Äiti avasi toisen, luki sen, ojensi sen
sitten Peppinolle, joka vuorostaan luki: "Pyhän-Paavalin-kadun
varrella olevan hallirakennuksen ensimäisestä kerroksesta olen
saanut leskirouva Bertolinilta kolmen vuoden vuokran tästä hetkestä
alkaen j.n.e." Peppino tuijotti äitiinsä, joka ojensi hänelle toisen
lehden. Siihen oli kirjoitettu asiaa koskeva pitempi selitys ja
kaikenlaisia vaikeita sanoja, mutta kun Peppino oli lukenut loppuun,
niin hän ymmärsi, että äitinsä oli saanut jälleen haltuunsa vanhan
kaupan. Nyt Peppino oli aivan kuin mieletön, hän syöksyi äitinsä
syliin ja huusi: "Äiti, äiti, pois tästä luolasta. Ei enää mitään
majalepöytää! Takaisin hallitaloon! Me olemme koko maailman
onnellisimmat ihmiset!"

Vielä samana iltana rouva Bertolini ja hänen Peppinonsa saattoivat

kaikkine tavaroineen muuttaa hallirakennukseen, ja jo seuraavana
päivänä kaikki oli entisessä kunnossaan. Moni esine tosin puuttui
siltä ajalta, mutta nyt oli kuitenkin täydellisesti avattu tie, josta pääsi
vanhalle, hyvälle uralle.

Vielä kerran äiti ja Peppino tahtoivat mennä hotelliin, sillä

kummankin sydän oli niin tulvillaan kiitollisuutta, että he halusivat
myöskin lausua sen julki. Mutta Helmina säästi heiltä käynnin. Hänen
täytyi kiiruhtaa katsomaan hallirakennukseen muuttaneita asukkaita,
ja hän saapuikin juuri kun kaikki oli saatu kuntoon. Ja rouva Bertolini
osasi kiittää tavalla, joka valtasi koko hänen sydämensä; niin
lämpimäksi ja syvästi tuntevaksi Helmina ei ollut häntä ajatellut.

Saapui sitten pyhän Fransiskuksen päivä. Kun väkijoukko oli

noussut Pyhän-Paavalin-katua, ja rouva Bertolini toisia melkoista
pitempänä kulki heidän keskellään kauneimmissa koristuksissaan
taluttaen riemusta säteilevää Peppinoa kädestä, niin kaikki ihmiset
katselivat heitä ilomielin. Näky miellytti jokaista, sillä kaikki pitivät
kunniallisesta rouvasta ja hänen hyvinkasvatetusta pojastaan. Kun
Peppino sitten kapusiinikirkossa jälleen äitinsä keralla polvistui
juhlallisen joukon keskellä ja kaunis soitto korkealta kajahtaen
ilmassa väreili, niin silloin hän ajatteli: "Tällaista on varmaankin
taivaanvaltakunnassa, ja muuta minä en tahtoisikaan."

Vasta muutamien tuntien kuluttua, viimeisten ihmisten poistuessa

kirkosta, tuli sieltä myöskin Peppino äitinsä kera. Tällä kertaa he
olivat odottaneet myöskin siunausta eivätkä tunkeutuneet pois
aikaisemmin, kirkossa heillä molemmilla näet oli hyvä olla. Ovella
seisoivat Helmina ja Klara, jotka olivat olleet mukana juhlassa ja
tahtoivat nyt sanoa jäähyväiset ystävilleen, äidille ja pojalle. Heitä
näet odottivat vaunut tammien alla. Sitten hyvästeltiin, kiiteltiin ja
kättä puristeltiin, ja vaikkakin sanottiin jäähyväisiä, niin oltiin kuin
riemujuhlassa, sillä kakki olivat sydämessään onnelliset toistensa
ilosta ja kaikki puristivat toistensa kättä iloisessa toivossa:
"Näkemiin, näkemiin!"

Samaan aikaan oli Mateo kadonnut Albanosta, eikä kukaan tiennyt

mihin. Mutta herra Pagani oli pitänyt lupauksensa: Mateo oli joutunut
siihen paikkaan, joka hänelle kuului, sillä eräänä päivänä oli kaksi
miestä vienyt hänet vaunuissa tuomatta enää takaisin.

Neon kertomuksesta herra Pagani oli vielä saanut selville erään

hämärän jutun kahdesta nuoresta matkailijasta, jotka vuosi sitten oli
löydetty häpeällisesti ryövättyinä, pensaihin ja puihin sidottuina.
Asiaa oli Roomasta käsin tutkittu, mutta tekijästä ei oltu saatu
selkoa. Nyt herra Pagani näki olevan ajan poistaa vaarallinen mies,
ennenkuin hän saattaisi koko Albanon ympäristön huonoon huutoon.
Niinpä hän ilmoitti asianomaiseen paikkaan kaiken, mitä Mateosta
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankdeal.com