Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankbell.com

Test Bank for Fundamentals of Python First

Programs, 1st Edition

_____ Tap the link below to start your download _____

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-
of-python-first-programs-1st-edition/

Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!

Solution Manual for Fundamentals of Python First Programs,

1st Edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
python-first-programs-1st-edition/

Solution Manual for Fundamentals of Python: First

Programs, 2nd Edition Kenneth A. Lambert

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
python-first-programs-2nd-edition-kenneth-a-lambert/

Test Bank for Fundamentals of Python: First Programs, 2nd

Edition, Kenneth A. Lambert, ISBN-10: 133756009X, ISBN-13:
9781337560092
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-python-
first-programs-2nd-edition-kenneth-a-lambert-
isbn-10-133756009x-isbn-13-9781337560092/

Test Bank for Project Management: Achieving Competitive

Advantage, 3/E 3rd Edition Jeffery K. Pinto

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-project-management-
achieving-competitive-advantage-3-e-3rd-edition-jeffery-k-pinto/
Hesi Med Surg RN 2018 Most Recent – Updated

http://testbankbell.com/product/hesi-med-surg-rn-2018-most-recent-
updated/

Instructor Manual For Interpreting and Analyzing Financial

Statements (6th Edition) by Karen P. Schoenebeck, Mark P.
Holtzman
http://testbankbell.com/product/instructor-manual-for-interpreting-
and-analyzing-financial-statements-6th-edition-by-karen-p-schoenebeck-
mark-p-holtzman/

Solutions Manual to accompany Power Systems Analysis and

Design 4th edition 9780534548841

http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-power-
systems-analysis-and-design-4th-edition-9780534548841/

Solution Manual for Materials Science and Engineering: An

Introduction, 9th Edition William D. Callister David G.
Rethwisch
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-materials-science-
and-engineering-an-introduction-9th-edition-william-d-callister-david-
g-rethwisch/

Solutions Manual to accompany Complex Variables With

Applications 3rd edition 9780201756098

http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-complex-
variables-with-applications-3rd-edition-9780201756098/
Solution Manual for Staffing Organizations 7th Edition by
Heneman

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-staffing-
organizations-7th-edition-by-heneman/
Test Bank for Fundamentals of Python First
Programs, 1st Edition
Full download link at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-python-first-
programs-1st-edition/

True/False
Indicate whether the statement is true or false.

____ 1. Computer science focuses on a broad set of interrelated ideas.

____ 2. Informally, a computing agent is like a recipe.

____ 3. An algorithm describes a process that ends with a solution to a problem.

____ 4. Each individual instruction in an algorithm is well defined.

____ 5. An algorithm describes a process that may or may not halt after arriving at a solution to a problem.

____ 6. An algorithm solves a general class of problems.

____ 7. The algorithms that describe information processing can also be represented as information.

____ 8. When using a computer, human users primarily interact with the memory.

____ 9. Information is stored as patterns of bytes (1s and 0s).

____ 10. The part of a computer that is responsible for processing data is the central processing unit (CPU).

____ 11. Magnetic storage media, such as tapes and hard disks, allow bit patterns to be stored as patterns on a
magnetic field.

____ 12. A program stored in computer memory must be represented in binary digits, which is also known as ascii
code.

____ 13. The most important example of system software is a computer’s operating system.

____ 14. An important part of any operating system is its file system, which allows human users to organize their
data and programs in permanent storage.

____ 15. A programmer typically starts by writing high-level language statements in a text editor.

____ 16. Ancient mathematicians developed the first algorithms.

____ 17. In the 1930s, the mathematician Blaise Pascal explored the theoretical foundations and limits of
algorithms and computation.
____ 18. The first electronic digital computers, sometimes called mainframe computers, consisted of vacuum tubes,
wires, and plugs, and filled entire rooms.

____ 19. In the early 1940s, computer scientists realized that a symbolic notation could be used instead of machine
code, and the first assembly languages appeared.

____ 20. The development of the transistor in the early 1960s allowed computer engineers to build ever smaller,
faster, and less expensive computer hardware components.

____ 21. Moore’s Law states that the processing speed and storage capacity of hardware will increase and its cost
will decrease by approximately a factor of 3 every 18 months.

____ 22. In the 1960s, batch processing sometimes caused a programmer to wait days for results, including error
messages.

____ 23. In 1984, Apple Computer brought forth the Macintosh, the first successful mass-produced personal
computer with a graphical user interface.

____ 24. By the mid 1980s, the ARPANET had grown into what we now call the Internet, connecting computers
owned by large institutions, small organizations, and individuals all over the world.

____ 25. Steve Jobs wrote the first Web server and Web browser software.

____ 26. Guido van Rossum invented the Python programming language in the early 1990s.

____ 27. In Python, the programmer can force the output of a value by using the cout statement.

____ 28. When executing the print statement, Python first displays the value and then evaluates the expression.

____ 29. When writing Python programs, you should use a .pyt extension.

____ 30. The interpreter reads a Python expression or statement, also called the source code, and verifies that it is
well formed.

____ 31. If a Python expression is well formed, the interpreter translates it to an equivalent form in a low-level
language called byte code.

Multiple Choice
Identify the choice that best completes the statement or answers the question.

____ 32. The sequence of steps that describes a computational processes is called a(n) ____.
a. program c. pseudocode
b. computing agent d. algorithm
____ 33. An algorithm consists of a(n) ____ number of instructions.
a. finite c. predefined
b. infinite d. undefined
____ 34. The action described by the instruction in an algorithm can be performed effectively or be executed by a
____.
a. computer c. computing agent
b. processor d. program
____ 35. In the modern world of computers, information is also commonly referred to as ____.
a. data c. input
b. bits d. records
____ 36. In carrying out the instructions of any algorithm, the computing agent starts with some given information
(known as ____).
a. data c. input
b. variables d. output
____ 37. In carrying out the instructions of any algorithm, the computing agent transforms some given information
according to well-defined rules, and produces new information, known as ____.
a. data c. input
b. variables d. output
____ 38. ____ consists of the physical devices required to execute algorithms.
a. Firmware c. I/O
b. Hardware d. Processors
____ 39. ____ is the set of algorithms, represented as programs in particular programming languages.
a. Freeware c. Software
b. Shareware d. Dataset
____ 40. In a computer, the ____ devices include a keyboard, a mouse, and a microphone.
a. memory c. input
b. CPU d. output
____ 41. Computers can communicate with the external world through various ____ that connect them to networks
and to other devices such as handheld music players and digital cameras.
a. facilities c. racks
b. ports d. slots
____ 42. The primary memory of a computer is also sometimes called internal or ____.
a. read-only memory (ROM) c. flash memory
b. random access memory (RAM) d. associative memory
____ 43. The CPU, which is also sometimes called a ____, consists of electronic switches arranged to perform
simple logical, arithmetic, and control operations.
a. motherboard c. chip
b. computing agent d. processor
____ 44. Flash memory sticks are an example of ____ storage media.
a. semiconductor c. optical
b. magnetic d. primary
____ 45. Tapes and hard disks are an example of ____ storage media.
a. semiconductor c. optical
b. magnetic d. primary
____ 46. CDs and DVDs are an example of ____ storage media.
 a. semiconductor c. optical
b. magnetic d. primary
____ 47. A ____ takes a set of machine language instructions as input and loads them into the appropriate memory
locations.
a. compiler c. loader
b. linker d. interpreter
____ 48. A modern ____ organizes the monitor screen around the metaphor of a desktop, with windows containing
icons for folders, files, and applications.
a. GUI c. terminal-based interface
b. CLI d. applications software
____ 49. ____ programming languages resemble English and allow the author to express algorithms in a form that
other people can understand.
a. Assembly c. Low-level
b. Interpreted d. High-level
____ 50. Early in the nineteenth century, ____ designed and constructed a machine that automated the process of
weaving.
a. George Boole c. Herman Hollerith
b. Joseph Jacquard d. Charles Babbage
____ 51. ____ took the concept of a programmable computer a step further by designing a model of a machine that,
conceptually, bore a striking resemblance to a modern general-purpose computer.
a. George Boole c. Herman Hollerith
b. Joseph Jacquard d. Charles Babbage
____ 52. ____ developed a machine that automated data processing for the U.S. Census.
a. George Boole c. Herman Hollerith
b. Joseph Jacquard d. Charles Babbage
____ 53. ____ developed a system of logic which consisted of a pair of values, TRUE and FALSE, and a set of
three primitive operations on these values, AND, OR, and NOT.
a. George Boole c. Herman Hollerith
b. Joseph Jacquard d. Charles Babbage
____ 54. ____ was considered ideal for numerical and scientific applications.
a. COBOL c. LISP
b. Machine code d. FORTRAN
____ 55. In its early days, ____ was used primarily for laboratory experiments in an area of research known as
artificial intelligence.
a. COBOL c. LISP
b. Machine code d. FORTRAN
____ 56. In science or any other area of enquiry, a(n) ____ allows human beings to reduce complex ideas or entities
to simpler ones.
a. abstraction c. module
b. algorithm d. compiler
____ 57. In the early 1980s, a college dropout named Bill Gates and his partner Paul Allen built their own
operating system software, which they called ____.
a. LISP c. MS-DOS
 b. Windows d. Linux
____ 58. Python is a(n) ____ language.
a. functional c. interpreted
b. assembly d. compiled
____ 59. To quit the Python shell, you can either select the window’s close box or press the ____ key combination.
a. Control+C c. Control+Z
b. Control+D d. Control+X
____ 60. In Python, you can write a print statement that includes two or more expressions separated by ____.
a. periods c. colons
b. commas d. semicolons
____ 61. The Python interpreter rejects any statement that does not adhere to the grammar rules, or ____, of the
language.
a. code c. definition
b. library d. syntax
1
Answer Section

TRUE/FALSE

1. ANS: T PTS: 1 REF: 2

2. ANS: F PTS: 1 REF: 3
3. ANS: T PTS: 1 REF: 3
4. ANS: T PTS: 1 REF: 3
5. ANS: F PTS: 1 REF: 4
6. ANS: T PTS: 1 REF: 4
7. ANS: T PTS: 1 REF: 5
8. ANS: F PTS: 1 REF: 6
9. ANS: F PTS: 1 REF: 7
10. ANS: T PTS: 1 REF: 7
11. ANS: T PTS: 1 REF: 8
12. ANS: F PTS: 1 REF: 8
13. ANS: T PTS: 1 REF: 8
14. ANS: T PTS: 1 REF: 9
15. ANS: T PTS: 1 REF: 9
16. ANS: T PTS: 1 REF: 11
17. ANS: F PTS: 1 REF: 15
18. ANS: T PTS: 1 REF: 16
19. ANS: F PTS: 1 REF: 16
20. ANS: F PTS: 1 REF: 18
21. ANS: F PTS: 1 REF: 18
22. ANS: T PTS: 1 REF: 19
23. ANS: T PTS: 1 REF: 20
24. ANS: T PTS: 1 REF: 21
25. ANS: F PTS: 1 REF: 23
26. ANS: T PTS: 1 REF: 23
27. ANS: F PTS: 1 REF: 25
28. ANS: F PTS: 1 REF: 25
29. ANS: F PTS: 1 REF: 28
30. ANS: T PTS: 1 REF: 30
31. ANS: T PTS: 1 REF: 30

MULTIPLE CHOICE

32. ANS: D PTS: 1 REF: 3

33. ANS: A PTS: 1 REF: 3
34. ANS: C PTS: 1 REF: 3
35. ANS: A PTS: 1 REF: 4
36. ANS: C PTS: 1 REF: 5
37. ANS: D PTS: 1 REF: 5
38. ANS: B PTS: 1 REF: 6
39. ANS: C PTS: 1 REF: 6
40. ANS: C PTS: 1 REF: 6
41. ANS: B PTS: 1 REF: 6
42. ANS: B PTS: 1 REF: 7
43. ANS: D PTS: 1 REF: 7
44. ANS: A PTS: 1 REF: 8
45. ANS: B PTS: 1 REF: 8
46. ANS: C PTS: 1 REF: 8
47. ANS: C PTS: 1 REF: 8
48. ANS: A PTS: 1 REF: 9
49. ANS: D PTS: 1 REF: 9
50. ANS: B PTS: 1 REF: 14
51. ANS: D PTS: 1 REF: 14
52. ANS: C PTS: 1 REF: 14
53. ANS: A PTS: 1 REF: 14-15
54. ANS: D PTS: 1 REF: 17
55. ANS: C PTS: 1 REF: 17
56. ANS: A PTS: 1 REF: 18
57. ANS: C PTS: 1 REF: 21
58. ANS: C PTS: 1 REF: 23
59. ANS: B PTS: 1 REF: 25
60. ANS: B PTS: 1 REF: 25
61. ANS: D PTS: 1 REF: 30
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Semmoista juttelivat he keskenään. Sitte lähtivät he edelleen ja
johtuivat puhumaan hevosista, sotaveikko antoi taluttaa esiin pari
nelivuotiastaan ja tuli kiihdyksiin, kun ei Jörn ihan ehdottomasti
kehunut niitä. "Vie sisään ne taas", huusi hän renkipojalle. "Nyt en
enää viitsi katsoakaan niitä."

"Kuules, sanoppas", tokaisi Jörn, "missä olette tulleet tuttaviksi

keskenänne?"

Silloin kohotti sotaveikko silmäkulmiaan ja sanoi, ollen yhä

äkeissään siitä että hän oli kiittänyt liika niukasti hänen hevosiaan:
"Kysy häneltä itseltään, ehkä kertoo hän sen, ehkä ei."

"Mutta kerrohan. Onhan joutavaa, ett'et sitä kerro."

Silloin nauroi veikkonen, juoksi kyökin ovelle ja aukaisi sen.

"Kuule", huusi hän sisään, "Jörn Uhl haluaa tietää, kuinka olen tullut
tutuksi kanssasi. Kerronko sen, vai en?"

Lisbeth Junker seisoi lieden ääressä hänen äitinsä rinnalla, heitätti

päätään hiukan ja sanoi: "Kerro, kunhan kumminkaan et saa olluksi
kertomatta." Äitinsä huusi: "laita ulos itsesi", ja tarttui tulihankoon.
Silloin palasi sotaveikko. "Niin noh", alkoi hän… "koska haluat tietää,
niin näin se tapahtui: Noin kuus' tai seitsemän vuotta sitten,
kohdakkoin sotaretken jälkeen käväisin kaupungissa ajoneuvoineni.
Oli luullakseni noin sydänkesän aika… Kun illalla hämärissä taas ajan
kaupungista, tapaan siellä lähellä tullia Lisbeth Junkerin, jonka
joskus olin nähnyt, kun vielä olin kimnaasissa ja hän kävi
tyttökoulua. Seisautan hevoseni, ja kysyn, mitä hänelle kuuluu.
Muistathan että sotaretki oli tehnyt meidät uskaliaammiksi ja
itseemme luottaviksi tyttöjenkin suhteen. Jutustelen siinä yhtä ja
toista hänen kanssaan ja olen hyvilläni, kun hän pienillä, sievillä,
valkeilla kasvoillaan niin luottavasti tähystelee ylös minuun. Hän
kertoi odottavansa Vollmacht Dieckiä, joka oli luvannut ottaa hänet
rattailleen Wentorffiin. Sanon siihen: 'Noh, häntä saat vielä ehkä
kauankin odottaa. Tiedätkö mitä? Tule minun rattailleni! Ajan Sankt
Mariendonnin kautta; enhän pidä siitä väliä, että saankin ajaa pienen
väärän, kun sinä vaan istut vierelläni'. Minä ajattelin nimittäin
näinikään: olet niin monta kertaa saanut ajaa tuon matkan yksiksesi,
saa olla kerta hupaisempaakin. Hän tuumi asiaa ensin verrattain
kauan, epäröi ensin ja katsoi vähän epäilevästi minuun. Koetan
kehottaa häntä, niin hyvin kuin taidan, käyn korskaksi, nöyrryn,
lasken leikkiä ja pilkkaan ja olen vihastuvinani. Luulen että hän
ainoastaan puolella korvallaan kuunteli puheitani, katseli vaan
tarkkaavasti minuun ja sanoi yht'äkkiä, kun minä par'aikaa tuumin
uutta tepsivämpää mutkaa häntä pyydystääkseni: 'Tee tilaa'. Nostan
vaununpeitettä puoleen, ja niinpä istuu hän todellakin vierelläni ja
minä ihan huoahdan ponnistuksistani ja ajattelen: 'Näin kauas on siis
jo päästy'. Rupesin kohta tuumimaan, kuinkahan saataisiin asiat
vähän edemmäs, ja ajattelin kohta, että tästä tulee työ, joka pitää
suorittaa arkaluontoisesti ja hellävaroen, jos mieli sen onnistua;
tunsin nimittäin hänet jo ennaltaankin semmoiseksi, jota ei niin
hevillä lähennelty.

"Jutustelen siis siinä hänen ratokseen, mitä taidan, ja puhelen

semmoista, jonka luulin olevan hänelle mieleen. Arvaappas, silloin oli
Gravelotte minulle hyväksi avuksi. Jos hän sanoi jotakin, hyväksyin
minä sen kohta, ja tuin hänen mielipiteitään lujilla perusteilla. Hän
tuli hyvälle tuulelle, ja huomasin hyvästi, ett'en sinä hetkenä ollut
hänelle niinkään epämieluinen. Mutta olin sentään sangen epävarma
asiastani, en myöskään ollut löytää mitään sopivaa ylimenopaikkaa,
niin ahkerasti kuin semmoista ajatuksissani etsinkin. Pelkäsin, että
hän säikähtäisi pahanpäiväisesti, ja ajattelisi pahaa minusta ja
närkästyisi minulle koko elinijäkseen. Ja se olisi ollut ikävää minusta,
sillä hän oli sievä hieno tyttö, jota ilman muuta täytyi kunnioittaa,
kun vaan katsoi hänen puhtaita kauniita kasvojaan. Mutta niinhän
on, tiedäthän sen, että juuri semmoinen tuntuu kannattavankin
voittaa. Noh, näinpä sitte kävi:

"Olimme jo lähellä Wentorffia. Tiedäthän, siinä jossa tie poikkee

Gutendorffiin, ja oli siinä ajaessa jo tullut tuommoinen lauhea
hämärä ilta; silloin tuumaan minä: nyt täytyy sinun ryhtyä asiaan,
muuten ei siitä lähde mitään. Minäpä alan siis varovasti ja sydän
kurkussa. Toden totta, kuule, ihan sydän kurkussa. 'Kuule, Lisbeth
Junker', sanon minä, 'sinähän ajat nyt minun rattaillani, vai kuinka
lie?' 'Ajanhan', vastaa hän ja nauraa. 'Niin noh, kun muuten joku
ajaa sillä tapaa, sanoo hän: 'Tulehan, mennään nyt sisään sinne tai
sinne, ja otetaan hiukan suihin, koska olen saanut ajaa kanssasi'.
Sitähän emme me nyt voi tehdä, vai? Voisit tulla puheenaineeksi, ja
myöskin on luultavaa, etteivät ravintolat enää ole auki. Tuumi nyt
tarkkaan, mitä voit tehdä minua hyvittääksesi, sillä muutoin kiusaisi
sinua aina ajatus, että olet ajanut minun kanssani, etkä tehnyt
mitään sitä hyvittääksesi. Näethän, sinä nyt kerta olet rattaillani, se
on nyt auttamaton tosiasia'. 'Niin', sanoi hän ja nauroi, 'sano sinä
ennemmin suoraan, mitä haluat'. Silloin vuovaan minä ja sanon: 'Niin
ell'et pahastuisi siitä, tyttöseni, niin ottaisin mielelläni suutelon, ja jos
sopii, useammankin. Älä herran tähden vaan säikähdy. Istu hiljaa
vaan. Ei sinun tarvitse ruveta rattailta hyppäämään alas. Ell'et salli
sitä, niin ajan yhtä kiltisti vierelläsi tässä, kuin jos olisit isoäitini, jota
ajan kirkolle. Ainoastaan, ettet pahastu'.

"Niin noh, tuohon tapaan puhuin. Tyttö istui hetken hiljaa, ihan
hievahtamatta ikäänkuin tuumisi hän asiaa, minä kuulen hänen
keveän hengityksensä ja kadun jo, että olen sanonut sen, ja olen jo
puhaltamaisillani peräytymiseen, mutta silloin alkaa hän vitkaan ja
hiljaa: 'Tiedänhän hyvästi, että te jälkeenpäin usein komeilette sillä,
että joku tyttö on ollut mieliksenne. Sallin kyllä sinun suudella
itseäni, sinä kun olet ystävällinen ja kunnon poika, mutta sinun pitää
antaa kätesi minulle ja luvata, ett'et koskaan maailmassa puhu
kenellekään sanaakaan tästä'. Minäkin, uskoisitko Jörn… minäkin
kävin ihan hiljaiseksi ja vakaaksi. Ja minun täytyi todellakin antaa
hänelle käteni ja sanoa hänen jälestään sanat, jotka hän lausui
edeltä, ja luulenpa, että olisin jälkeenkin vielä jäänyt istumaan hänen
vierelleen äimistyneenä ja saamattomana, ell'ei hän olisi kätkenyt
silmiänsä käsiinsä oliko se sitte nauraakseen tai itkeäkseen. Silloin
lausuin jonkun hyväilysanan ja kohotin hänen pienet raikkaat
kasvonsa kohdeni, ja Jörn… hän oli hyvä minulle. Me suudeltiin ja
juteltiin. Hevoset pureskelivat ruohoa tien viereltä, rattaat kääntyivät
poikittain tien ylitse, siitä emme välittäneet. Ringelshörnillä astui hän
rattailta. 'Kuule', sanoin minä, kun hän oli astunut rattailta alas,
'tämäpä oli mieleeni. Oleppas oikein hyvä ja kiltti tyttö ja sano
minulle, mikä ilta saan ensi viikolla tulla Wentorffiin ja odottaa sinua
piiliäispuun alla puutarhassa'. Mutta hän ravisti päätään vaan ja
sanoi: 'Kiitos vaan sinulle, olet ollut kiltti hyvä poika, mutta jätä sinä
puutarha rauhaan. Paljaaseen armastelemiseen olen minä liika hyvä,
ja naimisiin en taas kanssasi lähde; rakastan erästä toista, jota en
koskaan saa!' Heitin hänelle jonkun lentomuiskun jälestä ja sain
luvan jättää hänet sillä kaupalla. Hän meni mäkeä alas Kultahetettä
kohden. Sittemmin olen nähnyt hänet vaan kerran jollain asemalla,
hän tuli luokseni ja tervehti minua, kuin olisin ollut hänen oma
veljensä. Mutta senpä sanon: vielä tänä päivänä olen mielissäni
seikkailusta. Puutarhaan en mennyt, en ajatellut silloin vielä naimisiin
menoa."
 Semmoista jutteli sotaveikko ja heitti tähystelevän veitikkamaisen
katseen ensinnä Jörn Uhliin, sitte kyökkiä kohden.

Sillä aikaa istui Lisbeth Junker turvelaatikolla lieden ääressä, ja

emäntä, hiukset kiiltävinä ja tummanharmaina päälaellaan, kysyi:
"Mutta kerroppas nyt suoraan: miten teidän välinne oikein on? Jörn
Uhlista olen kyllä kuullut yhtä ja toista. Vähän omituinen hän on,
kurkistelee tähtiin, ja askartelee monenmoista, joka ei laisinkaan olisi
tarpeen talonpojalle. Kankea ja epäkäytöllinen hän myöskin on. Ei
aivan yhtä pahasti sentään kuin pastori Wedt: sille antoi
emännöitsijänsä kerran käteen sateenvarjon ja sanoi: 'Teidän pitää
kantaa sitä noin, tuuli tulee lännestä'. Paluumatkalla sanoi kuski: 'Nyt
toisia käsin, herra pastori!' Mutta pastoripa ei kääntänyt
sateenvarjoaan; piti sitä niin vaan, kuin vanha Katrinsa oli käskenyt.
Ei, yhtä pahasti ei hänen ole, mutta epäkäytöllinen hän on ja
raskaskäänteinen, lyhyesti, semmoinen hiukan syrjäpuolin en. Mutta
sen sanon sinulle: semmoinen hän kuitenkin on, kuin äiti konsaan
voi pojastaan toivoa. Totta, totta se on, ei sinun yhtään tarvitse
saada niin välkkyviä silmiä siitä. Pojanpahikkoni sanoo usein: 'Olisi
hän sinun poikasi, äiti, niin hänestä saisit iloita'. Noh niin, lyhyesti
vaan, oletko kihloissa hänen kanssaan?"

Lisbeth nosti silmänsä turvelaatikosta ja huomasi, ettei hänellä

ollut mitään syytä salata, mitä hänessä liikkui. Jo kahdeksan vuotta
oli sydämensä ollut ihan täynnään Jörn Uhlia, mutta entispäivästä
saakka oli se ihan kukkurallaan. Kuten pieni lapsi, joka ensin arkana,
säikähtynein silmin ja vitkastellen antaa kätensä vieraalle
tervehtijälle, mutta sitte nopeasti omaistuu, samalla tapaa rupesi
Lisbeth Junker kertomaan äidistään, onnettomasta
opettajantyttärestä, lapsuudestaan vanhojen hyväntahtoisten
isovanhempainsa luona ja leikkitoveristaan, omituisesta Jörn Uhlista.
Ja nyt sai kuulla Jörn Uhlista. Jörn Uhlista, Jörn Uhlista. Ei mistään
muusta kuin Jörn Uhlista. "Aina minä olen pitänyt hänestä. Mutta
aluksi oli hän minusta liika ohut ja liika tuhma. Sittemmin olisin kyllä
ottanut hänet hirveän mielelläni, mutta silloin nai hän toisen. Oh,
missä tuskassa minä sen ajan olin. Mutta sitte kuoli hänen vaimonsa.
Sitte vasta minä oikein olisin ottanut hänet mielelläni. Mutta sitte tuli
tuo kamala aika hänen isänsä ja veljiensä kanssa, kesti seitsemän
vuotta, ja sinä aikana ei häneltä riittänyt ajatustakaan minuun. Ja
nyt… nyt näyttää melkein kuin… hyvä Jumalani, eilen leikki hän
minun kanssani noppaa. Hän on nyt kolmenkymmenenyhden, minä
kahdenkymmenenkuuden."

Emäntä liedellään löi kätensä yhteen: "Mutta eipäs!" sanoi hän,

"mikä juttu, mikä juttu! Yhden ainoan romaanin olen eläissäni
lukenut: 'Pyövelintyttären korvarenkaat'. Mutta tämäkin on romaani.
Mikä juttu! Kuka tietää, mitä varten tämäkin on tapahtunut. Minä
menin naimisiin kahdeksantoista vanhana, mieheni oli
kahdenkymmenenviiden, ja minä olin järkevä, mutta hän ei. Hän oli
ihan samallainen tuulihattu kuin poikansa nyt. Siksi täytyi minun olla
vakava. Siitä syystä olenkin tullut tämmöiseksi, kuin olen, näin
hieman ankaraksi ja hiukan komentavaksi. Alkuaan olin hento
haavemielinen tyttö."

"Kun vaan tietäisin", sanoi Lisbeth, "ottaako hän minut. Hänellä ei

ole taloa eikä rahaa. Minä ottaisin niin mielelläni hänet, ottaisin niin
mielelläni semmoisenaan kuin hän onkin. Ja vaikkapa saisin koko
elämäni ajan istua kyyröttää hänen kanssaan Aulangolla, olen aina
oleva onnellinen; olen oleva onnellinen vaikka joutuisin kaivamaan
turpeita hänen kanssaan. Mutta sitä hän ei tee. Hän on menevä
jonnekin ja ryhtyvä johonkin. Ja Jumala ties, mitä kaikkea sitte voi
tulla väliin." Siten valitteli hän, ja tuijotteli silmät kyynelistä tulvillaan
valkeaan.

"Oh", sanoi emäntä ja viittasi poispäin kädellään: "älä turhia

huolehdi. Laita sinä vaan, että hän vielä tänä päivänä puhuu selvää
kieltä kanssasi: silloinhan olet hänen morsiamensa."

Lisbeth kätki kasvonsa käsiinsä, salatakseen pikaista

punastumistaan: niin iloitsi ja säikähti hän kuullessaan emännän
sanat. "Sitä ei hän vielä tee", sanoi hän epäilevästi, "hän kun ei vielä
tiedä, mihin hän ryhtyisi. Mutta siitä olen varma, ett'ei hän nyt
kenenkään toisenkaan kanssa mene naimisiin."

Siten pakinoivat naiset, kunnes kaikki talonväki ja vieraat olivat

istuutuneet ison ruokapöydän ympärille: suurpiika emännän viereen,
tämän poika häntä vastapäätä, tämän viereen vakituinen
päivätyöläinen, sitte muu palvelusväki.

"Olet sotilasaikananne ollut hyvin hyvä poikaani kohtaan", sanoi

emäntä, "ensin rauhan aikana, sitten sodassa. Hän oli kai aika
vintiö?"

"Oli hän", vastasi Jörn, "mutta sitä laatua, josta täytyy ruveta
pitämään."

"Se juuri onkin onnettominta hänen kanssaan", sanoi emäntä,

"ett'ei koskaan voi oikein toden teolla suuttua hänelle, ei ainakaan
pitemmäksi aikaa. Jos tahtoo hiukan läksyttää häntä, täytyy se tehdä
kohta, muuten ei siitä synny mitään. Usko vaan, olen jo saanut aivan
kyllikseni suututella hänen kanssaan ja toivoisin, että hän viimeinkin
hankkisi itselleen kunnollisen vaimon."
 "Äiti", sanoi sotaveikko, "eilenhän juuri sanoit, että olen viime
vuonna muuttunut vakaammaksi ja järkevämmäksi."

"Niin, tuo on totta, Uhl. Sitä hän on. Sitte viime vuoden on hän
muuttunut hiukan paremmaksi, mutta ei hänestä mitään kunnollista
tule, ennenkuin hän menee naimisiin."

"En minä vielä naimisiin itseäni anna", vastasi veitikka. "Tiedätkö

mitä? Mene sinä naimisiin. Olethan kylliksi nuori siihenkin vielä. Sitte
sinulla on apua talossa."

Silloin kurotti emäntä pöydän ylitse häntä kohden puulusikalla,

joka hänellä oli kädessään, ja löi häntä, vaikka hän ripeästi väistikin
taaksepäin, niin kovasti kiharaan päähän, että lusikan varsi katkesi.
"Tuosta sait, kun pilkkaat äitiäsi! Greeta, tuo toinen lusikka."

Väki nauroi hiukan, näkyivät sentään olevan tottuneet tuommoisiin

kohtauksiin.

"Kolmet koulut hän on käynyt", toraili emäntä, "ja ollut kahden

papin luona, mutta samallaisena kuin on lähtenytkin on hän joka
kerta palannut takaisin taas, yhtäläisesti vailla vakavuutta ja
harrastuksia. Toivoin sitte, että sotaretki edes saisi hänet järkiinsä,
mutta heti asemalla on ensimäinen tekonsa se, että ottaa minut
käsivarsilleen ja kantaa kaikkien ihmisten keskitse rattaille. Siitä
päivästä olen taas lyönyt monta lusikanvartta poikki hänen päähänsä
En ymmärrä, mitä hänestä oikein tulee. Ei hän juo, eikä pelaa, ei
laiskottele eikä vetelehdi, mutta hän ei ole vakava eikä pyrinnöissään
ole hartautta."

"Hän katsoo karsaasti kaikkeen, mitä teen ja sanonkin", puolustihe

sotaveikko. "Ja kaikki, mitä sanon tai teen, on minun käsitykseni
mukaan oikeaa ja järkevää, mutta hänestä taas ihan päinvastaista.
Joko ei hän ole minun äitini, tai en minä hänen poikansa. Pikimmin
voisi hän olla minun vaimoni."

Äitinsä katseli häntä päätään pudistellen. "Aivan samallainen oli

hänen isänsä. Mitä kaikkea sainkaan siltä sietää! En saanut ottaa
askeltakaan talossa ilman että hän oli kintereillä härnäämässä,
suutelemassa, nykimässä; aina oli hän tuhmuuksineen tiellä, kun
minun piti tehdä työtä. Hänen kanssaan ei voinut puhua vakavaa
sanaa, kohta käänsi hän kaiken pilaksi. Näinä avioliittomme
alkuvuosina ajattelin usein: jos tätä nyt jatkuu kolmekymmentä
vuotta, niin etpä pääse ikinä vanhenemaan, mutta et myöskään
koskaan saa lepoa. Mutta sittemmin, kun olimme olleet naimisissa
noin kymmenkunta vuotta, silloin muuttui hän ihan toiseksi mieheksi.
Ihan kuin olisi hän kääntänyt uuden lehden elämässään esille. Ei
uskoisi todeksi sitä, kun kertoo siitä, mutta totta se sentään on.
Hänestä tuli puuhaava mies, hän teetti laajaperäisiä kaivaustöitä
rämeikössä, perusti tiilitehtaan, jonka hän sentään kohta myi taas.
Nyt oli hän useammin matkoilla, ja oli piintyneempi töihin ja toimiin,
kuin minulle olisi ollut mieleen, nyt asetuin minä usein hänen
tielleen, ja nyt ei ollut hänellä aikaa ja nyt sanoi hän, 'mutta hyvä
lapsi, jätä nyt, minun täytyy ajatella'. Hän ei suuria välittänyt
minusta, korkeintaan, että hän toisinaan joskus ohimennen silitti
minua päälaelle ja sanoi: 'Kuinka sileät ja kirkkaat hiuksesi ovat,
äitiseni, ja sileänä ja kirkkaana pidät koko talon'. Vieraat ihmiset
sanoivat joskus, 'millainen iloinen mies sinulla on!' Minulla ei siitä
ollut aavistustakaan. Minulla oli ollut iloinen mies, nyt ei minulla
melkein ollutkaan miestä. Tuo näkyy kuuluvan sukuun. Nuo tulevat
vasta noin kolmenkymmenen tienoissa järkiinsä. Luulenpa, että niin
on tuonkin kanssa käyvä."
 Lisbeth Junker nojasi pöydän ylitse ja katsahti säälivällä
vahingonilolla sotaveikkoon: "No, joko tunnet enteitä, että tulet
järkiisi pian."

"Pidä sinä huolta omastasi vaan", vastasi tämä. "Se ei ollut niin
paljoa häävempi tästä noin seitsemän vuotta takaisin."

Silloin punastui Lisbeth ja heitätti päätään, sitte naurahti hän

lyhyeen. Mutta ei luonut silmiään ylös Jörn Uhliin.

Ruuan jälkeen otti toveri heidät kummankin kanssaan, vei heidät

mukanaan pitkiä peltoteitä, näytti heille kaikki talon maat, pellon
siellä, pellon täällä, siinä ohessa kertoili hän hauskoja kaskuja
sotamiesajoilta, eräästä hauskasta Hampurin ja Berlinin matkasta ja
härnäili Lisbethiä. Kun Jörn Uhl halusi kuulla jotain talonpidosta,
nauroi hän vaan ja löi leikiksi ja sanoi: "Mitä sinä? Semmoisista?
Niistä pitää äiti huolen."

Lopuksi, kun he jo olivat tulleet pitkän matkan kylästä, ja Lisbeth

jo mielellään olisi kääntynyt takaisin, vaati hän innokkaasti, että he
vielä nousisivat eräälle kukkulalle, joka oli vähän syrjään peltotiestä.
Kun he korkeiden vallien välitse, jotka kasvoivat nuorta tuomea,
olivat kavunneet ylös, näytti hän heille että tämä korkea mäentyrmä
kuului hänelle, aina puroon asti alhaalla, jonka vesi lepäsi siellä
hiljaisena ja leveänään.

"Ei ole suurenkaan arvoinen", tuumi Jörn Uhl.

"Ett'eikö suuren arvoinen?" tokaisi sotaveikko. "Ett'ei suuren

arvoinen? Aiotko riistää tämänkin minulta, kuten äsken riistit
nelivuotiaani? Sinä tarkoitat tietysti: laidunmaaksi ja pelloksi?" Hän
poikasi jalallaan maahan. "Mutta mitä on tässä alla? Kaivasta viis'
jalkaa syvälle tässä? Mitä siellä on? Mitä?"

"No mitä sitte?" kysyi Jörn Uhl hämmästyneen näköisenä.

"Savea, poikaseni! Mahtava kerros hienointa savea!"

"Savea?"

"Savea juuri, houkko!" huusi toveri. "Savesta tehdään astioita ja

sementtiä."

"Älä!"

"Niin, näet sä? Näetkös, Lisbeth Junker? Antaa kulua pari vuotta
vielä, niin tässä on suuret kaivokset. Alas tuosta telineitä myöten.
Teräslankaisia köysiä… kuules! Sitte lotjissa alas puroa. Ell'eivät ne
Lägerdorffissa maksa minulle kylliksi, perustan itse sementtitehtaan."

"No, toimeen vaan!" sanoi Jörn Uhl ja katseli vuoroin

harmaahiekkaista nummea, vuoroin alas purolle.

"Niin näetkös, asia on tämä, minä en itse ymmärrä mitään tästä.

Minun täytyy hankkia itselleni teknikko, tai täytyy minun itse mennä
Hannoveriin tai jonnekin muuanne, jossa oppii semmoiseksi."

Lisbeth nauroi ja teki pilaa hänestä: "Näeppäs vaan", sanoi hän,

"jo pilkistää pieni järjenhitunen esiin!" Jörn Uhl näytti kokonaan
vaipuneen ajatuksiinsa. Hän tuijotti maahan, eikä sanonut
sanaakaan enää.

Kun he palasivat taloon, käväsi Lisbeth vielä emännän kanssa

puutarhassa, Jörn taas oli toverinsa kanssa mennyt tupaan
istumaan. Siellä nouti toveri esiin pari kirjaa, toinen käsitteli
kivennäistiedettä, toinen taas oli erityinen savikaivaustöiden
oppikirja. Hän löi pöytään ja sanoi vihoissaan: "Onpa kurjaa, että oli
koulussa niin väliäpitämätön, nyt seisoo tuossa kuin härkä ladon
oven edessä." Hän työnsi kirjan Jörn Uhlille ja sanoi: "Sinä tietysti
ymmärrät tuon kaiken. Sinä, jonka kasvatuksesta kukaan ei ole
huolehtinut tuon taivaallista, olet itse ponnistanut itsesi eteenpäin
niin että nyt ymmärrät kymmentä vertaa enemmän kuin minä, joka
olen käynyt koulua kymmenen tuhannen markan edestä. Katsoppas
sivulle 350. Ymmärrätkö, mitä siinä sanotaan?"

Jörn Uhl ymmärsi kaiken, ja selitti toverilleen. Hän selaili toistakin

kirjaa ja selitti sitäkin hänelle. Toveri unohti vihastuksensa ja tuli ihan
riemuihinsa ja sanoi: "Kuule, käväisehän ensi viikolla taas täällä,
puhutaan silloin enemmän tästä."

Jörn Uhl nyökäytti päätään ja tiedusteli häneltä tarkemmin

tuollaisen teknillisen koulun järjestystä ja kuinka kauan siellä täytyisi
olla, ennenkuin sieltä saisi jonkinlaisen puoltolauseen tai todistuksen.
Lopulta istui hän taas hiljaa, umpimielisen näköisenä, ja omituiselta
näytti, kun hän laski suuren, ruskettuneen, työn kovettaman
kämmenensä tuolle uudelle sirolle kirjalle. Kirja näytti tuon
kämmenen alla niin kääpiömäisen pieneltä, kuin joku siro lasten lelu.

Ennättääkseen kotiin vielä päivänvalossa, lähtivät he. Emäntä

kutsui sitä ennen sentään Jörn Uhlin hiukan kahdenkesken
puheilleen ja kertoi hänelle, kuinka tyttö oli miellyttänyt häntä, ja
kehoitti äidillisesti häntä luottamaan tulevaisuuteen vaan ja
ottamaan hänet morsiamekseen, toimeentulonhan voisi hän sentään
aina jostain saada. Ja hänen pitäisi pian taas käydä tervehtimässä:
poika oli tänään ollut ihan järkevä. Kyökissä oli hän tulihanko
kädessä vaatinut häneltä, että hän varoillaan hiukan avustaisi Jörn
Uhlia. Hänen pitäisi siis tulla, milloin vaan sopi, muutama tuhat
markkaa olisi kyllä hänen käytettävinään, mihinkä hän sitte
ryhtyisikin, kauppoihin tai muihin.

Jörn Uhl yritti kiittää; mutta ei onnistunut häneltä. Hän nyökäytti

päätään vaan, silmät kirkkaina ja ravisti kauan tuon kunnon
emännän kättä, ja tämä huomasi pudistuksesta, mitä hän oli aikonut
sanoa.

Aurinko oli jo laskeumassa, kun he viimein tekivät kotimatkaa

leveällä, tyhjällä tiellä.

"No nyt ja", alkoi Lisbeth, "nyt olen taas kahdenkesken kanssasi.
Tämä oli kaunis päivä, ja nyt vielä tämä kaunis kotimatka… Mitä pidit
emännästä?"

"Mitä sinä sotaveikostani?"

"Oh, siitäkö!… Mistä puhui emäntä vielä viimeksi sinulle?"

"Naisten pakinoita!"

"Enkö saa kuulla sitä?"

"Et, et tänään vielä. Huomenna ehkä."

Jörn vaipui ajatuksiinsa, eikä virkannut sanaakaan.

Kun hän oli hyvän aikaa istunut siten, huomasi hän että Lisbeth sai
semmoisen omituisen ryhdin, ikäänkuin joku, joka puolustaikse tai
kääntyy poispäin. Hän katseli ylös ja näki että Lisbethin kasvoissa oli
uhmaa. "Noh", sanoi hän, "mitä nyt, mikä sinun on? Anna kuulua
vaan, tyllityttini. Puhu suoraan nyt, tyttöseni."

"Luuletko sinä, ett'en kyökinikkunasta huomannut kuinka toverisi,

mokomakin kunnon mies kertoi sinulle seikkailustamme. Ja
semmoisilla kädenliikkeillä! Ja nyt olet suutuksissasi. Ja sitä, sitä en
olisi uskonut sinusta."

Jörn nauroi: "Nyt menit väärään kaivoon vettä ottamaan. Iloissani

siitä olen. Onko sille vihoissaan, joka tulee tiellä vastaan ja jolta
kysyy: 'Vieläkö on pitkä matka? Olen kuullut, että on vielä seitsemän
penikulmaa?' Ja se vastaa: 'Ei, on vaan lyhyt taival enää tietä'.
Iloissani siitä olen; nythän tiedän, ett'et sentään olevinasi ole."

"Ole sinä olevinesi… Hän tuli siitä ohitse, ja oli hyvä ja ystävällinen
ja katseli niin vilpittömän ja avomielisen näköisenä. Ja sitte suuteli
hän minua."

"Ilkimys hän on", sanoi Jörn Uhl. "Ihan ilkimys: suutelee

turvatonta tyttöä, joka ei voinut varjella itseään."

"Varjella? En minä yrittänytkään varjella. En tahtonutkaan. Halusin

juuri niin, Jörn."

"Ihan kasakkamaista se oli, se täytyy sanoa. Tuntikausia tuon

kanssa yksin maantiellä! Sinä! Ylpein tyttö koko maassa."

"Se oli jokseenkin tarkalleen niihin aikoihin, Jörn, jolloin sinä vietit
häitäsi Lena Tarnin kanssa."

Jörn vaikeni hiljaa. Hetken perästä otti hän hänen kätensä ja piti
sen ja sanoi: "Rakas, hyvä tyllityttini. Enhän aavistanut tästä kaikesta
mitään."
 Lisbeth vastasi vaivalloisesti, kyynelten tukahuttamalla äänellä:
"Nokkela Hannu sinä olet ollut."

"Varroppas vaan! Jos todellakin rohkenet ja uskallat, niin vietätpä

sinäkin vielä häitäsi. Varroppas vaan!"

"Minkään aikaantulemattoman kanssa en niitä vietä."

Silloin naurahti Jörn Uhl, ja kääntyi kokonaan häntä kohden ja

sanoi: "Annanko minäkin hevoseni ruveta pureskelemaan ruohoa
tien viereltä, kuten ennen muinoin muuan toinen Meldorffin tiellä?"

Lisbeth puisti päätään, ja katsahti häneen, silmänsä välähtelivät

kyyneleisinä: "Ei se nyt käy päinsä, Jörn, aurinko on ylhäällä vielä."

"Sekö yksin esteenä?"

Lisbeth puisti taaskin päätään: "Ei täällä, Jürgen! Ei tuommoinen

sovi meille. Ajattelen Lena Tarnia ja hänen lastaan." Hän laski
kätensä luottavasti Jörnin käteen.

Jörn nyökäytti päätään ja sanoi: "Tämä on ihmettä. Sulaa ihmettä

kaikki tyyni. Seudun kaunein tyttö ja Jörn Uhl! Ei yksikään ihminen
ole kolmena päivänä rientänyt semmoisilla jättiläisaskelilla aurinkoon
kuin minä. Näetkös: ajamme suoraan aurinkoon. Kunpa vaan
tietäisin, mihin nyt ryhtyisin."

Nyt kävi hän taas vaiteliaaksi, eikä Lisbethkään häirinnyt häntä.

Mutta kun he taittivat pehmeälle hiekkatielle ja rupesi pimenemään,
taivuttelitte hän levottomasti sinne ja tänne, ikäänkuin ei olisi hänen
oikein mukavaa istua. Silloin laski Jörn piiskan kädestään
piiskanpitimeen, ja veti hänet kiinteästi vierelleen, ja katseli
hämillään häntä kasvoihin: "Näinkö tahdot istua?"
 "Näin", vastasi Lisbeth ja vetäytyi lähemmä hänen olkapäätään.
"Nyt minä nukun." Itsekseen ajatteli hän sentään: "Sitäpä en toki
tee. Varonpa vaan itseni nukkumasta tänä hetkenä."

Jörn Uhl istui hiljaa ja liikkumattomana kuin patsas ja ajatteli

omaa ja hänen tulevaisuuttaan ja luuli vilpittömässä mielessään, että
Lisbeth nukkui. Mutta hänpä istui, häneen nojauneena ja katseli
suurilla kirkkailla ja liikkumattomilla silmillään yhteen kohtaan.

Kun he saapuivat Aulangolle ja pysähtivät suuren sisäänkäytävän

eteen, sanoi Jörn: "Mene nukkumaan nyt! Olet väsynyt. Huomenna
puhumme enemmän."

Mutta Lisbeth jäi yhä seisomaan hänen luokseen, ikäänkuin aikoisi

hän sanoa jotakin. Silloin silitti Jörn hänen poskiaan ja sanoi:
"Rauhoitu nyt! Luulen, että kaikki kyllä vielä tulee järjestykseen."
Silloin lähti Lisbeth sanomatta sanaakaan.

Kun hän oli saanut hevoset valjaista ja laitumelle, meni hän

asuintupaan ja jatkoi mietiskelyään. "Huomaan sen nyt, siinä koko
vika on ollut, että olen ollut harhassa kaikki nämät vuodet… Olen
aina paheksinut kaikkea tehtyä ja teeskenneltyä ja kaikkea väärää
valoa, ja olen isässäni ja veljissäni ja monessa muussa saanut
nähdä, kuinka turmiollista on valehdella ja kaunistella itselleen ja
ajatella ja tehdä toisin, kuin mitä paljas suora totuus vaatii. Olen
kyllä huomannut, kuinka laajalle tuo pahe on levinnyt, ja olen aina,
kahdeksannestatoista ikävuodestani asti ylpeillen ajatellut, että
'minä, Jörn Uhl, olen toki vapaa siitä'. Ja nyt on näinä kolmena
päivänä minulle selvennyt, että olen minäkin elänyt itsepetoksessa ja
valheessa ja vaeltanut harhassa. Minä, Jörn Uhl, minä en ole
tarpeeksi tarkasti ottanut huomioni alaiseksi itseäni ja asiaani, enkä
ole tuntenut itseäni. Olen koettanut pidättää itselleni Uhlin, joka ei
enää kuulunut minulle, ja olen sillä jatkanut isäni ja veljieni valhetta,
ja samalla heidän kurjuuttaan. Olen ollut hirveän raskaassa työssä,
kuten hevonen savivääntimessä, ja olen ollut kauheiden huolien
rasittama. Minä luulottelin, että elämäntehtäväni oli pitää Uhlista
kiinni. Uhl… mitä on Uhl? Mitä on Uhl sieluni rinnalla? Ja Lena Tarnin
sielun rinnalla? Ja vaikka sitte voittaisi kaiken maailman itselleen! Ja
saisi sielullensa vahingon? Kuka sitte sielun parantaisi? Minun on
sieluni kovettunut, Lena Tarn on kuollut ja Wietenin hiukset ovat
lumivalkeat. Minä olen alkanut ylhäältä, korkeasta Uhlista, korkealta
ylhäältä olen alkanut ja olen vaipunut… vaipunut.

"Olisin elellyt täällä Aulangolla tai jollain toisella aulankotilalla, tai

olisin aloittanut muuten jotain, jotain pientä, omilla voimillani, niin
olisi Lena saanut hyvän hoidon, eikä Wieten olisi niin vanha ja niin
valkea, ja minä osaisin vielä laulaa, kuten joskus ennenkin lapsena,
enkä olisi tuommoinen äkkipikainen ja jurottelija. Silloin olisimme
seisoneet oikealla pohjalla ja perustalla, ja olisimme siitä vähitellen
ponnistelleet ylös. Alkaa alhaalta, kas siinä piilee koko autuus! Toden
totta, alhaalta alankin nyt. Niin totta kuin Jumala auttaa. Alan
noppapelillä ja tahdon olla lapsi kuin Venhonen ja sotaveikkoni."

Hän otti valkeata ja meni kirstulle, joka seisoi kulmassa ja rupesi

etsimään yhtä ja toista, kunnes viimein koko lattia ympärillään oli
vallan kirjojen, karttojen, lasien ja kaukoputkien peitossa. Hän otti
tuolin itselleen, avoi jonkun kirjan, avoi erään toisenkin, ja järjestihe
istumaan ikäänkuin koulupoika, joka varustautuu lukemaan oikein
ahkerasti, piti kirjaa kädessään ikäänkuin kymmenvuotias poika, joka
opettelee ulkoa, naurahti matalaan ja antoi kirjan vaipua: "Omituinen
ylioppilas tuosta tulee. Hän on tarttuva piirustimeen kuin lapioon,
harppiansa hän on kääntelevä kuin auraa, tieteitä on hän ahmiva
kuin janoinen sotilas raikasta vettä, ja silmiään hän on siristävä kuin
metsästäjä, joka hämärissä väijyy ketunluolalla. Olisiko tämä nyt
oikein totta? Tuo kaikki, joka lapsesta saakka on ollut salainen iloni,
varastettu iloni, sitä saan nyt armastella päivät pitkät, ikäänkuin
olisin laillisesti ja julkisesti ollut vihillä sen kanssa? Olisiko tuo
mahdollista? Keskellä kirkasta päivää saisin katsoa kirjoihini ilman
että ihmiset sanoisivat: katsos tuota, tuota hohkoa
lueksijatalonpoikaa?"

Hän tuijotti silmäkulmat rypyssä kiinteästi tuvan hämärään. "Olisi

isäni ollut vakava mies ja pitänyt minusta, ja viettänyt illat meidän
kanssamme, olisi hän kyllä huomannut, mihin minua veti. Silloin
olisin säästynyt työläästä tiestä ja paljosta huolesta, olisi silloin
minustakin tullut ystävällinen ihminen, auringon loistetta sydämessä
ja silmissä. Nyt jään aina tämmöiseksi raskaaksi ja luonteeni
rosoiseksi. Mutta… en vielä lankea toivottomaksi ja menetä
rohkeuttani. Kammostumasta olen oppinut jo silloin muinoin
Wietenin kertomuksia kuunnellessani, sitten Lenan kuolinvuoteella ja
sittemmin pitkinä kolkkoina yksinäisyyden hetkinä. Olen hetkinäni
ollut ihan tyhjyyden partaalla ja ihan Jumalaa lähellä. Mikähän voisi
minua enää järkyttää? Pitää alkaa alusta vaan ja uskoa hyvään,
uskoa hyvään Jumalassa ja itsessään, kas siinä piilee koko autuus.
Niinpä uskallan sen. Ja ell'en täällä enää voi tietojani käyttää, kun
olen liika vanha jo tai jos kuolen ennemmin, niin on kai Jumalalla
tuolla ylhäällä teitä rakennuksen alla, tai kaivauttanee hän vielä
valmistumattomissa maailmoissa syvänteitä, hietasärkkiä ja
kanavoita ja voi sijoittaa minut kaivospäällysmieheksi tai sulun
vartijaksi jonnekin. Heitänpä mittanuorani aina tähtiin asti ja teroitan
lapiotani urakkatyötä varten linnunradalla. Annanpa itseni leikkiin,
kuin olisin kuus'toista vuotias vielä.
 "Toden totta, sen teen. Ja jos sen teen, niin on minusta tuntuva
kuin seisoisi istuimeni takana maailman kaunein ja ylpein nainen…
oh, mitä liikuttavat minua naiset… kuin seisoisi oma tyttöni, minun
oma hieno ja ylpeä tyttöni istuimeni takana, ja katselisi kuumin
silmin minua ja kirjaani ja odottaisi, kunnes olisin valmis kirjoineni.
Ja kun sitte olen valmis, on hän naurava kirkkaasti ja puheleva
häistä. Ja täällä Aulangolla, täällä tulemme viettämään häitämme.
Toden totta, semmoiset pidämme, ne kannattavat vaivan. Ja nyt
menen kohta ja kysyn häneltä, onko se hänelle mieleen."

Ja semmoisenaan kuin oli… takin oli hän jo ennättänyt riisua…

lähti hän ihan arvelematta valkeissa paidanhihoissaan ja ihan
suur'suuntaisen suunnitelmansa valtaamana tuvasta välikön poikki
kammariin, jossa Lisbeth Junker nukkui, ja eroitti valuisen syysyön
hämärässä hänen vuoteensa ikkunan lähellä, nyt häntä sentään
rupesi hiukan epäilyttämään ja hän läheni hiipien. Lisbeth ei
liikahtanutkaan, katseli vaan hämmästyneenä häntä. "Sinäkö se olet,
Jürgen? Tule tänne!" Hän otti hänen kätensä, teki hiukan sijaa
hänelle ja veti hänet alas vuoteen reunalle. "Mitä sinulla vielä oli
asiaa?"

Jörn istahti hiukan kankeana ja selitti sitte vakaana hänelle

suunnitelmansa, joutui välistä hämilleen ja välistä vilkastui taas ja
teki suuren kädenliikkeen. "Ja nyt on vaan kysymys siitä, otatko
todella minut ja suostutko odottamaan vielä pari vuotta."

Lisbeth sanoi: "Tule lähemmäksi minua tänne; sitte vastaan."

Kun hän tottelevasti kumartui Lisbethiä kohden, kietoi tämä

käsivartensa hänen kaulansa ympärille, hyväili ja suuteli häntä ja
puhella tokelteli: "Sinä vanha, kummallinen Jörn Uhl, sinä
lueksijatalonpoika… kaikkihan tuo on ihan yhdentekevää! Voi sinua,
tuhma Hannu… kun vaan tiedän, että sinä pidät minusta. Tule
lähemmäksi Jörn! Suutele minua! Minä rukoilen, että sinä suutelisit
minua. Ja minähän olen ylpeä ja kylmä! Näetkö nyt, kuinka ylpeä
olen?"

Jörn Uhl oli jäykennyt hämmästyksestä. Tuhma Jörn Uhl. Hän istui
vuoteen reunalla ja silitti hänen poskiaan ja hiuksiaan ja katseli
häntä hänen kuumiin kauneisiin kasvoihinsa ja puhua kangerti:
"Että… että… sinä… rakastat noin… minua… Minä… olen pesevä
seitsemän kertaa päivässä käteni. Ja sinun… sinun pitää aina sanoa
minulle, kuinka ja millä tapaa minun pitää käyttäytyä. Minä teen
kaiken tuhmasti."
KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS
LUKU.

Mitä meillä enää on suurtakaan kerrottavaa Jörn Uhlista? Taikka

kuinka kauas seuraamme vielä hänen elämäänsä? Emmekö ole
käyskelleet hänen elämänsä lävitse, kuten käyskelee yksikseen
rauhaista yksinkertaista kylänkirkkoa, ja katselee kaikkea ja astelee
hiljaa ja varovasti ja istahtaa vielä hetkeksi jollekin istuimelle
vastapäätä alttaria?

Tai mitä puuttuu Jörn Uhlilta vielä?

Mitä voi Hannoverin kaunis kaupunki korkeakouluineen enää

muuttaa hänessä? Se voi opettaa hänelle, kuinka voi hyvää ryhtiä
säilyttäen pujotella ihmisten välitse kaduilla ja kuinka perustetaan
savitehtaita ja kuinka sulkuja ja rautateitä rakennetaan. Mutta
enempää ei. Hänen sisintä olentoansa, hänen luonteensa ydintä ei
enää voi muuttaa. Se onkin hyvä niineen. Sillä mitä voi ihmiseltä
enempää vaatia, kuin että hän nöyränä kunnioittaa ihmisolemisen ja
koko maailman hyvää salaisuutta, ja iloitsee kaikesta hyvästä ja
luottaa siihen?
 Siellä seisoo Jörn Uhl keskellä aseman touhua ja sanoo par'aikaa
jäähyväisiään kymmenkunnalle toverilleen. Eräs reipas saksalais-
amerikalainen, jonka isänsä, joka on Buffalossa nahkurina, oli
lähettänyt valtameren ylitse, pitää hyvästijättöpuhetta. Toisella
kädellään pitää hän päällysnuttuaan kiinni, on nimittäin kylmä
sumuinen marraskuun ilma ja asemahuoneessa kova veto; toista
kättänsä oijentaa hän poismatkustavaa kohden.

"Jürgen Uhl, maavouti Wentorffista… muistelen tänä hetkenä sitä

aamua, jolloin ensi kertaa astuit piirustussaliin. Selkäsi oli
kumarassa, ikäänkuin olisit kantanut säkkiä, kätesi olivat känsäiset ja
silmäsi nälkäiset. Sinä astuit vilpittömänä luoksemme, annoit
jokaiselle järjestään kovettuneen kätesi ja sanoit lyhyesti, kuka olit,
mistä tulit ja mitä halusit. Siitä hetkestä asti pidimme sinusta.

"Otimme sinut keskellemme ja varjelimme sinua; huomasimme

nimittäin kohta että sinä olit vaarassa saada kolauksia. Me
vuokrasimme huoneen sinulle, ostimme liinavaatteita sinulle, saimme
sinut lähettämään pitkävartiset rasvanahkaiset saappaasi takaisin
Aulangolle ja kiskoimme sinut irti kirjojen äärestä, kun pureuduit
kiinni niihin kuin näätä tarikonkahvaan.

"Mutta kun me siten hääräilimme kanssasi ja suojelimme sinua…

oh, me sinua!… niin huomasimme pian, mitä sinussa oli, että sinä
olit noiden miesten täys'verinen jälkeläinen, jotka ominpäin tutkivat
merta ja maata ja tähtiä, ja jotka rakensivat sulkuja, jotka pitivät, ja
laivoja, jotka kestivät Pohjanmeren myrskyissä, ja jotka pusersivat
huulensa yhteen, kunnes ne nitistyivät kapeiksi, ja jotka
uteliaisuudesta ja kunnioituksesta rakensivat itselleen
maailmankatsomuksen, jonka avulla vakava ihminen kylläkin tulee
toimeen. Me hääräilimme vielä, Jörn Uhl, sinua 'suojellaksemme', ja
saadaksemme sinuun hiukan kaupunkilaismaista herrasleimaa, kun
jo havaitsimme istuvamme jalkojesi edessä ja kuuntelevamme sinua.
Järjen puolesta olit sinä kymmentä vuotta meitä kehittyneempi,
vakavuuden ja kokemusten puolesta kaksikymmentä. Siitä
huolimatta olet aina kohdellut meitä kuin vertaisiasi: olet suopeana
katsellut tuhmuuksiamme, monen niistä olet saanut estetyksikin; olet
kuunnellut meidän kokemuksiamme ja olet laajentanutkin niitä
jollakin valaisevalla sanalla. Lyhyesti, sinä olet ollut meidän
maavoutimme, Jürgen Uhl, meidän kuninkaamme."

Silloin tunkihe esiin nuorin joukosta, erään papin poika

Eteläsaksasta. "Kuulesta Dick", sanoi hän, "mitä tuommoista viitsit
jaaritella! Tiedäthän, ett'ei Jürgen ilkeä kuunnella tuommoisia
mairitteluja! Ja millä oikeudella ylialaan puhut meidän kaikkien
puolesta?"

"Hiljaa nyt", sanoi Jörn Uhl ja katsahti piirustussalitovereihinsa

jokaiseen vuoronperään. "Tiedätte, että pitkät ajat olen elänyt
yksikseni ja huolien rasittamana. Sekä luontaisesta taipumuksestani
että kovien kokemusten vaikutuksesta olen raskasluonteinen
ihminen, jonka täytyy noutaa jokainen sanansa ja jokainen
liikuntonsa rämisevin sankoin ja köysin syvältä syvyydestä. Jo
kotonani oli ympärilläni ystävällisiä ihmisiä, jotka koettivat rohkaista
ja reipastuttaa mieltäni: olettehan lukeneet Fiete Kreyn kirjeitä
minulle, eikä Thiess Thiesseninkään nimi ole teille outo, Heim
Heiderieteristä olen kertonut teille, ja tyttöni terveydeksi olette
juoneet useammin, kuin oli teille itsellenne terveydeksi. Tätä
rohkaisua, jonka nämä olivat alkaneet, olette te jatkaneet ja se olikin
hyvin tarpeen. Jos te alussa olisitte tehneet pilaa minusta ja
kummastelleet minua, ja olisitte pysytelleet etäällä minusta, silloin
olisin jäänyt yksikseni, sillä toista kertaa en olisi ojentanut kättäni
teille. Mutta nyt olitte te kohta ystävälliset ja omaiset kohtaani, te
nuoret, ja siitä kiitän teitä!"

Juna oli lähdössään, ja Jörn Uhl astui vaunuun. Nuorin joukosta,

tuo papinpoika kantoi sisään hänen matkalaukkunsa, ja sanoi siinä
ohitse hipaissessaan hänelle: "Äiti kirjoitti ja lähetti sinulle terveiset."

Hän oli tullut eroitetuksi lyseosta, ja vuoden verran oli kohtalonsa

häilynyt sen vaiheilla, tulisiko vielä lisään yksi hunningolle joutunut
papinpoika, vai ei. Oli ollut pahoja kohtauksia siellä pappilassa
ihanan Mainin varrella, oli ollut aviopuolisoidenkin kesken. Äiti oli
sanonut: "Talossamme on rukoiltu liika paljon, ja pidetty muuta
semmoista ulkohurskasta menoa, semmoinen ei maistu reippaalle
nuorukaiselle. Nyt heittää hän tuon ulkonaisen kuoren mukana, joka
on käynyt hänelle vastenmieliseksi, myöskin sen, joka on hyvää ja
iäistä: rakkauden ja uskollisuuden." Ja isä oli vastannut: "Saatat olla
oikeassa. Me papit joudumme helposti siihen vaaraan, josta puhut.
Uskonto on hieno, hellävaroen käsiteltävä asia ja kostaa helposti
sille, jonka tehtävänä on viranpuolesta käsitellä sitä. Mutta jos
ajattelit siten, olisi sinun pitänyt puhua siitä minulle. Sen sijaan olet
selkäni takana antanut hänelle rahoista, jotka olit saanut kokoon
kanatarhasta, ja hän vuorostaan on toimittanut ne tuolle pyylevälle
kapakoitsijalle, tuolle joka elää laiskana loisena toisten ahkerain
kustannuksella.".. Sitte oli hän lähetetty piirustuskouluun ja oli siellä
joutunut tuon kapeakasvoisen friesiläisen talonpojan käsiin, joka
puski päätänsä tieteihin sitkeällä itsenäisyydellä kuin härkä pilttuun
seinään. Ja vähitellen varmeni hän elämänkäsityksensä hämmingistä
ja humusta. Jörn Uhl oli voinut kirjoittaa isälle kirjeen, joka lupasi
hyvää, siihen oli tullut äidiltä kyynelten kostuttama vastaus. Vielä on
verensä kyllä hieman levoton. Myöhemmin työskentelee hän jonkun
vuoden Holsteinissa Jörn Uhlin johdolla. Sitte lähtee hän ulkomaille.
Tietysti. Täytyyhän hänen saada vakuus siitä että maa todella on
pyöreä. Mutta hän on lähtevä maastaan semmoisena, joka on
tuottava kunniaa sille.

Siitä nämä äidin terveiset.

Nyt lähtee juna liikkeelle. Tuuli puuskuu ikkunoita vastaan, suuria

vesikarpaloita lyö ruutuihin. Ohitse liitävän savun takaa häämöttävät
talot ja kylät, kankaat ja metsät epäselvinä harmaasta
sadesumeesta. On ilma semmoinen, jolloin tuntuu ylen joutavalta
kaikellainen tulevaisuuden suunnitteleminen ja ylipäätään kaikkikin
toimiminen; sillä eihän näytä olevan mitään toiveita siitä, että sade
koskaan taukoaisi tai että itse aurinkokin vielä joskus loistaisi taas.

Mutta Jörn Uhl tuntee tuon tuulen ja tuon sateen. Usein on se

valellut Uhlin peltoja, sillä välin kun hän auransa takana on astellut
vakoa ylös, vakoa alas. Hän tietää että täytyy kyntää, kyntää, täytyy
huonollakin ilmalla ja odottaa kärsivällisesti vaan, aurinko pilkistää
kyllä aikanaan esiin. Niinpä istuu hän käsi polvella ja katselee valuvia
pisaroita ja mukana liitävää sumumaailmaa, ja ajattelee milloin
Wentorffilaista nuoruuttaan, milloin Fiete Kreytä, milloin nahkuria
Buffalossa, milloin Wieten Penniä, joka valkeahiuksisena ja
kumaraharteisena istua kyyröttää Aulangolla takan ääressä, milloin
taas sotaveikkonsa savikaivoksia. Sieltä on hän nyt ensiksi saava
työtä ja leivän. Lopulta jäävät ajatuksensa Lisbeth Junkeriin ja
omaan poikaansa, joka nyt jo kaksi vuotta on ollut hänen luonaan
hänen kotonaan, syönyt hänen pöytänsä ääressä ja nukkunut hänen
vuoteensa vieressä. Mutta kun ajatuksensa kauan ovat liikkuneet
siinä, lentää mielensä ylitse varjo, hän on johtunut ajattelemaan
sisartansa Elsbeä.
 Hampurissa lähti hän kiireesti tekemään matkaa läpi koko puolen
kaupunkia. Useat kerrat täytyi hänen kysyä tietä. Lopulta rupesivat
paikat tuntumaan hänestä tutuilta, sitäpaitsi joutui hän erääseen
koulupoika parveen. Ja aivan oikein näkyi tuossa tädin puodinikkuna:
Ellin Walterin kirjoitus- ja kouluvihkoja. Hän seisahti hetkeksi:
ajatuksensa olivat niin kuohuksissa. Mutta kun hän huomasi, kuinka
parvi pikkumiehiä rohkeasti taivalsi sisään, lähti hän heidän
mukanaan.

Lisbeth seisoi tiskin takana ja nosti syrjään muutamia laatikkoja,

eikä katsahtanut ylös, vaan sanoi hienoon hillittyyn tapaansa
armaalla kirkkaalla äänellään: "Odottakaa hiukan, olkaa hyvä."

"Pyydän", vastasi Jörn, "toimittakaa ensin näiden herrojen asiat."

Silloin hellitti Lisbeth laatikoistaan, oijensi tiskin ylitse kätensä

hänelle, punastui, oli ihmeissään ja kummissaan ja sanoi: "Lapsi
tulee kohta koulusta… Mitä sinä haluat? Kahdenkymmenen pfennigin
edestä teräskyniä? Imupaperia? Täss' on. Maksaa voit huomenna.
Vesiviivoitettu vihko? Älä töhrää niin vihkojasi! Lapset, nyt minulla ei
ole aikaa, nyt minulla on korkeita vieraita. Katsokaas vaan: tuo iso
mies on leikkinyt minun kanssani, kun olin niin pieni vielä kuin te…
No, nyt, Jürgen, nyt olemme yksin. Täti on päivällislevolla… Laske
laukkusi tähän. Kuule… Jörn… älä noin. Ah, Jörn… ole hiljempaa…
Ah, mitä sinä puhut!"

"Nyt on lettisi auennut!"

"Ja… oi, Jörn!… Elsbe on kirjoittanut! Jörn! Elsbe on kirjoittanut

Aulangolle. Hän palaa Amerikasta takaisin. Thiess on täällä jo
odottamassa, hän asuu vanhassa huoneessaan ja juoksee jokaista
laivaa vastaan, joka tulee sieltäpäin. Hellitä nyt, Jörn!… Minä kuulen
hänen askelensa… Näetkös, tuossa on pikku poikamme!"

"Isä pojani! Melkein olin säikähtyä. Sinäkö se olet?"

"Minä, minä!" puheli Jörn Uhl, oli polvillaan jo, ja silitteli lastaan
hänen valkeille hiuksilleen ja katseli häntä hänen kirkkaihin silmiinsä.

"Mutta oikein totta, isä! Mutta mitä sanot siitä, että käyn täällä
koulussa! Lisbeth on vienyt minut sinne vaan! Sieltä minä nyt juuri
tulen!… Jäätkö nyt meidän kanssamme?"

"Kyllä… ainaiseksi."

"Kuinka partasi on vaalea, isä. Ihan kuin ruis, joka meillä oli
Ringelshörnin alla. Muistatko vielä?… Isä, menemmekö Uhliin taikka
Thiessin luokse? Lisbeth sanoo että Thiessin."

"Uhl ei ole enää meidän; käväisemme nyt ensiksi Aulangolla. Kuule

Lisbeth… kerro sinä se hänelle… en ymmärrä, kuinka alottaisin."

Silloin polvistui Lisbeth Junkerkin pikku pojan eteen, ja sanoi

hymyssä suin: "Kuule prinssini… tiedätkö mitä? Minäkin tulisin
mielelläni teidän kanssanne Aulangolle; mutta kuule, tulen
ainoastaan yhdellä ehdolla. En kuulisi mielelläni, että sinä sanot
minulle 'Lisbeth', olisi hauskempi jos sinä sanoisit minua 'äidiksi'. Ja
isäsi… hänen pitää kutsua minua 'rakkaaksi vaimokseen'.
Suostutteko siihen. Muuten en lähde kanssanne."

Silloin vilautti pikkumies kerran veitikkasilmiään, jotka hänellä oli

perintönä Lena Tarnilta, Ja katsahti isäänsä. "Mitäs teemme, isä?
Suostummeko?… No, tulehan sitte!"
 Ja hän kietoi kätensä äitinsä kaulalle.

*****

Viiskymmentä mustevaa pölyistä souvaria näki kohtauksen ja

kertoi siitä vaimoilleen kotona. He olivat tulleet laivoilta ja menivät
rantakaijia pitkin päivälliselleen. Jokaisella oli juoma-astiansa
mukanaan ja jokaisella oli kiire. Silloin läheni heitä vastaan
kivihiililaiturilta käsin, jolle, kuten kaikki tietävät, Burgista ja
Kudenista tulevat turvejahdit laskevat, pienenläntä mies, jonka
useimmat heistä jo monet vuodet olivat aika-ajoin nähneet
kuljeksivan satamakatuja. Mies kantoi selässään turvesäkkiä ja kävi
kumarassa, hän oli kapea- ja ruskeakasvoinen, silmänsä pirteät ja
vikkelät, ne vilahtelivat ja etsivät ihmisjoukon välitse, kuin pääskyset,
jotka lentelevät puutarhassa puiden välitse. Ja yht'äkkiä keksivät ne
jonkun.

Nyt ei hän väittänyt mistään. Hän laski säkkinsä sivulleen maahan

ja huusi kimakasti ja valittavasti: "Fiete! Fieteni! Fiete Krey! Kuule
nyt!… Mies tuolla! Tuo tuolla harmaassa sadetakissa!"

Siinäkös hälinää nousi, pysähdyttiin, juostiin ja naurettiin. Useat

rupesivat avuliaiksi.

"Kuulehan, Fiete! No, Fiete! Fiete Krey, käännyhän nyt? kuule! Tule
kantamaan ukon turvesäkkiä!"

Silloin kääntyi mies, joka oli harmaassa sadetakissa ja näki

kummakseen kaikkien nauraen katsovan häneen, "Oletteko te
menettäneet järkenne", sanoi hän, "vai olenko minä?"
 "Tänne Fiete! Siristä nyt vähän paremmin silmiäsi! Vanhus tuossa
turvesäkkineen!"

Tuo sana "turvesäkki" lensi kuin pelastava köysi Fiete Kreyn

sielulle ja hän tarttui siihen. Silmänsä harhailivat joukkoa ja keksivät
tuon pienen miehen, joka toisella kädellään piti turvesäkistä, jota
pari katupoikaa tempoi ja kiskoi toisesta päästä, ja kurotti toista
kättään häntä kohden, ikäänkuin yrittäisi tarttua häneen. Sanaakaan
ei Aulangon isäntä enää saanut suustaan.

Silloin juoksi Fiete Krey hänen luokseen. Hänkään ei välittänyt

ympäristöstä. Ei, ei välittänyt mitään. Hän silitti tutisevan vanhuksen
poskia, nosti hänen hattunsa kadulta, jonne se oli vierähtänyt ja pani
päähän, ja ravisteli yhtä mittaa päätään. "Oi sinua, vanhaa Thiess-
hupakkoa! Että juuri osasit nähdä minut! Etkö saa käydyksi?
Lamasiko tämä polvesi? Tule, istu tähän säkille!" Hän käännähti
ympäri ja rupesi puhumaan väkijoukolle, joka oli tunkeutunut
ympärille. "Gentlemen", alkoi hän, "tämä on Thiess Thiessen,
turveisäntä nummella, numero kahdeksan, ja kiperäksi ja kieräksi
kuivettuneen turvemättään näköinen hän onkin tällä haavaa. Minä
taas olen Fiete Krey, kuten jo tiedätte. Nuorena poikana olin minä
kauppa-asioissa hänen kanssaan, kun koiravaljakkoineni toin
taloonsa harjaksia ja vispilöitä, bush and grease. Näistä
tervehdyksistä heräsi ystävyys, joka, kuten näette, ei ole ruostunut,
vaikka olenkin jo viistoista vuotta ollut tuolla puolen valtameren. Jos
nämä tosiasiat riittävät teille, niin ei meillä ole mitään
vastaansanomista siihen, että nyt lähdette päivällisvatienne ääreen…
Joko jaksat käydä, Thiess?… Vai et vielä, ukkoseni?… Istutaan sitte
tuokio vielä. Emme me almuja kokoo. Jääkää sen puolesta vaan
rauhassa seisomaan ja katselemaan meitä."
 Hän istui turvesäkin toiseen päähän, ja väkijoukko rupesi
hajaumaan.

"Fiete, toitko hänet mukanasi?"

"Ääh, nyt olin taas ihan tollo, Thiess!"

"Kuinka niin, poikaseni."

"Näin hänet laivalla. Yht'äkkiä näin hänet. Hän matkusti kannella,

ei ottanut vastaan kojua."

"Onko hän yksin?"

"Hänellä on mukanaan tyttö, pieni kuus'vuotias lapsi, yhtä pieni ja

tumma ja laiha ja arka kuin hän itsekin."

"Jumalani! Jumalani!… Missä hän on? Missä hän sinulla on?"

Silloin löi Fiete Krey nyrkillään turvesäkille ja sanoi: "Kun laskimme

maihin, vilkkuilin silmilläni joka taholle. Joka taholle, sanon. Tuo on
kuin noiduttua meillä Kreijeillä. Silloin kadotin hänet näkyvistäni. Hän
on pujahtanut jonnekin pois."

Thiess Thiessen hypähti ylös. Hän suoristi polvensa, niin huonosti

kuin se sitte kävikin. Ihan silmänräpäyksessä nousi hän. "Menemme
etsimään häntä kohta… etsimme koko yön. Koko yön. Käydään
yömajoissa ja poliisikonttooreissa. Pieni tyttö pienen lapsen kanssa."

Fiete Krey viskasi säkin olalleen ja sanoi alakuloisena: "Vaikeaksi

tulee löytää häntä täältä. Hän lupasi minulle tulla kanssani
Aulangolle. Siitä riippuu kaikki toivomme."
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankbell.com