(eBook PDF) Starting Out with C++ from Control

Structures to Objects 9th Edition pdf download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-c-
from-control-structures-to-objects-9th-edition/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Starting Out with C++: From Control

Structures through Objects 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-c-
from-control-structures-through-objects-8th-edition/

(eBook PDF) Starting Out with C++: From Control

Structures through Objects, Brief Version 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-c-
from-control-structures-through-objects-brief-version-8th-
edition/

(eBook PDF) Starting Out with Java: From Control

Structures through Objects, 7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-java-
from-control-structures-through-objects-7th-edition/

(eBook PDF) Starting Out with C++: Early Objects 9th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-c-
early-objects-9th-edition/
(eBook PDF) Starting Out with Java: From Control
Structures through Data Structures 3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-java-
from-control-structures-through-data-structures-3rd-edition/

(eBook PDF) Starting Out with Java: From Control

Structures through Data Structures 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-java-
from-control-structures-through-data-structures-4th-edition/

Starting Out with C++: Early Objects 9th Edition by

Tony Gaddis (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/starting-out-with-c-early-
objects-9th-edition-by-tony-gaddis-ebook-pdf/

(eBook PDF) Starting Out with Java: Early Objects 5th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-java-
early-objects-5th-edition/

(eBook PDF) Starting Out with Java: Early Objects 5th

Global Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-java-
early-objects-5th-global-edition/
Appendix B: Operator Precedence and Associativity 1289

Quick References 1291

Index 1293

Credit 1311

Online The following appendices are available at www.pearsonhighered.com/gaddis.

Appendix C: Introduction to Flowcharting

Appendix D: Using UML in Class Design

Appendix E: Namespaces

Appendix F: Passing Command Line Arguments

Appendix G: Binary Numbers and Bitwise Operations

Appendix H: STL Algorithms

Appendix I: Multi-Source File Programs

Appendix J: Stream Member Functions for Formatting

Appendix K: Unions

Appendix L: Answers to Checkpoints

Appendix M: Answers to Odd Numbered Review Questions

Case Study 1: String Manipulation

Case Study 2: High Adventure Travel Agency—Part 1

Case Study 3: Loan Amortization

Case Study 4: Creating a String Class

Case Study 5: High Adventure Travel Agency—Part 2

Case Study 6: High Adventure Travel Agency—Part 3

Case Study 7: Intersection of Sets

Case Study 8: Sales Commission

Contents

Cover

Half Title

Title Page

Copyright

Brief Contents

Preface xxiii

Chapter 1 Introduction to Computers and Programming 1

1.1 Why Program? 1

1.2 Computer Systems: Hardware and Software 2

1.3 Programs and Programming Languages 8

1.4 What Is a Program Made of? 14

1.5 Input, Processing, and Output 17

1.6 The Programming Process 18

1.7 Procedural and Object-Oriented Programming 22

Review Questions and Exercises 24

Chapter 2 Introduction to C++ 27

2.1 The Parts of a C++ Program 27

2.2 The cout Object 31

2.3 The #include Directive 36

2.4 Variables, Literals, and Assignment Statements 38

2.5 Identifiers 42

2.6 Integer Data Types 43

2.7 The char Data Type 49

 2.8 The C++ string Class 53

2.9 Floating-Point Data Types 55

2.10 The bool Data Type 58

2.11 Determining the Size of a Data Type 59

2.12 More about Variable Assignments and Initialization 60

2.13 Scope 62

2.14 Arithmetic Operators 63

2.15 Comments 71

2.16 Named Constants 73

2.17 Programming Style 75

Review Questions and Exercises 77

Programming Challenges 81

Chapter 3 Expressions and Interactivity 85

3.1 The cin Object 85

3.2 Mathematical Expressions 91

3.3 When You Mix Apples and Oranges: Type Conversion 100

3.4 Overflow and Underflow 102

3.5 Type Casting 103

3.6 Multiple Assignment and Combined Assignment 106

3.7 Formatting Output 110

3.8 Working with Characters and string Objects 120

3.9 More Mathematical Library Functions 126

3.10 Focus on Debugging: Hand Tracing a Program 132

3.11 Focus on Problem Solving: A Case Study 134

Review Questions and Exercises 138

Programming Challenges 144

Chapter 4 Making Decisions 151
4.1 Relational Operators 151

4.2 The if Statement 156

4.3 Expanding the if Statement 164

4.4 The if/else Statement 168

4.5 Nested if Statements 171

4.6 The if/else if Statement 178

4.7 Flags 183

4.8 Logical Operators 184

4.9 Checking Numeric Ranges with Logical Operators 191

4.10 Menus 192

4.11 Focus on Software Engineering: Validating User Input 195

4.12 Comparing Characters and Strings 197

4.13 The Conditional Operator 201

4.14 The switch Statement 204

4.15 More about Blocks and Variable Scope 213

Review Questions and Exercises 216

Programming Challenges 222

Chapter 5 Loops and Files 231

5.1 The Increment and Decrement Operators 231

5.2 Introduction to Loops: The while Loop 236

5.3 Using the while Loop for Input Validation 243

5.4 Counters 245

5.5 The do-while Loop 246

5.6 The for Loop 251

5.7 Keeping a Running Total 261

 5.8 Sentinels 264

5.9 Focus on Software Engineering: Deciding Which Loop to Use 265

5.10 Nested Loops 266

5.11 Using Files for Data Storage 269

5.12 Optional Topics: Breaking and Continuing a Loop 288

Review Questions and Exercises 292

Programming Challenges 297

Chapter 6 Functions 305

6.1 Focus on Software Engineering: Modular Programming 305

6.2 Defining and Calling Functions 306

6.3 Function Prototypes 315

6.4 Sending Data into a Function 317

6.5 Passing Data by Value 322

6.6 Focus on Software Engineering: Using Functions in a Menu-Driven Program 324

6.7 The return Statement 328

6.8 Returning a Value from a Function 330

6.9 Returning a Boolean Value 338

6.10 Local and Global Variables 340

6.11 Static Local Variables 348

6.12 Default Arguments 351

6.13 Using Reference Variables as Parameters 354

6.14 Overloading Functions 360

6.15 The exit() Function 364

6.16 Stubs and Drivers 367

Review Questions and Exercises 369

Programming Challenges 372

Chapter 7 Arrays and Vectors 381
7.1 Arrays Hold Multiple Values 381

7.2 Accessing Array Elements 383

7.3 No Bounds Checking in C++ 395

7.4 The Range-Based for Loop 398

7.5 Processing Array Contents 402

7.6 Focus on Software Engineering: Using Parallel Arrays 410

7.7 Arrays as Function Arguments 413

7.8 Two-Dimensional Arrays 424

7.9 Arrays with Three or More Dimensions 431

7.10 Focus on Problem Solving and Program Design: A Case Study 433

7.11 Introduction to the STL vector 435

Review Questions and Exercises 449

Programming Challenges 454

Chapter 8 Searching and Sorting Arrays 463

8.1 Focus on Software Engineering: Introduction to Search Algorithms 463

8.2 Focus on Problem Solving and Program Design: A Case Study 469

8.3 Focus on Software Engineering: Introduction to Sorting Algorithms 476

8.4 Focus on Problem Solving and Program Design: A Case Study 486

8.5 Sorting and Searching vectors 495

Review Questions and Exercises 498

Programming Challenges 499

Chapter 9 Pointers 503

9.1 Getting the Address of a Variable 503

9.2 Pointer Variables 505

9.3 The Relationship between Arrays and Pointers 512

 9.4 Pointer Arithmetic 516

9.5 Initializing Pointers 518

9.6 Comparing Pointers 519

9.7 Pointers as Function Parameters 521

9.8 Dynamic Memory Allocation 530

9.9 Returning Pointers from Functions 534

9.10 Using Smart Pointers to Avoid Memory Leaks 541

9.11 Focus on Problem Solving and Program Design: A Case Study 544

Review Questions and Exercises 550

Programming Challenges 553

Chapter 10 Characters, C-Strings, and More about the string Class 557
10.1 Character Testing 557

10.2 Character Case Conversion 561

10.3 C-Strings 564

10.4 Library Functions for Working with C-Strings 568

10.5 String/Numeric Conversion Functions 579

10.6 Focus on Software Engineering: Writing Your Own C-String-Handling Functions 585

10.7 More about the C++ string Class 591

10.8 Focus on Problem Solving and Program Design: A Case Study 603

Review Questions and Exercises 604

Programming Challenges 607

Chapter 11 Structured Data 613

11.1 Abstract Data Types 613

11.2 Structures 615

11.3 Accessing Structure Members 618

11.4 Initializing a Structure 622

 11.5 Arrays of Structures 625

11.6 Focus on Software Engineering: Nested Structures 627

11.7 Structures as Function Arguments 631

11.8 Returning a Structure from a Function 634

11.9 Pointers to Structures 637

11.10 Focus on Software Engineering: When to Use., When to Use −> , and When to Use *
640

11.11 Enumerated Data Types 642

Review Questions and Exercises 653

Programming Challenges 659

Chapter 12 Advanced File Operations 665

12.1 File Operations 665

12.2 File Output Formatting 671

12.3 Passing File Stream Objects to Functions 673

12.4 More Detailed Error Testing 675

12.5 Member Functions for Reading and Writing Files 678

12.6 Focus on Software Engineering: Working with Multiple Files 686

12.7 Binary Files 688

12.8 Creating Records with Structures 693

12.9 Random-Access Files 697

12.10 Opening a File for Both Input and Output 705

Review Questions and Exercises 710

Programming Challenges 713

Chapter 13 Introduction to Classes 719

13.1 Procedural and Object-Oriented Programming 719

13.2 Introduction to Classes 726

13.3 Defining an Instance of a Class 731

 13.4 Why Have Private Members? 744

13.5 Focus on Software Engineering: Separating Class Specification from Implementation

745

13.6 Inline Member Functions 751

13.7 Constructors 754

13.8 Passing Arguments to Constructors 759

13.9 Destructors 767

13.10 Overloading Constructors 771

13.11 Private Member Functions 775

13.12 Arrays of Objects 777

13.13 Focus on Problem Solving and Program Design: An OOP Case Study 781

13.14 Focus on Object-Oriented Programming: Simulating Dice with Objects 788

13.15 Focus on Object-Oriented Design: The Unified Modeling Language (UML) 792

13.16 Focus on Object-Oriented Design: Finding the Classes and Their Responsibilities 794

Review Questions and Exercises 803

Programming Challenges 808

Chapter 14 More about Classes 817

14.1 Instance and Static Members 817

14.2 Friends of Classes 825

14.3 Memberwise Assignment 830

14.4 Copy Constructors 831

14.5 Operator Overloading 837

14.6 Object Conversion 864

14.7 Aggregation 866

14.8 Focus on Object-Oriented Design: Class Collaborations 871

14.9 Focus on Object-Oriented Programming: Simulating the Game of Cho-Han 876

14.10 Rvalue References and Move Semantics 886

 Review Questions and Exercises 895

Programming Challenges 900

Chapter 15 Inheritance, Polymorphism, and Virtual Functions 907

15.1 What Is Inheritance? 907

15.2 Protected Members and Class Access 916

15.3 Constructors and Destructors in Base and Derived Classes 922

15.4 Redefining Base Class Functions 936

15.5 Class Hierarchies 941

15.6 Polymorphism and Virtual Member Functions 947

15.7 Abstract Base Classes and Pure Virtual Functions 963

15.8 Multiple Inheritance 970

Review Questions and Exercises 977

Programming Challenges 981

Chapter 16 Exceptions and Templates 989

16.1 Exceptions 989

16.2 Function Templates 1008

16.3 Focus on Software Engineering: Where to Start When Defining Templates 1014

16.4 Class Templates 1014

Review Questions and Exercises 1024

Programming Challenges 1026

Chapter 17 The Standard Template Library 1029

17.1 Introduction to the Standard Template Library 1029

17.2 STL Container and Iterator Fundamentals 1029

17.3 The vector Class 1040

17.4 The map, multimap , and unordered_map Classes 1054

 17.5 The set, multiset , and unordered_set Classes 1079

17.6 Algorithms 1086

17.7 Introduction to Function Objects and Lambda Expressions 1107

Review Questions and Exercises 1114

Programming Challenges 1118

Chapter 18 Linked Lists 1123

18.1 Introduction to the Linked List ADT 1123

18.2 Linked List Operations 1125

18.3 A Linked List Template 1141

18.4 Variations of the Linked List 1153

18.5 The STL list and forward_list Containers 1154

Review Questions and Exercises 1158

Programming Challenges 1161

Chapter 19 Stacks and Queues 1165

19.1 Introduction to the Stack ADT 1165

19.2 Dynamic Stacks 1182

19.3 The STL stack Container 1193

19.4 Introduction to the Queue ADT 1195

19.5 Dynamic Queues 1207

19.6 The STL deque and queue Containers 1214

Review Questions and Exercises 1217

Programming Challenges 1219

Chapter 20 Recursion 1223

20.1 Introduction to Recursion 1223

20.2 Solving Problems with Recursion 1227

20.3 Focus on Problem Solving and Program Design: The Recursive gcd Function 1235
 20.4 Focus on Problem Solving and Program Design: Solving Recursively Defined Problems
1236

20.5 Focus on Problem Solving and Program Design: Recursive Linked List Operations 1237

20.6 Focus on Problem Solving and Program Design: A Recursive Binary Search Function
1241

20.7 The Towers of Hanoi 1243

20.8 Focus on Problem Solving and Program Design: The QuickSort Algorithm 1246

20.9 Exhaustive Algorithms 1250

20.10 Focus on Software Engineering: Recursion versus Iteration 1253

Review Questions and Exercises 1253

Programming Challenges 1255

Chapter 21 Binary Trees 1257

21.1 Definition and Applications of Binary Trees 1257

21.2 Binary Search Tree Operations 1260

21.3 Template Considerations for Binary Search Trees 1277

Review Questions and Exercises 1283

Programming Challenges 1284

Appendix A: The ASCII Character Set 1287

Appendix B: Operator Precedence and Associativity 1289

Quick References 1291

Index 1293

Credit 1311

Online The following appendices are available at www.pearsonhighered.com/gaddis.

Appendix C: Introduction to Flowcharting

Appendix D: Using UML in Class Design

Appendix E: Namespaces

Appendix F: Passing Command Line Arguments

Appendix G: Binary Numbers and Bitwise Operations

Appendix H: STL Algorithms

Appendix I: Multi-Source File Programs

Appendix J: Stream Member Functions for Formatting

Appendix K: Unions

Appendix L: Answers to Checkpoints

Appendix M: Answers to Odd Numbered Review Questions

Case Study 1: String Manipulation

Case Study 2: High Adventure Travel Agency—Part 1

Case Study 3: Loan Amortization

Case Study 4: Creating a String Class

Case Study 5: High Adventure Travel Agency—Part 2

Case Study 6: High Adventure Travel Agency—Part 3

Case Study 7: Intersection of Sets

Case Study 8: Sales Commission

Preface

Welcome to Starting Out with C++: From Control Structures through Objects, 9th edition. This book is
intended for use in a two-semester C++ programming sequence, or an accelerated one-semester
course. Students new to programming, as well as those with prior course work in other languages, will
find this text beneficial. The fundamentals of programming are covered for the novice, while the details,
pitfalls, and nuances of the C++ language are explored in depth for both the beginner and more
experienced student. The book is written with clear, easy-to-understand language, and it covers all the
necessary topics for an introductory programming course. This text is rich in example programs that are
concise, practical, and real-world oriented, ensuring that the student not only learns how to implement
the features and constructs of C++, but why and when to use them.

Changes in the Ninth Edition

This book’s pedagogy, organization, and clear writing style remain the same as in the previous edition.
Many improvements and updates have been made, which are summarized here:

The material on the Standard Template Library (STL) has been completely rewritten and expanded
into its own chapter. Previously, Chapter 16 covered exceptions, templates, and gave brief
coverage to the STL. In this edition, Chapter 16 covers exceptions and templates, and Chapter
17 is a new chapter dedicated to the STL. The new chapter covers the following topics:
The array and vector classes
The various types of iterators
Emplacement versus insertion
The map , multimap , and unordered_map Classes
The set , multiset , and unordered_set Classes
Sorting and searching algorithms
Permutation algorithms
Set algorithms
Using function pointers with STL algorithms
Function objects, or functors
Lambda expressions
Chapter 2 now includes a discussion of alternative forms of variable initialization, including
functional notation, and brace notation (also known as uniform initialization).
Chapter 3 now mentions the round function, introduced in C++ 11.
 Chapter 7 now introduces array initialization much earlier.
In Chapter 8 , the bubble sort algorithm has been rewritten and improved.
A new example of sorting and searching a vector of strings has been added to Chapter 8 .
In Chapter 9 , the section on smart pointers now gives an overview of shared_ptr s and
weak_ptr s, in addition to the existing coverage of unique_ptr s.
In Chapter 10 , a new In the Spotlight section on string tokenizing has been added.
Chapter 10 now covers the string -to-number conversion functions that were introduced in
C++ 11.
The material on unions that previously appeared in Chapter 11 has been moved to Appendix K,
available on the book’s companion Website.
Chapter 13 has new sections covering:
Member initialization lists.
In-place initialization.
Constructor delegation.
Several new topics were added to Chapter 14 , including:
Rvalue references and move semantics.
Checking for self-assignment when overloading the = operator.
Using member initialization lists in aggregate classes.
Chapter 15 includes a new section on constructor inheritance.
Several new programming problems have been added throughout the book.

Organization of the Text

This text teaches C++ in a step-by-step fashion. Each chapter covers a major set of topics and builds
knowledge as the student progresses through the book. Although the chapters can be easily taught in
their existing sequence, some flexibility is provided. The diagram shown in Figure P-1 suggests
possible sequences of instruction.

Figure P-1 Chapter dependency chart

Chapter 1 covers fundamental hardware, software, and programming concepts. You may choose to
skip this chapter if the class is already familiar with those topics. Chapters 2 through 7 cover
basic C++ syntax, data types, expressions, selection structures, repetition structures, functions, and
arrays. Each of these chapters builds on the previous chapter and should be covered in the order
presented.
After Chapter 7 has been covered, you may proceed to Chapter 8 , or jump to Chapter 9 .

After Chapter 9 has been covered, Chapter 10 , 11 12 or 13 may be covered. (If you
jump to Chapter 12 at this point, you will need to postpone Sections 12.8 , 12.9 , and 12.10
until Chapter 11 has been covered.) After Chapter 13 , you may cover Chapters 14 through
18 in sequence. Next, you can proceed to either Chapter 19 or Chapter 20 . Finally, Chapter
21 may be covered.

This text’s approach starts with a firm foundation in structured, procedural programming before delving
fully into object-oriented programming and advanced data structures.

Brief Overview of Each Chapter

Chapter 1: Introduction to Computers and Programming

This chapter provides an introduction to the field of computer science and covers the fundamentals of
programming, problem solving, and software design. The components of programs, such as key words,
variables, operators, and punctuation, are covered. The tools of the trade, such as pseudocode, flow
charts, and hierarchy charts, are also presented.

Chapter 2: Introduction to C++

This chapter gets the student started in C++ by introducing data types, identifiers, variable declarations,
constants, comments, program output, simple arithmetic operations, and C-strings. Programming style
conventions are introduced and good programming style is modeled here, as it is throughout the text.

Chapter 3: Expressions and Interactivity

In this chapter, the student learns to write programs that input and handle numeric, character, and string
data. The use of arithmetic operators and the creation of mathematical expressions are covered in
greater detail, with emphasis on operator precedence. Debugging is introduced, with a section on hand
tracing a program. Sections are also included on simple output formatting, on data type conversion and
type casting, and on using library functions that work with numbers.

Chapter 4: Making Decisions

Here, the student learns about relational operators, relational expressions, and how to control the flow of
a program with the if , if/else , and if/else if statements. The conditional operator and the
switch statement are also covered. Crucial applications of these constructs are covered, such as
menu-driven programs and the validation of input.

Chapter 5: Loops and Files

This chapter covers repetition control structures. The while loop, do - while loop, and for loop are
taught, along with common uses for these devices. Counters, accumulators, running totals, sentinels,
and other application-related topics are discussed. Sequential file I/O is also introduced. The student
learns to read and write text files, and use loops to process the data in a file.

Chapter 6: Functions

In this chapter, the student learns how and why to modularize programs, using both void and value
returning functions. Argument passing is covered, with emphasis on when arguments should be passed
by value versus when they need to be passed by reference. Scope of variables is covered, and sections
are provided on local versus global variables and on static local variables. Overloaded functions are also
introduced and demonstrated.

Chapter 7: Arrays and Vectors

In this chapter, the student learns to create and work with single and multi-dimensional arrays. Many
examples of array processing are provided including examples illustrating how to find the sum, average,
highest, and lowest values in an array, and how to sum the rows, columns, and all elements of a two-
dimensional array. Programming techniques using parallel arrays are also demonstrated, and the
student is shown how to use a data file as an input source to populate an array. STL vector s are
introduced and compared to arrays.

Chapter 8: Searching and Sorting Arrays

Here, the student learns the basics of sorting arrays and searching for data stored in them. The chapter
covers the Bubble Sort, Selection Sort, Linear Search, and Binary Search algorithms. There is also a
section on sorting and searching STL vector objects.

Chapter 9: Pointers

This chapter explains how to use pointers. Pointers are compared to and contrasted with reference
variables. Other topics include pointer arithmetic, initialization of pointers, relational comparison of
pointers, pointers and arrays, pointers and functions, dynamic memory allocation, and more.
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
liotetut. Vaimo jatkoi yhä hutiloimistaan sisältä ulos ja ulkoa sisälle
samalla päättömällä kiireellä, jota Suomessa saa kylläkseen katsella
monessa kodissa maaseudulla.
Luonnollisesti puhuimme Suomesta ja siirtolaisista. Mies oli
ymmärtäväisen ja miellyttävän näköinen ja hänen muistutuksensa
olivat tervejärkisiä. Hän oli muuttanut tänne jo monta vuotta
takaperin, mutta perhe oli asustanut täällä ainoastaan kuusi vuotta.
Hän tuumaili työmiehen ehdottomasti helpommalla ansaitsevan
täällä leipänsä kuin kotimaassa, sillä palkat ovat täällä niin isot.
Tässä huomautti vaimo: — niin, mutta dollari Ameriikassa ei piisaa
yhtään pitemmälle kuin markka Suomessa, vaikka siinä on viisi
kertaa enemmän rahaa. — Mies myönsi sen, mutta lisäsi, että
työmies sittenkin pääsee täällä helpommin varoihin, kun hän vaan
osaa tehdä työtä. Kehnon on sitävastoin parempi pysyä kotona, sillä
täällä täytyy miehen osata käydä kaksin käsin työhön, jos ansaita
tahtoo.
Kun erkanimme, kiertyi kyyneleet vaimon silmiin ja hän sanoi
haluavansa takaisin Suomeen. Miestä ei näyttänyt puhe miellyttävän.
Hän katseli alaspäin, kaiveli korollaan lattiata ja arveli, että kyllähän
sitä vielä tulevaisuudessakin joudutaan ajattelemaan kotimatkaa.
Vielä oli kaksi lapsista pieniä, eivätkä he olleet vielä paljoa koonneet.
Ashtabulassa tapasimme herra Edwardsin. Hän oli kotoisin
Haminasta ja monta vuotta takaperin asettunut Yhdysvaltoihin.
Hänen painossaan työskenteli muutamia siistinnäköisiä suomalaisia
latojia ja meille annettiin vasta painettu, kostea lehti "Yhdysvaltain
Sanomia", joka on noin "Folkvännen'in" suuruinen.
Herra Edwardsin kanssa palasimme "the Harboriin" ja ajelimme siellä
ympäri, käyden useita suomalaisia perheitä tervehtimässä.
Köyhemmät asuivat hyyryhuoneissa huonommin rakettujen katujen
varsilla, kaupungin alaosassa. Varakkaammilla oli omat talonsa siinä
osassa kaupunkia, joka sijaitsee kukkuloilla sataman yläpuolella.
Miehet olivat melkein jokainen työssä lastauspaikalla. Ashtabulan
kautta kulkee joka vuosi tuhansittain siirtolaisia, enimmäkseen
irtonaisia nuoria miehiä, jotka työskentelevät tänään siellä,
huomenna täällä, siksi kun kyllästyvät, tai heidät erotetaan, tai he
tahtovat koettaa onneaan toisella taholla. Enemmän paikallaan
pysyvien lukumäärä nousnee noin 500. Mitään pappia tai omaa
kirkkoa ei heillä ole, mutta herra E:n oli tapana aina jonkun miehen
avulla pitää jumalanpalveluksia ja raittiuskokouksia ruotsalaisessa
kirkossa. On kyllä koetettu hankkia omaa pappia, mutta ne kokeet
eivät ole onnistuneet.
Yleensä ovat tänne päin tulvivat siirtolaiset hyvin turmeltunutta
joukkoa, ja juoppous, tappelukset ja laiskuus heidän pääpaheitansa.
Niinkuin kaikkialla muuallakin Ameriikassa, elävät Ashtabulankin
suomalaiset ihan omaa elämäänsä. Miehet osaavat vähä huonoa
englanninkieltä, mutta naiset eivät tavallisesti sanaakaan, eivätkä
lapsetkaan ennen kouluun tuloansa. Tämä maan kielen
osaamattomuus on yleinen suomalaisissa. Me satuimme
muutamassa Chicagon kuumesairaalassa tapaamaan erään
Kalajoenmiehen, joka oli lähes vuoden oleskellut Ameriikassa eikä
puhunut vielä sanaakaan englannin kieltä. Luonnollisesti työlästytti
se hänen hoitoansa, ja sen hän itsekkin tunnusti. Washingtonissa
saimme tietää, että Missourin valtiossa oli jonkin kreivikunnan
hulluinhuoneeseen suljettu muuan suomalainen, mutta että oli alettu
epäillä häntä viisaaksi ja että hänet erehdyksestä oli tuotu sinne.
Mutta kukaan ei osannut puhua hänen kanssansa ja kertoja kehotti
innokkaasti meitä rupeamaan kirjevaihtoon hullujenhuoneen lääkärin
kanssa; Ikävä kyllä, tulimme ihan odottamatta erotetuiksi
tiedonantajastamme, joka ei ollut antanut meille laitoksen osotetta
ja me emme siis voineet saada selkoa asiasta.
Suomalaiset pitävät ylipäänsä kiinni kotimaansa tavoista.
Oleskellessamme Ashtabulassa tuntui meistä, että heihin ei tartu
juuri mikään muu kuin joutava loisteliaisuus, jota he sitte hyvin
sopimattomasti sovittelevat oman epäjärjestyksensä keskelle. Tosin
kävimme kodeissa, jotka vähän erosivat muista ja joissa puhtaus oli
välttävä. Mutta missään ei sittenkään huomannut jälkeäkään siitä
järjestystä rakastavasta, soristavasta kädestä, joka näyttää
hallitsevan ameriikkalaisissa kodeissa, köyhemmissäkin. Vaikka
perheet asuivat omissa taloissaan suurine eteisineen ja monine
huoneineen sekä saivat hyvän hyyryn ylikerrastaan, saimme
kuitenkin aina katsella samanlaisia kotioloja kuin köyhimmän loisen
tuvassa Suomessa. Lapset repaleissa, puolialastomia; vaimo
pesemätön, veltto, kädet ristissä tai kantaen suurta lasta, joka jo
osasi kävellä; ummehtunut, tuikea ja tukahduttava ilma, samoista
aineksista yhdistetty kuin kotimaassakin: tupakista tomusta ja liasta.
Ainoastaan yhdessä kodissa näimme vaimon tekevän käsityötä.
Kaikkialla vallitsi sama tahdoton velttous, jota voi puolustaa
Suomessa, jossa kylmä, hätä ja työnpuute hervastuttavat
toimintakyvyn, mutta täällä, varakkuuden talossa vallitessa, näyttää
se kerrassaan rangaistavalta. Miehet, joiden on pidettävä huoli
perheestä, olivat työstä ja yhteydestään monenlaisten ihmisten
kanssa, käyneet virkeämmiksi. Naiset näyttivät vajonneen
välinpitämättömään uneliaisuuteen. Useimmat olivat lihavia, kalpeita,
pöhökasvoisia. Täälläkin tuntui vallitsevan sama välinpitämättömyys
Suomea kohtaan kuin San Fransiskossa; ei edes kysytty kotimaan
kuulumisia. Ainoa asia, josta he mielellään tahtoivat saada selvän,
oli, olimmeko siirtolaisia ja aijoimmeko jäädä Ashtabulaan. Yhdessä
ainoassa kodissa sanoi vaimo, nähtävästi enemmän
kohteliaisuudesta kuin todella sitä tarkottaen, että he kyllä aikoivat
vielä kerran käydä Suomessa.
Luultavaa on, että nämä siirtolaiset, hädän pakottamina täällä
kotona ja helpommin hankitun leivän vietteleminä Ameriikassa,
kotimaastaan erotessaan kerrallaan katkaisevat kaikki siteet, jotka
ovat heitä siihen kiinnittäneet. Heidän tahdottoman hitautensa
pohjana on tuo kansallinen "se oli sallittu"-oppi ja he jatkavat
elämäänsä Uudessa Maailmassa, uusissa oloissa, samalla
synkkämielisellä tyytymyksellä kuin kotimaassakin. Maailma on ja
pysyy maailmana, onhan tämä elämä vaan maallista elämää,
olimmepa missä hyvänsä ja vasta tämän jälestä alkaa meidän oikea
olemisemme. Mitä sitte kannattaa puuhata ja vaivata itseään
kootakseen tavaroita, joita koi ja ruoste raiskaavat.
Ainoa ilahuttava muisto, jonka saimme Ashtabulan suomalaisilta, oli
se, etteivät he osottaneet minkäänlaista alammaista nöyryyttä
"herrasväelle". Heissä ei ollut jälkeäkään siitä. Tosin olisi tuntunut
hauskemmalta tulla hiukan ystävällisemmin vastaanotetuksi, mutta
toiselta puolen oli parempi kohdata välinpitämättömyyttä kuin
teeskenneltyä matelevaisuutta. He eivät ole kypsyneet siihen
vapauteen, joka on kasvattanut ameriikkalaiset vissiin "noblesse
oblige"-kohteliaisuuteen jokaista ihmistä kohtaan. Mutta tämä
välinpitämättömyys oli sentään itsetunnon itu.
Arvaamattomat seikat estivät meitä käymästä Michiganin ja
Minnesotan suomalaisia siirtokuntia tervehtimässä. Ne ovat Suomen
siirtolaisuuden pesäpaikat ja niihin kerääntynee paras osa
Ameriikkaan tulvivista kansalaisistamme. Ameriikkalaiset arvostelevat
ystävällisesti maataviljeleviä suomalaisia, mutta luulevat usein
skandinaavilaisia suomalaisiksi. Me seurustelimme usein muutamien
Minnesotalaisten kanssa, jotka ihan itsestään johtivat puheen näihin
suomalaisiin uutisviljelijöihin, kiittivät heidän ahkeruuttaan, heidän
rakkauttaan kotimaahan ja heidän tietojaan siitä. Mainitut
ameriikkalaiset kerskuivat mielellään Runebergin, Topeliuksen
"Välskärin kertomuksien" ja "Vänrikki Stoolin tarinain"
tuntemisellaan; niistä he, näet, kuulivat suomalaisten naapuriensa
niin paljo puhuvan.
Pohjoisemmaksi asettuneista siirtolaisista on moni varakas. Niinkuin
ruotsalaiset, kuuluvat suomalaisetkin tavallisesti tasavaltaisten
puolueeseen, jos heillä jonkinlaisia valtiollisia mielipiteitä on.
Enimmäkseen ovat he kuitenkin tietämättömyytensä ja köyhyytensä
tähden suljetut pois vaalitaisteluista tai ovat he eri puolueiden
asiamiesten käsissä, jotka houkuttelevat heidät äänestämään milloin
mitäkin ehdokastansa. Yleensä vallinnee suomalaisten kesken hyvin
paljon erimielisyyttä, lahko-suvaitsemattomuutta ja hajaannusta;
onpa vielä ivakuva kotimaan kielitaistelustakin ehtinyt tänne asti. Sitä
emme kuitenkaan sano omasta kokemuksestamme, vaan olemme
sen puhetietä kuulleet, pääasiallisesti niissä valtioissa asuvilta
ameriikkalaisilta, joissa suomalaisia siirtolaisia on viljemmältä.
Kodit ja tavat Uudessa maailmassa.
[46]

Ulkonainen järjestys on jotenkin samanlainen melkein joka kodissa,

vaikka varallisuussuhteet tietysti ovat hyvin erilaiset. Aamiainen
syödään varhain. Ameriikkalaiset ovat hermostunutta, puuhaavaa
kansaa. He panevat myöhään maata ja nousevat varhain ylös.
Hienoimmissa ravintoloissa aletaan aamiainen kl. 6. Kahdeksan on jo
myöhäinen aika. Useimmat syövät puoli 7 ja puoli 8 välillä. Hienon
maailman naiset nukkuvat myöhään aamupäivällä, mutta ainoastaan
pohjoisimmissa kaupungeissa. Etelämpänä ovat hekin jo varhain
ylhäällä kuumuuden takia.
Aamiainen ei ole leikin-asia. Huonoimmissakin hyyrypaikoissa
tuodaan pöytään ohra- tai kaurajauhopuuroa, kahvia tai teetä,
lämmin, lihasta, tai silavasta laitettu ruokalaji perunoineen ja
tavallisesti myöskin lämmintä vastaleivottua leipää. Useimmissa
keskisäädyn kodeissa tarjotaan sen lisäksi tattari-, maissi- tai
riisijauho-kakkuja, joita syödään voin tai sokurivaahterasta
valmistetun siirapin kanssa, sekä munia, hedelmiä ja marjoja.
Kuumana vuoden-aikana alkavat varakkaammat aamiaisensa
oransseilla tai persikoilla; vähempivaraiset tyytyvät mansikoihin,
mustikoihin ja muihin marjoihin; muutamin paikoin syödään,
tuoreiden hedelmien sijasta keitetyitä rusinoita, omenia tai luumuja.
Ameriikkalainen arvelee, että tämä tapa varjelee hänet monesta
vatsataudista, — ja hänen mielipiteenänsä sen tässä mainitsemme.
Etelävaltioissa näimme hienojen naisten syövän kaksi tai kolme
suurta oranssia ja muita hedelmiä kl. 7 aamulla. — Uudessa
Englannissa syödään vanhan tavan mukaan joka sunnuntai-aamu
erilaisista jauhoista tehtyä, runsaasti ruskealla siirapilla maustettua
leipää, ja ruskeita papuja. Tämän ruokalajin (Boston brown bread
and beans) täytyy olla syötäessä tulikuumaa ja samana aamuna
valmistettua, oli aamiainen sitte miten varhainen tahansa. Leikkiä
laskien sanovat ameriikkalaiset, että uus-englantilainen ei osaisi
viettää sabbattiansa jos ei saisi alkaa sitä lämpöisellä leivällä ja
ruskeilla pavuilla.
Tietysti täytyy joko emännän tai palvelijan olla varhain liikkeellä
saadakseen aamiaisen ajoissa valmiiksi. Muutamat tekevät taikinan
jo edellisenä iltana ja leipovat leivät aamulla. Useammat halveksivat
kuitenkin tätä tapaa, sillä leipä pääsee helposti happanemaan. He
tekevät taikinansa heti noustuaan; suuta ja hiivapulveri, joita joka
paikassa käytetään, jouduttavat nousemista. Taikina vanutetaan
pieniksi kakkusiksi, jotka kypsennetään pienessä hiili- tai kaasu-
uunissa; sellaiset kuumenevat hyvin äkkiä. (Ameriikassa annetaan
taikinan ennen kypsentämistä nousta vaan yhden kerran.) Puuro
valmistetaan ennen keitetyistä jauhoista eikä siis sekään tarvitse
pitkällistä keittämistä; muutamissa kodeissa syödään toisinaan
kylmää riisisuurimopuuroa kerman kanssa tai hienoksi survottua
leipää, jota sekotetaan maitoon. Lihaa ja perunia ei keitetä tai
paisteta niin hyväksi kuin meillä. Se on yleinen tapa, eikä
huolimattomuuden seuraus, sillä hienoimmissakin ravintoloissa on
perunilla ja lihalla sama, puoliraaka maku. Muuan nuori tyttö pyysi
meitä eräänä iltana vanhempiensa luoksi vieraaksi. Heillä ei ollut
palvelijaa ja matkalla, hänen kotiinsa mennessämme hän itse osti
lihakappaleen. Hämmästykseksemme näimmä saman lihakappaleen
puoli tuntia myöhemmin illallispöydässä ja äiti kiitteli tyttärensä
huomaavaisuutta.
Päivällinen eli väliateria (lunch) syödään joka paikassa kl. 1 ja on
aamiaiseen verrattuna paljoa yksinkertaisempi; siihen kuuluu
tavallisesti yksi lämmin ruokalaji tai kylmää lihaa, teetä ja toisinaan
hedelmäleivos, joka enimmästi on jo edellisenä päivänä valmistettu.
Eräässä kodissa tarjottiin vaan lautasellinen liemiruokaa, rypäleitä ja
kupillinen teetä. Kuumuus on luultavasti syynä siihen tapaan. Yhteen
aikaan kävimme päivällisellä eräässä kahvilassa, jossa nais-opettajia,
ompelijoita ja konttoristeja kävi ruoalla. Useimmat heistä ottivat aina
vaan lasin maitoa ja leivoksen tai kahvia voileipien kanssa. Kun
kummastelimme sitä, sanottiin vaan: — hyvänen aika, kuka nyt
sydänpäivällä olisi nälissään!
Varakkaissa taloissa syödään päivällistä 6 ja 8 välillä. Siihen kuuluu
useita lämpimiä ruokalajia. Köyhemmät juovat kl. 6 teetä ja syövät
samalla voileipiä ja leivoksia tai marjoja; toisinaan tarjotaan
lämmintä ruokaakin tai kylmää paistia, jos päivällinen on ollut kevyt.
Mielestämme ei täällä eikä Englannissa pidetä ruokien
vaihtelevaisuutta kovin tärkeänä. Samoja ruokalajeja laitettiin usein
ja viikon perheessä oltuaan, tunsi vieras jo talon ruokalistan. Mutta
oivallisia kasviksia ja hedelmiä on runsaasti.
Leipominen ja vaatteiden pesu toimitetaan tavallisesti kotona sekä
kaupungissa että maalla; New-York lienee ainoa poikkeus tästä
säännöstä. Maanantai on pesupäivä ja onneton se emäntä, joka ei
sitä tapaa seuraa. Olemme nähneet kokonaisen rautatievaunun
matkustajiston nauraen ja ivaten rientävän akkunoihin katsomaan
keskellä viikkoa kuivamaan levitettyjä pesuvaatteita. Terveyden
kannalta on moinen tapa tietysti mainio, mutta tottumattomasta se
tuntuu joka viikko uhkaavalta Damokleenmiekalta. Kaksi
käytännöllistä etua siitä kuitenkin on; perheen-emännän ei tarvitse
panna suuria summia liinavaatteisiin ja talon järjestystä ei se häiritse
niin tuntuvasti kuin meidän pohjoismaalaisten isot pesut.
Perjantai on lakaisupäivä. — Silloin me tomutamme mattojamme
joka paikassa Yhdysvalloissa, Mainesta Kaliforniaan asti, — sanoi
meille hyvin varmasti eräs nais-asian pylväistä. — Muut, paitsi
huonot emännät tietysti, — lisäsi hän halveksivasti.
Se englantilais-ameriikkalainen tapa, että lattiat peitetään ylikanteen
matoilla, tekee jokapäiväisen lakaisemisen tarpeettomaksi. Huiskalla
tai mattojen-lakaisemiskoneella kävästään lattia kerran, korkeintaan
kahdesti viikossa; talvella ei se tapahdu edes niinkään usein. Isoissa
kaupungeissa, joissa on runsaasti tomua, nokea ja hiilensavua, sekä
Kaliforniassa, jossa kuivaa vuoden-aikaa kestää kuusi kuukautta,
täytyy emännän useimmin olla puhdistuspuuhissa ja tomujen
pyyhkiämistä ja kiilloitusta riittää yhtämittaa. Muualla pidetään
talossa suurta puhdistuspuuhaa vaan jouluksi, keväällä ja syksyllä.
Kaikenlaiset pienet, vanhasta posliinista, perlemosta tai luusta tehdyt
pikku esineet, kiinalaiset ja japanilaiset viuhkat ja korukalut, joita
näkee yksinkertaisissakin kodeissa kaunistuksina, tekevät
tomuttamisen hyvin tukalaksi joka paikassa.
— Mutta me sanomme, — lausui mainitsemamme rouva, — että se
nainen, joka ei itse pyyhi tomuja ja parsi miehensä sukkia on kehno
emäntä. Meillä on pienet omituisuutemme, meilläkin, nähkääs.
Sen sijaan ei ameriikattarella ole paljon kupariastioita kiillotettavana.
Kyökissä on enimmäkseen sekä lasittuja että lasiamattomia,
malmisia ja läkkipeltisiä keittoastioita, karaistuja posliinipatoja ja
pannuja. Sen lisäksi on hänellä työn helpotukseksi ja ajan säästön
eduksi monenlaisia suopia, ammoniakkiliuvoksia, rautalangoista
tehtyjä huuhtomasieniä astioiden pesua varten; patojen ja piisin
puhdistuskoneita, höyrykeittokattiloita, eri töissä tarvittavia
hakkelusrautoja, veitsiä, lihakirveitä, erimuotoisia kastekekattiloita;
pesupulveria, hiivapulveria, putinki- ja liemipulveria. Monessa talossa
on helliarinan lisänä pieni kaasu-uuni, varakkailla on kolme, neljäkin
erilaista, kaasulla tai hiilillä lämmitettävää uunia. Tällaiset apuseikat
sekä se tapa, että kasvikset, hedelmät, kalat, linnut ja liha tuodaan
taloon valmiiksi puhdistettuina, suomustettuina tai nypittyinä j.n.e.
säästävät paljon aikaa.
Enin auttaa kuitenkin järkähtämätön tesmällisyys ja tarkasti määrätty
töiden järjestäminen aikaa säästämään. Sitä lukuunottamatta, että
ruoka-ajoilla, ostoksilla ja eri töillä on määrätyt tuntinsa, on itse
työtavassakin selvästi huomattava järjestys. Kodin tuhansiin pikku
puuhiin on valettu, niin sanoaksemme, älyä. Siitä lähtevä apu
huomataan parhaimmin taloissa, joissa emännältä tai palkolliselta —
tai molemmilta — puuttuu omaa kykyä. Niissäkin pitää maantapaan
kuuluva työjärjestys toimet ja talonhoidon paljoa paremmalla
kannalla kuin ne muuten talon omien tekijöiden ja älyn varaan
jätettyinä olisivat.
Joka paikassa ovat sivistyneiden luokkien kodit hyvin hoidettuina,
jotenkin samanlaiset, mitä puhtauden ja järjestyksen vaatimuksiin
tulee. Eri maiden välillä oleva erotus huomataan siitä, kuinka laajalle
nämä vaatimukset ulottuvat n.s. alhaisimpiin yhteiskunnan
kerroksiin. Juuri tässä kohden ovat Yhdysvallat muita kansoja paljoa
etevämmät. Syyksi siihen arvelemme etupäässä vapauden- ja
yhtenvertaisuuden-perusaatetta, joka istuttaa itsekunnioitusta
köyhimpäänkin ja tekee koulusta kaikille yhteisen opintien.
Alkuopetus on kaikille kansanluokille sama ja jokaiselle se on
maksutta tarjona. Työmiehen tytärkin saa verrattain perinpohjaiset ja
laajat koulutiedot. Niiden avulla hänen ajatuskykynsä ja
sielunvoimansa kehittyvät ja hän pystyy siten paremmin järjellisesti
hoitamaan talon töitä ja raha-asioita. Sen lisäksi valmistetaan häntä
suorastaan emännäntoimiin talous- tai ruoanlaitoskouluissa, joita on
joka paikassa, joko erikseen tai jokapäiväiseen kouluun
yhdistettyinä. Niissä opetetaan tytöille leipomisen, ruoanlaitoksen ja
pesun yleiset säännöt ja taloustöissä annetaan heidän harjoitella
niiden käyttämistä. Opettaja määrää joka päivä kolme tai neljä
heistä järjestysmiehiksi eli emänniksi, jotka opettajan valvonnan
alaisina johtavat keittämistä, astiainpesua, lattiainpuhdistusta,
leipomista ja silitystä. Niissä luokissa, jotka me näimme, oli tyttöjä
noin 12-20 asti, ijältään kaikki 11-15 välillä. Kaikilla oli valkeat lakit
päässä, valkeat esivaatteet ja löysät hihat. Oppijakso on toisin
paikoin 6 viikkoa kestävä, toisin paikoin se kestää koko vuodenkin.
Oppilaat eivät ulospäästessään suinkaan ole täyskelvollisia
emännöitsijöitä, mutta he ovat ainakin saaneet tiedollisia neuvoja
talouden hoitamisesta, ruoanlaitoksesta sekä kaikenlaisista
pikkuseikoista, jotka yhdistettyinä pitävät kodin koneiston kunnossa.
Ja käytännöllistä kokemustakin ovat he jo hiukkasen ehtineet koota.
Etelässä on kuumuus veltostuttanut naisia ja orjuuden aikoina,
jolloin neekeripalvelijoita vilisi heidän ympärillään, kasvoi heihin
mukavuuden ja työttömyyden halu, mutta sielläkin herätti orjasota
kauhuineen ja orjuuden poistamista seuraava köyhyys paremman,
voimakkaamman hengen. Lännessä ovat naiset kovassa työssä ja
turmelevat usein terveytensä raskailla talouden toimilla, vaikka ovat
sivistyneistä kodeista lähteneitä. Maalla ja Uuden Englannin
pikkukaupungeissa eivät emännät mieliisti pidä palvelusväkeä. He
antavat pesut ja ompelutyöt mieluummin vieraan tehtäviksi, ottavat
karkeampia töitä tekemään apurin, ja hoitavat kotipuuhat itse. Mies
tulee harvoin puolenpäivän aikaan kotiin ja lapsetkin vievät
tavallisesti väliateriansa kouluun mukaansa ja se vähentää paljon
perheen-emännän vaivoja.
Yleensä eivät ameriikattaret arostele, kun työhön on tartuttava.
Tuntuu siltä, että ei tarvitse muuta kuin vähä riisua pois ylhäisen
maailman helyä ja hienoinkin on valmis, mihin karkeaan työhön
tahansa. Näimme erään nuoren, useampia satoja tuhansia dollaria
omistavan tytön palvelijansa lupapäivänä itse tomuttavan mattoja ja
lakasevan lattiata huoneessa, johon seuraavana päivänä odotti
erästä ystäväänsä asumaan. Hän teki työtään aivan tyynesti, eikä
edes selittänyt syytä siihen, miksi hänet tapasimme lattiassa
polvillaan luuta kädessä. Oleskelimme vähän aikaa talossa, jossa oli
palvelijana eräs Oberlin-kollegessa opiskeleva mulattinainen. Hän oli
varaton ja elätti loma-aikoina itseään tällä tavalla. Hänen paistetut
kananpoikansa ja ostronilaitoksensa olisivat herauttaneet vedet
herkkusuunkin kielelle. Wellesley-kollegessa toimittivat varattomat
oppilaat ruokapöytien kattamisen ja pöytäpalveluksen. Erään rouvan
molemmat palvelijat olivat jäseninä klubbissa, joka vietti
vuosijuhlaansa koko päivän kestävällä huvimatkalla. Rouva nousi
ylös tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, valmisti aamiaisen, kokosi
vuoteet, huuhteli astiat, laitti väliaterian j.n.e. 38 pykälän (C.)
kuumuuden vallitessa. Oleskelimme muutaman aikaa perheessä,
johon kuului mies, vaimo ja vaimon äiti. Heillä ei ollut ollenkaan
palvelijaa. Ennen konttooriin menoansa, kello 8 aamulla, toi mies
sisään hiiliä ja vei ulos tunkiolootan, tunkiomiehen korjattavaksi.
Vaimo ja äiti tekivät kaikki taloustyöt, ainoastaan pesu oli vieraan
tehtävänä ja suurissa puhdistustöissä oli heillä apuri. Pienessä,
somassa keittiössään oli heillä keinutuoli, johon astioita
huuhtoessaan toivat vieraansa istumaan. Talous- ja kokkikirjoja oli
rivissä yhdellä hyllyllä, kirjavista ruohoista ja kukista oli kattoon
laitettu koristuksia, tulisijan ympärys oli kaunistettu näkinkengillä.
Molemmat naiset olivat saaneet kollegekasvatuksen. Talouden töiltä
jäi heille vielä aikaa lukemiseen, naisasian-harrastukseen, käsitöihin
ja seurusteluun. — Mutta — sanoivat he — me jätämmekin pois
kaikki tarpeettomat asiat, vaikka moni pitäisi menettelyämme
perittyjen, kunnioitettavien taloudentapojen rikkomisena.
Mitä palvelijoihin tulee, emme voi tarkemmin arvostella synnynnäisiä
ameriikattaria, sillä niitä näimme harvoin. Kauvan aikaa on Irlanti,
viime aikoina myöskin Saksa ja Skandinaavian maat lähettäneet
Yhdysvaltoihin palvelusväkeä. Nämä siirtolaiset ovat tavallisesti
taitamattomia, haluttomia ja siivottomia, mutta he tyytyvät
Ameriikassa halpana pidettävään palkkaan ja täyttävät siten
työpaikat. Siitä syystä meneekin vaan harva ameriikkalainen nainen
palvelukseen. He ovat mielestään liian hyvät kilpailemaan noiden
vierasten kanssa, jotka joka asiassa ovat heitä kehnommat. Viime
aikoina on kunnollisen palvelusväen puute alkanut käydä yhä
tuntuvammaksi, ja talouskouluja on perustettu niihin kaupunkeihin,
johon siirtolaisia enin saapuu. Ameriikassa syntyneet palvelustytöt
näyttivät hyvin sivistyneiltä ja taitavilta, mutta heillä on
suunnattoman isot palkat ja luullaksemme hyvin suuri
toimintavapaus. Kun he ovat niin kalliita, otetaan heitä vaan
muutama taloon ja näiden huolena on sitten talon töiden
suorittaminen. Heiltä vaaditaankin sekä taitoa että itsenäistä
käsitystä toimissaan.
Yhdeksi tärkeäksi syyksi siihen, että ameriikkalaiset perheen-
emännät ovat muita etevämmät, luulemme me sitä vapautta, joka
hänellä on koti-oloissa. Mies ja vaimo ovat saaneet tietonsa
samanlaisessa koulussa, usein käyneet sitä yhdessä. He ovat
toistensa vertaiset ja liikkuvat kumpikin alallansa itsenäisenä
yksilönä. Tavallisesti on mies työssä ja lähtee kodistansa kello 8 tai
aikasemminkin aamulla, palaten vasta illalla, eikä suinkaan ennen
kello kuutta. Moni liikemies on viikkoja ja kuukausiakin matkoilla. Se
pakottaa vaimon itsenäisesti toimimaan. Vapaus kasvattaa hänessä
arvon- ja edesvastauksen-tuntoa. Hän on toimeenpanevana valtana
perheen piirissä ja nauttii sen mukaan kunnioitusta.
— Saksanmaalla, — sanoi eräs ameriikkalainen nainen meille, —
menevät pojat äitinsä luo ainoastaan silloin, kun tarvitsevat ruokaa
ja vaatteita, meillä pitää poika äitiänsä ihan yhtä älykkäänä (smart)
kuin isäänsäkkin.
Nauttimansa kunnioituksen ja vapauden takia pitää perheen-emäntä
itse kotityötä arvossa ja vaatii muutkin sitä kunnioittamaan.
— Minusta on niin hauska hoitaa taloutta, — kuulimme usein eri
sivistys-asteilla olevien naisten huudahtavan.
Käsitöissä ovat Ameriikan, niinkuin Englanninkin naiset, Saksan ja
Skandinaavian naisia huonommat. Puku- ja liinaompeluksessa he
tosin pitävät puolensa, mutta villa-, kehruu- ja kutomistöissä he ovat
kehnommat. Erittäin ovat työtä tekevän luokan naiset näissä asioissa
taitamattomat ja se on luonnollistakin täällä, tehtaiden kotimaassa.
Käsityökouluja on tosin jo melkein joka paikassa, mutta niissä
opetetaan ainoastaan puku- ja paitaompelusta, koru- ja
villalankatöitä. Kotitarpeet ommellaan täällä, niinkuin muuallakin,
talon varallisuuden ja emännän kykeneväisyyden mukaan joko
kotona tai kylässä. Muutamat ompelevat liinavaatteensa ja lasten
vaatteet kotona, mutta teettävät omat pukunsa vieraalla. Toiset
ottavat ompelijan kotiinsa ja teettävät yht'aikaa kaikki tarvittavat
vaatteet; varakkaat ompeluttavat kaikki vaatteensa vieraalla. Ne,
joilla oli varma toimi kodin ulkopuolella, pitivät erityistä paikkaus- ja
parsimispäivää; tavallisesti oli lauvantai määrätty niille puuhille, jotta
vaatteet saatiin kuntoon maanantain pesua varten.
Taide ja tieteellinen käsitys ovat Yhdysvalloissa vielä
kehittymättömässä tilassa, mutta kauneuden-aistia tapaa joka
paikassa. Sen huomaa puvuistakin. Sivistyneet ja erittäinkin hienon
maailman ihmiset pukeutuvat tietysti jotenkin yhtäläisesti kuin samat
luokat muissakin maissa, mutta täällä on sivistyksen kanssa syvälle
alempiinkin yhteiskunnan-luokkiin tunkeutunut soman ja siistin
vaatetuksen tarve. Emme muista siellä koskaan työmiehen kodissa,
köyhien kaupungin-osassa ja työpaikoilla nähneemme sellaisia
risaisia ja likaisia vaatteita, joita Suomessa niin usein saa katsella.
Maahan muuttaneet saksattaret ja skandinaavilaiset naiset
pysyttelevät pukeutumis-asioissa ameriikattarien rinnalla, mutta
Itaaliasta, Irlannista ja Böömistä tulleet naiset ovat silminnähtävästi
kehnommat. New-Yorkissa ja muissa Idän suurissa kaupungeissa,
joissa aina on viljalta siirtolaisia, huomaakin kansan ulkoasussa
selvän erotuksen. Ameriikkalainen nainen pitää sekä itseään että
perhettään niin suuressa arvossa, että hän aina liikkuu siististi
puettuna. Lapsiansa ja erittäin kapalolapsiaan hoitaa hän puhtauden
kannalta katsoen mainiosti. Toisinaan näimme matkustaissamme
rautatienvaunuissa 8-12 pienokaista, mutta harvoin näimme likaisesti
puettua lasta. Yksinäisillä asemilla, kaukana Lännen vuorilla tai
erämaankaltaisilla hiekka-aroilla oli työmiehen tai asemamiehen
pienokaisella puhdas myssy päässä ja siisti mekko yllä ja hänen pieni
nenänsä puhdistettiin lumivalkealla nenäliinalla. Kun köyhiä,
koruttomasti puettuja naisia astui pikkulapsi käsivarrella
raitiovaunuihin, katseli syrjäinen oikein nautinnokseen lapsen siistiä
vaatetusta, ja pitkillä rautatiematkoilla sai usein monta vuorokautta
ihailla sitä huolellista hoitoa, jota lapset nauttivat.
Ameriikan naisen pukemistavassa on kuitenkin yksi huomattava
mutta ja se mutta on kureliivit. Emme tahdo väittää, että kureliivien
valta täällä olisi suurempi, kuin Englannin, Saksan ja Ranskan
naisten keskuudessa, mutta niin tuntuva se valta ainakin on, että
siitä voi lähteä vaara naisten terveydelle. Kuromista ei Ameriikan
naisessa huomaa niin kiusaavan selvästi, kuin luonnosta tanakan
saksattaren vartalolla. Ameriikattaret ovat tavallisesti hoikkia ja
hentoja aivan kuin englannittaretkin, mutta eivät niin lujarakenteisia,
kuin nämä. Kuromisesta lieneekin ameriikattarelle paljoa suurempi
vaara, sillä hän voi kutistaa keuhkojansa aika tavalla, ennenkun
vartalo näyttää luonnottoman kapealta. — Mutta naispukujen
parantamispuuha on lähtenyt Ameriikasta ja voittaa siellä yhä
enemmän innokkaita puolustajia. Melkein jokaisessa suuremmassa
kaupungissa on terveyden mukaisten eli n.s. reformipukujen
ompelijoita ja suuret yhdistykset, joilla on sadottain jäseniä,
levittävät tietoa asiasta esitelmillä, kirjoituksilla ja kaavoja
näyttelemällä. Liikkeen etupäässä on mrs Jeanness-Miller ja hänen
mukaansa on uusi puku saanut nimensäkkin (The Jeanness-Miller
dress). Se ei ole yhtä kaunis kuin skandinaavilainen reformipuku,
mutta se ei ole niin kankeannäköinenkään kuin se, ja on
käytännöllisempi. Monella on jo sellainen puku ja erittäin käyttää
moni kirjoituspöydän ääressä tai seisovassa työssä oleva nainen
kaksijakoisia alushameita ja terveyden mukaisia alusliiviä. Sen sijaan
on lyhyt tukka Ameriikan naisen päässä tuntematon koristus ja
harvoin, tuskin milloinkaan siellä näkee poikamaiseksi kerittyjä
hiuksia. Huolellisesti valitut värit, sirosti sopivat puvut ja tarkka
puhtaus ovat yleensä sivistyneen ameriikattaren tunnusmerkit.
Yleisesti vallitsevan somuuden ja siisteyden varjopuolena on
ylellisyys, joka vallitsee joka paikassa. Luonnon tuhlaavaisuus tässä
rikkaassa maassa, jonka tuotantovoimat ovat niin mahtavat, näyttää
vaikuttavan ihmisiin. He eivät ole saitoja, mutta he jakelevat mieliisti
rahojaan täysin kourin, he haluavat koristaa kotiaan, itseään,
lapsiaan, puutarhojaan, tahtovat nähdä kauniita tauluja, jalokiviä,
loistavia kukkia, kuulla silkin sihinää, ja kutkuttaa nenäänsä hyvillä
hajuilla. Ameriikkalaisten jalokivien suosiminen on tullut
sanantavaksi. Niitä näkeekin miesten paidan rinnuksissa,
kaulaliinoissa, sormissa, naisten käsissä, käsivarsissa, niskassa ja
korvissa, pikkulasten mekoissa ja koulutyttöjen kauluksissa.
Varojensa mukaan hankkii kukin joko oikeita tai mukailtuja. Kaikkialla
vallitsee vieraanvaraisuus ja anteliaisuus. Heidän tuhlaavaisuutensa
on usein lapsellisen hyväntahtoista, eikä se tunnu täällä niin
ankarasti moitittavaltakaan kuin muualla, sillä avoimin käsin,
rikkaasti ja runsaasti jakaa tämä rikas kansa huonompiosaisille
veljilleen, ja täällä on tie rikastumiseen — ainakin muiden maiden
oloihin verrattuna — avoinna köyhimmällekkin, jos hänellä vaan on
itsellä kykyä sitä käymään. — Se minua teillä miellyttää, — sanoi
Carlyle Emersonille, — että mies voi syödä täällä oikein kylläkseen,
jos vaan tekee kunnonlailla työtä.
Eräs englantilainen kirjailija on sanonut ameriikkalaisten lapsista,
että ne ovat maapallon pahankurisimpia lapsia, mutta että niistä
kasvaa maailman parhaita kansalaisia. Lieneekö lauseessa perää,
sitä emme tiedä. Tosi on, että lapset kasvavat vapaammin ja että
vitsaa harvoin käytetään; ei tahdota tukahuttaa yksilöllisiä
taipumuksia heissä, vaan opettaa heille itsekunnioitusta. Eräässä
raamattukokouksessa lausui muuan kunnioitettu uskonnollinen
naispuhuja muutamia sanoja, jotka mielestämme kuvaavat
ameriikkalaisten lastenkasvatusta.
— Minulla on kahdeksan lasta, — sano hän, — ja ihmisillä on tapana
kysyä minulta, kuinka voin pitää heitä kaikkia kurissa. Hyvät ystävät,
sanon minä, ei juolahtaisi mieleenikään pitää heitä kurissa. Koetan
vaan opettaa heitä itse pitämään itseänsä kurissa. Sehän on heidän
osansa tässä maailmassa.
Mielestämme näytti tällä kasvatustavalla olevan erittäin onnelliset
tulokset, arvattavasti siitä syystä, että vapauteen liittyy ankara
varmuus. Kodilla on omat lakinsa, joita lasten tulee ehdottomasti
totella, ja usein kuulee isän tai äidin tyynesti lausuvan: "tiedäthän,
että sinun täytyy tehdä niin tai niin". Hyvät kodit tekee lasten ja
vanhempien välinen rakkaus ja luottamus kaikkialla yhdenarvoisiksi.
Mutta Ameriikan kodeissa vallitseva vapauden ja laillisuuden, iloisen
tuttavallisuuden ja kunnioituksen sekoitus antaa niille erityisen
viehätyksen. Me luulemme kuitenkin, että eräs toinen, jotenkin
pelottava vaara uhkaa Ameriikan lapsia. Kasvatuksella kiiruhdetaan
heidän kehitystään, jonka ilman-ala jo tekee kyllin nopeaksi. He ovat
tavallisesti hurmaavan näköisiä pienine, kaunismuotoisine päineen,
kirkkaine, tummine silmineen ja hentoine jäsenineen. Heidän
seurassaan on hauska olla, sillä he käyttäytyvät hyvin siivosti, ovat
virkkuja ja luonnollisia; köyhätkin lapset katsovat kysyjää suoraan
silmiin ja vastaavat reippaasti. Mutta ihan pientenkin lasten kasvoista
loistaa täysi tiedollisuus. Jos vertaa kuudenviikkoista ameriikkalaista
lasta yhtä vanhaan pienokaiseen meillä, niin huomaa
hämmästyttävän erotuksen. Ameriikkalaisessa ei näy merkkiäkään
Suomen kapalovauvan unisesta, kehittymättömästä ja puolivalmiista
muodosta. Joka paikassa siellä näkeekin kapalolapsia: ne ovat
mukana rämisevissä raitiovaunuissa, heiluvissa höyrylaivoissa,
kävelypuistoissa, pitkillä rautatiematkoilla, kirkoissa ja puotiloissa.
Uskomattoman nopeasti on viime aikoina joka paikkaan perustettu
lastentarhoja kaikkia kansaluokkia varten. Harvoin käyttävät
vanhemmat ja opettajat vanhan ajan varottavaa puhetapaa ja sen
yksinkertaisia sanoja ja lauseita, kun puhuttelevat lapsia. He
moittivat heitä tosin hyvinkin ankarasti toisinaan, mutta he puhuvat
aivan kuin täysikasvuisille. Nämä seikat yhdessä vaikuttavat, että
pienet ameriikkalaiset ovat varmapiirteisiä pikku-ihmisiä jo
semmoisella ijällä, jolloin täkäläiset lapset näyttävät olevan
ainoastaan pieniä, syömis- ja nukkumispuuhissa viihtyviä eläimiä.
Vähemmin sivistyneissä tai muuten alhaisemmalla kannalla olevissa
kodeissa saa nuorten vapaus toisinaan väärän suunnan.
Täysikasvuisella tyttärellä on tuttavansa, pojilla ystävänsä, jotka
menevät ja tulevat, pitävät pitoja, rekiretkiä ja tanssiaisia. Vanhukset
elävät omaa elämäänsä, eikä heidän vaatimuksilleen anneta suurta
arvoa. Hyvissä kodeissa sitä vastaan ei ole mitään kauniimpaa kuin
vanhempien ja täysikasvuisten lasten välillä huomattava suhde.
Näennäisen, hupaisen yhdenvertaisuuden alla piilee lasten puolella
hellä kunnioitus.
Ameriikkalainen mies näyttää yleensä nopeatoimiselta, reippaalta ja
päättävältä. Hienossa maailmassa on tietysti kyllääntyneitä
seurasankareja, täällä niin kuin muuallakin, mutta tavallisessa
miehessä, työntekijässä, liikemiehessä, opettajassa, papissa,
insinöörissä ovat mainitsemamme ominaisuudet silminnähtävät.
Paremmin kuin muualla on mies täällä oman onnensa seppä ja saa
varhain ruveta ansiotyöhön. "To make money" (rahan tekeminen),
niin kuin Ameriikassa sanotaan, on ensi ehto hänelle, jos hän sitten
aikoo kääntyä lukutielle, oppia liikemieheksi tai lähteä länteenpäin
ruvetakseen lehmipaimeneksi tai karjakauppiaaksi, rautatie-
osakkaaksi tai siltojenrakentajaksi. Ehtimiseen kuulee sanottavan
nuorista miehistä: — ja sitte hän ansaitsi niin tai niin paljon, niin ja
niin pitkässä ajassa ja osti itselleen osan sen tai sen liikkeestä. —
Tai: — Charlie aikoo matkustaa länteenpäin, mutta hänen isänsä
arvelee, että hänen on paras tehdä vielä työtä täällä ja ansaita vähä
enemmän alkuun päästäkseen.
Yleisesti tunnettu asia on, että velkaantumisen mätähaava ei ole
missään niin levinnyt kuin pohjoismaissa. Nuori ameriikkalainen
tavallisesti sen vaaran välttää. Kotimaa tarjoo hänelle kyllin
hyväpalkkaista työtä ja hän työskenteleekin hiki hatussa, saadakseen
sitten kääntyä sille alalle, jolta aikoo saada varsinaisen elatuksensa.
Meille sanottiin Ameriikassa: — skandinaavit ovat meidän parhaita
siirtolaisia, mutta heillä on kummalliset tuumat kunniallisuudesta. He
kietoutuvat kovasti velkoihin ja — uskotteko sitä? — sekä miehet
että naiset menevät velkaisina naimisiin, eivätkä pidä sitä vääränä!
Tähän voi tosin vastata, että kunnia-käsitteet ovat erilaiset eri
maissa. Meillä pidettäisiin monta Ameriikan valtiollisessa ja
kauppamaailmassa hyväksyttyä tapaa epärehellisyytenä. "Raha"
tulee helposti pojan tunnussanaksi. Hyvä, jos se ei ole: "rahaa, millä
keinoin tahansa". Jos niin on, seuraa sitä uhkayritykset,
kauppakeinottelut ja lopuksi kenties tuollainen vararikko, jolle vaan
Ameriikassa löytää vertaisen. Rahanhimoa ja keinotteluhalua seuraa
rahavalta, joka on Yhdysvaltojen vaaniva vihollinen. Suuret yhtiöt,
joiden tulot kasvavat säännöllisesti, kokoovat käsiinsä työt ja voitot
ja työmies joutuu usein tappiolle. Valtiollisten vaalien aikana myyvät
valitsijat joukottain ääniänsä tai lahjovat puolueiden asiamiehet heitä
joko rahoilla tai työpaikan-lupauksilla antamaan äänensä jollekkin
määrätylle ehdokkaalle.
Ei kukaan valistunut ja puolueeton ameriikkalainen väitä tätä
valheeksi. Mutta Ameriikka on iso, meluava, nopeasti kasvava lapsi.
Kaikki sen viat ovat käsin koskettavissa, sekä hyveet että paheet
ovat yhtä selvästi kaikkien nähtävinä. Kaikkien parannustöiden täytyy
tapahtua hitaasti, sillä kansa itse hallitsee. Ennen kun kansaan on
tunkeutunut jonkun uudistuksen tarve, ei sitä voida panna toimeen.
— Siksi meidän täytyykin, — sanoi eräs ameriikkalainen kasvattaja,
— monta kertaa ajaa kumoon kuorminemme, ennen kun kansa oppii
hallitsemaan, ja Euroopan lähettämät laiskurit ja pahantekijät eivät
suinkaan helpota työtämme.
On vielä toinenkin, luonnollisempi syy, jonka takia nuori
ameriikkalainen koettaa niin pian kuin mahdollista päästä omille
jaloilleen. Hän tahtoo päästä riippumattomaksi, mennä naimisiin,
saada oman kodin ja oman, varman aseman yhteiskunnassa. Joka
paikassa tapaa perheen-isiä, jotka ovat olleet kirjeenkantajina,
juoksupoikina tai renkeinä, mutta kohonneet ylemmäksi. Enimmästi
ovat he ensi virassaan koonneet rahoja päästäkseen johonkin
kollegeen tai muuhun korkeampaan oppilaitokseen tietojansa
lisäämään ja ovat sitten niiden avulla hankkineet itselleen
tuottavamman työalan. Lännessä, jossa rahoja on helpommalla
saatavissa ja liike-elämä on levottomampaa, kiihkeämpää laatua,
laiminlyö poika helposti oman sivistyksensä. Hän on niin innostunut
ansaitsemiseen, että muut asiat jäävät sivuseikoiksi. Hänestä tulee
sivistymätön, kerskaileva mies, joka kuvannollisesti ja
todellisuudessa helistelee rahojaan, elää vaan tulojansa
kartuttaakseen, ja antaa vaimonsa tuhlata rahoja silkkipukuihin,
jalokiviin ja kauniisiin huonekaluihin. Hän pitää kunnian-asiana, että
hänellä on kaunein talo, hienoimmin puettu vaimo ja parhaimmin
palkatut palvelijat koko seudulla. Ei hän mieliisti salli vaimonsa ja
tyttärensä tarttuvan työhön, sillä sehän voisi näyttää siltä, että
hänessä ei ole miestä niitä elättämään. Eikä ameriikkalainen halveksi
mitään koko maailmassa niin syvästi kuin toimetonta ja
epäkäytännöllistä miestä, joka ei osaa päästä omalle orrelleen.
Kotona on hänen asemansa tuntuvasti toisenlainen kuin Euroopan
maissa tavallisesti. Jo koulussa opetetaan häntä naista
kunnioittamaan. Voi tuskin käydä yhdessäkään oppilaitoksessa
Yhdysvalloissa sitä huomaamatta. Wendell Phillips sanoi kerran: —
oikea ritarillisuus on yksi miehen tärkeimmistä avuista. Mutta
ritarillisuutta ei ole yksin se, että suomme naiselle oikeuden
vertaisenamme, vaan sen pitää näkyä siinäkin, että säälimme häntä,
sillä hän on ruumiillisesti heikompi. — Nämä sanat, jotka usein näkee
koulujen seinillä Ameriikassa, ilmaisevat yhden niistä perus-aatteista,
joiden mukaan poikaa kasvatetaan.
Yhteiskasvatus likentää eri sukupuolet toisiinsa ja asettaa heidät
luonnolliselle, tyynelle ja toverilliselle kannalle. Lämpöisempi ilman-
ala ja kansallinen taipumus ruumiinharjoituksiin pitää häntä paljon
ulko-ilmassa; hän ratsastaa, soutaa, heittää palloa ja ottaa innolla
osaa kaikenlaisiin voimisteluleikkeihin. 14-16 vuotiaasta oppii hän
pitämään jännittävimpänä ajatuksenaan kysymystä: — miksi pitää
rupeamani? Kuinka voin ansaita rahaa? — Se estää häntä liiaksi
miettimästä ruumiillisessa kehityksessään siihen aikaan tapahtuvia
muutoksia. Äidillä on suurempi valta ja vaikutus häneen kuin meillä.
Naispalvelijain asema on hänen kodissaan toisenlainen kuin
pohjoismaissa. Heillä on enemmän itsekunnioitusta ja ylpeyttä.
Vaikka hän onkin heidän isäntänsä poika, ovat he naisia ja vaativat
naisina häneltä kunnioitusta. Missään ei suvaita sitä sopimatonta
tapaa, että palvelustyttö aamulla lähetetään nuorten herrojen
huoneeseen vettä viemään tai harjattavia jalkineita noutamaan.
Järjestettyjä haureuspesiä kun ei ole olemassa, ovat kodin
ulkopuolella uhkaavat kiusaukset harvalukuisemmat ja kun joka
paikassa on viljalta kaikenlaatuisia kouluja, ei pojan tarvitse liian
nuorena lähteä kodin suojasta.
Nuoret seurustelevat keskenään luontevasti. Kun nuori mies ihastuu
tyttöön pitävät sekä asian-omaiset itse että heidän vanhempansa
asiaa hyvin jokapäiväisenä. Ihailijaa sanotaan tytön beau'ksi — hän
on sulhasen, hyvän ystävän ja kosijan välimuoto — he kävelevät,
lukevat ja soittavat yhdessä, ovat kirjevaihdossa keskenään ja
ystävät ja sukulaiset kutsuvat heidät yhdessä luokseen vieraiksi.
Toisinaan syntyy tästä seurustelusta kihlaus, toisinaan ei. Tytöllä voi
siten olla montakin nuorta miestä ympärillään, eikä heistä kukaan
kuitenkaan näytä ylen epätoivoiselta, kun hän lopuksi valitsee yhden
ja jakaa muille rukkaset.
Meikäläisen mielestä mahtaisi tuollaisen liuman hoivaileminen tuntua
jotenkin tukalalta, mutta ameriikatar suoriutuu ihmeteltävän hyvin
tästäkin pälkähästä. Harvoin hänessä näkee keikailijan,
teeskentelemisen tai oikullisuuden vikaa; tavallisesti hän on
ystävällinen, iloinen ja luonnollinen. Usein huomaa amerikkalaisissa
perheissä oleskellessaan, jo ensi tai toisena iltana talonväen
joukossa nuoren miehen, joka laittaa virvotusjuomia, korjaa
särkyneen lukon, pitelee lankavyhtiä kerittäessä, seuraa naisväkeä
kirkkoon tai laulajaisiin ja toimii talossa ylipäänsä hyvin
tuttavallisesti. Jos kysyt, kuka tuo mr B. tai mr C. on, vastataan
sinulle tyynesti, että hän on miss Carolinen tai miss Maryn "beau" ja
muita selityksiä et saakkaan. Jos tyttö on hemmoteltu tai oikkuileva,
närkästyy hän helposti beaullensa sekä luullotelluista että todellisista
välinpitämättömyyden oireista. Silloin hän valvoo kl. yhteen yöllä,
kirjoittelee kirjeitä, repii ne heti palaisiksi ja tulee aamiaiselle
itkettynein silmin.
Tällaiset tapahtumat lienevät kuitenkin jotenkin harvinaisia, sillä
ameriikkaliaisia ei yleensä hentomielisyys vaivaa. Mielestämme on
heissä rakkaus- ja avioliittokysymyksissä hyvin paljon
talonpoikaiskansan suoraan asian ydintä tähtäävää tokinaisuutta.
Beau-järjestelmä on yhteinen kaikille yhteiskunnan luokille. Palvelus-
ja puotitytöllä, ompelijalla, rikkaalla neidillä, jokaisella on beaunsa
melkein yhtä varmasti kuin päivänvarjo ja nenäliina. Tietysti voi tämä
tapa synnyttää paljokin viattomanlaatuista ja moitittavaakin
lemmenleikkiä. Mutta se näyttää kuitenkin soveltuvan
ameriikkalaisten luonteisiin ja oloihin. Uusimpien ameriikkalaisten
kirjailijain kuvausten mukaan ovat ameriikkalaiset verrattoman
hermostuneita, tunne-elämässään ylenmäärin hienostuneita ihmisiä,
ja niin kyllääntyneitä, niin välittömyytensä menettäneitä, että uuden,
odottamattomasti voimakkaan mielialan valtaan joutuessaan,
nautinnokseen purkavat ja jäsentelevät tunnettaan sen mahdollisiin
alkujuuriin asti. Arvattavasti tuo kuvaus on todenmukainen, jos sillä
tarkotetaan vaan New-Yorkin ja Washingtonin hienonhienoja piirejä,
sillä jälkimmäisessä kaupungissa on jo jonkinlainen hovielämäkin
huomattavissa. Mutta jos puhutaan kaikista ameriikkalaisista, on se
seikka luullaksemme varma, että he eivät tee sellaista vaikutusta
eurooppalaiseen. Pikemmin on mielestämme laita niin, että
Ameriikan miehillä on laimeammat intohimot ja naisilla vähemmän
tunnekuohua kuin vanhan maailman asukkailla. Ainakaan ei siellä
huomaa merkkiäkään siitä raskaasta, syvästä, hitaasta ja samalla
kuitenkin vaarallisen kiinteästä tunne-elämästä, joka on yhteinen
pohjoismaiden kansoille. Ameriikkalaisen tunteet näyttävät
paremmin soveltuvan tasaiseen, tyynesti hehkuvaan
avioliitonlämpöön, kuin äkkiä leimahtavaan intohimon liekkiin, joka
kaikki nielasten kuluttaa oman elinvoimansa.
Kun nuoret sekä koulussa että seuraelämässä kulkevat rinnan,
tietävät he naimisiin mennessään jotakuinkin tarkasti, mitä toisiltaan
voivat vaatia ja samoin he jotakuinkin tarkasti tuntevat toistensa viat
ja vajavaisuudet. Senvuoksi lieneekin aviovaimoilla siellä — samoin
kuin talonpoikaisvaimoilla meillä — vähemmän pettyneitä toiveita.
Naiset käsittävät paremmin miehiänsä, sillä he eivät ole itkusuista ja
hempeätä laatua vaan käytännöllisiä luonnoltaan. Aviopuolisoilla on
kumpaisellakin samat harrastukset, sama päämaali. Molemmat he
toivovat itselleen hauskaa kotia, jossa voivat olla ystävilleen
vierasvaraisia, arvokasta asemaa, hyviä tuloja ja jotain tehtävää
uskonnollisella, valtiollisella, kirjallisella tai hyväntekeväisyyden alalla.
Luullaksemme ei heissä ole paljon sitä ylen-ihanteellista käsitystä
rakkaudesta, joka pohjoismaissa vallitsee mielipiteenä. Mutta sen
toteuttamisessa ovat ameriikkalaiset meitä etevämmät. Eräs
englantilainen naiskirjailija sanoo: — ameriikkalainen ei rakasta
vaimoaan lämpimämmin kuin englantilainen, mutta hän näyttää
rakkauttansa paremmin. — Sen vieras heti huomaakin, käydessään
ameriikkalaisissa kodeissa sekä ylhäisissä että yksinkertaisissa. Se
ystävällinen, luonnollinen huomaavaisuus, jolla ameriikkalainen mies
aina kohtelee naista, näyttää kestävän avioliiton kiirastulessakin.
Yhtä hommaava, virallinen ja puuhaava kuin ameriikkalainen on
työssään, yhtä hellä ja huomaava hän on kodissaan. Ja yhtä
käytännöllinen hän on täälläkin. Ihan oikealla ajalla hän ottaa
syliinsä kehtolapsen, nostaa paikalleen raskaan kannettavan, laskee
alas akkunanverhot tai siirtää tuolin istuttavaksi. Vihellellen hän
kantaa keittiöön hiiliä ja puita sormuksilla koristetuilla käsillään,
menee korkeasta hatustaan huolimatta vastapäätä olevaan
teurastajan puotiin ja tuo lihaa kotiin eikä näytä ollenkaan siltä, kuin
tekisi hän, valtijas, sen vaan armosta.
Tietysti arvostellaan tätä seikkaa hyvin erilailla, aina sen mukaan,
mikä mielipide arvostelijalla on miehen asemasta perheen-isänä.
Muuan saksalainen professori kirjoittaa: — Ameriikka ei ole kristitty
maa, sillä siellä ei opeteta vaimoja pitämään miehiään
tarpeenmukaisessa kunniassa. Kuulin erään vaimon pyytävän
miestään, oppinutta tiedemiestä, menemään noutamaan hänen
sormustintaan ylikerrasta, ja surkeinta oli se, — että mies meni!
— Ameriikka on vaimojen paratiisi, — sanoi meille kostein silmin eräs
vanha rouva, joka usein oli käynyt Euroopassa. — Ei kukaan osaa
olla niin hellä ja hienotuntoisesti huomaava kuin ameriikkalainen
aviomies, ei kukaan ole niin lemmekkäästi säälivä. Hän tahtoo tehdä
vaimonsa onnelliseksi.
Eräässä pienessä kaupungissa Illinoisin aavikoilla oli muuan
kaupungin-osa, jota sanottiin "the sweedtown'iksi"
(ruotsalaiskaupungiksi); siellä asui ruotsalaisia tai ruotsalaisten
jälkeläisiä. Meille kerrottiin, että kun he ensin tulivat Ruotsista, olivat
miehet tavallisesti juoppoja, löivät vaimojaan, eivät pitäneet mitään
huolta tulevaisuudestaan ja lukuisat lapsilaumat saivat puolialasti ja
taitamattomina olla miten tahtoivat. Vaimot olivat tympeitä,
välinpitämättömiä, ilman toimi- ja yritys-intoa. Mutta jo toisessa
polvessa voi huomata selvän muutoksen. Nuoret halusivat jo päästä
parempiin varoihin, saada siivoutta ja järjestystä kotioloihinsa ja
naapureiltaan kunnioitusta; he panivat lapsensa kouluun ja tekivät
säästöjä vanhuuden päivien varalle. — Ja suurin erotus — lisäsi
kertoja — huomattiin naisten asemassa. He olivat töisevämpiä,
vapaampia ja iloisempia kuin heidän äitinsä olivat olleet ja miehet
olivat kunnioittavammat ja hellemmät kuin isät olivat olleet.
Lännessä matkustellessamme olimme neljä vuorokautta samoissa
rautatienvaunuissa kuin eräs nuori, työväenluokkaan kuuluva
pariskuntakin. Vaimo oli hyvin nuori, kalpea ja näytti sairaalta. Heillä
oli kaksi lasta; toinen oli kolmen vuotias, toinen 6 viikon vanha.
Päivisin oli vanhempi aina isän hoidettavana, ellei tämä ollut
polttovaunussa; vaimo hoiti pienokaista, jota imetti. Öisin hoiti isä
kumpaakin lasta kello kahteen, jolloin äiti otti pienemmän haltuunsa.
Kun juna ensi päivänä tuli päivällis-asemalle, antoi mies
rahakukkaronsa vaimolle, sanoen: — sinä tarvitset voimakasta
ruokaa lasta imettäessäsi. Mene sinä syömään päivällistä ravintolaan,
minä kyllä syön eväsvakasta. — Vaimo vastusteli, mutta mies otti
lapsen hänen sylistään ja sanoi nauraen muille vaunussa olijoille;
hän ei uskalla jättää tätä kääröä käsistään, mutta minä en olekkaan
mikään huono lapsenpiika, minä. — Joka päivä söi vaimo
ravintolassa, mies eväsvakasta. Kun kerroimme tapahtuman eräässä
seurassa, sanoi muuan läsnäolevista, eräs pappi, hyvin
kummastuneena: — minkätähden tuota oikeastaan kerrotte? Olihan
se ihan luonnollinen asia, että vaimon tuli saada voimakasta ruokaa,
kun oli hiljan ollut sairaana ja tarvitsi ravintoa kahdelle.
Toinen huomattava ominaisuus ameriikkalaisessa on hänen
taipumuksensa oleskella vaimonsa seurassa. Sen huomaa jo Atlantin
poikki kulkevilla höyrylaivoilla; 8-10 päivää kestävä matka paljastaa
jo monta pientä eroavaisuutta kansojen luonteissa. Saksattaret
kokoontuivat pieniin ryhmiin ompelemaan ja lavertelemaan; heidän
miehensä istuivat tupakkahuoneessa korttia lyöden tai kävelivät he
kannella. Ameriikkalaiset olivat aina vaimoinsa seurassa. Aviopuolisot
kävelivät, lukivat, löivät korttia yhdessä, he keskustelivat, tai luki
mies ääneen vaimon ommellessa.
Joka tasavallassa hyvin tai vähän huomattava yhdenvertaisuus on
vaikuttanut perhe-elämäänkin Yhdysvalloissa. Ameriikassa ei usein
tapaa pashamaisia aviomiehiä. Ylisummaan on aviomies siellä
hommaava, vähä karkeapintainen mies, joka ihailee vaimoansa,
nauttii jokaisesta hänen parissaan vietetystä lomahetkestä, pitää
kotiaan maailman parhainna paikkana ja sanoo tyytyväisesti käsiään
hykerrellen: — vaimoni sanoo, että olen oivallinen aviomies. Sitä
seikkaa en tunne. Tiedän vaan, että teen parastani ja että vaimoni
on parhain vaimoista.
Kun kansan luonne on käytännöllinen, tapahtuu harvoin, että vaimo
pitää itseään miestään parempana vaikka olisikin saanut — niin kun
usein onkin — perinpohjaisemman tietokasvatuksen kuin mies.
Vaimo ihailee puolisonsa asioimiskykyä tai valtiollisia, kauppa- tai
muita käytännöllisiä avuja ja jos mieheltä puuttuu tietoja tai
harrastusta hänen aloillaan, sanoo hän tyynesti: — miehelläni on niin
paljon toimia, että hän ei ehdi kirjallisia asioita tutkimaan. —
Mielestämme ei vaimoilla yleensä ollut järjettömiä vaatimuksia
avioliitossa, ja se vapaus, jota he nauttivat, sai heidät
pahoittelematta mukaantumaan, kun näkivät, että miehen paras sitä
vaati.
Lopuksi emme voi olla mainitsematta erästä omituisuutta
Yhdysvalloissa. Tarkotamme sitä kunnioitusta, joka jokaisella on
uskontoon; jokainen riippuu hartaasti omissa uskonnollisissa
mielipiteissään samalla suoden toisin ajatteleville täyden vapauden.
Eikä tämä ominaisuus ole erityisen lahkon tai suunnan tunnusmerkki,
se on yhteinen kaikille, episkopaaleille, luteerilaisille, metodisteille,
kveekkareille, unitaareille ja universalisteille. Ne, jotka eivät ole
voineet liittyä mihinkään nykyisistä kristillisistä tunnustuksista, ovat
muodostaneet hengellisiä seurakuntayhteyksiä yleiselle
uskonnolliselle tai siveelliselle pohjalle ja kokoontuvat esitelmiä
kuulemaan, laulamaan ja keskustelemaan. Jokaisella kirkolla ja
seurakuntayhteydellä on omat sunnuntaikoulunsa,
raamattuluokkansa, äitien- ja nuorukaistenyhdistykset, ompelu-,
luku-, laulu- ja hyväntekeväisyysseuransa. Nuoret ja vanhat, miehet
ja naiset, sivistyneet ja sivistymättömät puhuvat ystävällisesti ja
innokkaasti "meidän pastoristamme", "meidän kirkostamme",
"meidän sunnuntaikoulustamme". Tämän seikan luemme kirkon ja
pappien ansioksi. He ovat riisuneet päältään opinkappalten ja
oikeaoppisuuden kankean varustuksen eivätkä kulje enää keskiajan
ritarien tavalla silmikko kasvojen peitteenä. He eivät elä erillään
seurakunnastaan, vaan sen keskuudessa; jokainen sitä koskeva asia
koskee heitäkin ja he koettavat seurata ajan rientoja. Kirkko on
heittänyt marmoripatsaana olemisen ja muuttunut eläväksi,
lämpimäksi, armahtavaksi todellisuudeksi. Seuraus siitä on, että
moni on löytänyt rauhan ja levon sen helmassa.
Kaikissa näyttää olevan jonkinlainen uskonnon tarve, kaikki
kaipaavat jotakin yhteyttä Korkeimman Olennon kanssa. Kun
seurakunnat tavallisesti ovat pieniä, vallitsee niiden jäsenten kesken
tuttavallinen seurustelutapa. Jos pappi on mieleinen, suosii
seurakunta häntä jos jollakin tavalla. Jos hän heidän mielestänsä
näyttää rasiintuneelta, kootaan tuota hätää rahasumma ja
lähetetään hän muutamiksi kuukausiksi Eurooppaan, kenties aina
Pyhälle maalle asti. Kotiin palatessaan näkee hän kirkkoon hankitun
uuden alttaritaulun tai uuden lasimaalauksen, pappilan veranta on
rakennettu toisenlaiseksi, tai on kirkon käytettäväksi hankittu
johonkin sairashuoneeseen vuode, tai on seurakunta hänen
poissaollessaan hankkinut hänelle jollain muulla tavalla ilonaihetta.
Kerran kuukaudessa, määrättynä päivänä, on hänellä
vastaanottopäivänsä. Silloin kokoontuvat kaikki hänen luokseen,
juodaan teetä, puhutaan perheoloista, kirkosta,
armeliaisuudentöistä, päivänkysymyksistä, uskon-asioista; nuoret
neuvottelevat lauluseuransa, Shakespeare- tai Emersonklubbinsa
asioista. Eräässä perheessä, jossa oleskelimme, oli tytär usein
alakuloinen, vaikka koetti sitä peitellä. Lopuksi sanoi äiti meille: —
Minä en käsitä, mikä häntä vaivaa. En tiedä muuta neuvoa, pitää
poikkeemani pappilaan tänä iltana. — Perhe kuului erääseen
unitaariseurakuntaan, jonka pappi, miss K. oli hoitanut virkaansa
siinä jo 11 vuotta. Seuraavan päivän iltapuolla, kun odottamatta
astuimme sisään vierashuoneeseen, näimme harmaatukkaisen,
mustapukuisen naisen istumassa nojatuolissa ja polvillaan hänen
edessään, pää hänen rinnoillaan oli talon tytär, itkien katkerasti.
Muutamia päiviä myöhemmin sanoi äiti iloisena: — oletteko
huomannut, että tyttöni taas on entisellään? Kyllä minä sen arvasin,
että miss K. hänet saisi talttumaan.
Monessa paikassa oli meillä tilaisuus päästä mukaan kokouksiin, joita
nuoriso, päätettyään päivätyönsä puotiloissa, konttooreissa tai
kotona, kerääntyi pitämään, päättääkseen tulevan vuoden toimista
kirkkonsa sunnuntaikoulussa tai raamattuluokilla. Nämä kokoukset
alkoivat kello 9 tai 10 illalla ja kaikilla osan-ottajilla, sekä miehillä
että naisilla, oli takanaan hyvinkin raskas työpäivä.
Kirkon ja papin rakastaminen ei tosin sinänsä merkitse mitään, sillä
kirkko ja pappi eivät ole kristin-uskon ydin. Mutta kun se, niin kuin
täällä, on luonnollinen ilmaus sielun pyrinnöstä Korkeimman Olennon
yhteyteen, on sillä suuri merkitys.
Kun joka paikassa Yhdysvalloissa tapaa tämän rakkauden mitä
suurimman ajatuksenvapauden rinnalla, tulee ehdottomasti
muistaneeksi, että muinoiset puritaanit tämän yhteiskunnan ovat
perustaneet. He olivat aikanaan emämaansa, Englannin parhain,
vapaamielisin ja valistunein osa. He olivat aikanaan sen mahtavan,
valistusta ja vapautta etsivän liikkeen tuote, jonka inhimillisyys ja
uskonpuhdistus Uuden ajan koittaessa herättivät Euroopassa. He
Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about testbank and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!

ebooksecure.com