Visit https://testbankdeal.

com to download the full version and

browse more test banks or solution manuals

Building Java Programs 3rd Edition Reges Test Bank

_____ Press the link below to begin your download _____

https://testbankdeal.com/product/building-java-programs-3rd-
edition-reges-test-bank/

Access testbankdeal.com now to download high-quality

test banks or solution manuals
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!

Building Java Programs A Back to Basics Approach 4th

Edition Reges Test Bank

https://testbankdeal.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-4th-edition-reges-test-bank/

Building Java Programs A Back to Basics Approach 4th

Edition Reges Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-4th-edition-reges-solutions-manual/

Juvenile Justice Policies Programs and Practices 3rd

Edition Taylor Test Bank

https://testbankdeal.com/product/juvenile-justice-policies-programs-
and-practices-3rd-edition-taylor-test-bank/

Managing Performance through Training and Development 6th

Edition Saks Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/managing-performance-through-
training-and-development-6th-edition-saks-solutions-manual/
Statistics for Business Decision Making and Analysis 1st
Edition Stine Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/statistics-for-business-decision-
making-and-analysis-1st-edition-stine-solutions-manual/

Introductory Chemistry 1st Edition Revell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/introductory-chemistry-1st-edition-
revell-test-bank/

Introduction to Quantum Mechanics 3rd Edition Griffiths

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-quantum-
mechanics-3rd-edition-griffiths-solutions-manual/

I Never Knew I Had A Choice Explorations in Personal

Growth 10th Edition Corey Test Bank

https://testbankdeal.com/product/i-never-knew-i-had-a-choice-
explorations-in-personal-growth-10th-edition-corey-test-bank/

Modern Portfolio Theory and Investment Analysis 9th

Edition Elton Test Bank

https://testbankdeal.com/product/modern-portfolio-theory-and-
investment-analysis-9th-edition-elton-test-bank/
Trigonometry A Unit Circle Approach 10th Edition Sullivan
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/trigonometry-a-unit-circle-
approach-10th-edition-sullivan-solutions-manual/
 Sample Final Exam #8
(Summer 2009; thanks to Victoria Kirst)

1. Array Mystery
Consider the following method:
public static void arrayMystery(int[] a) {
for (int i = 1; i < a.length - 1; i++) {
a[i] = a[i + 1] + a[i - 1];
}
}
Indicate in the right-hand column what values would be stored in the array after the method arrayMystery executes
if the integer array in the left-hand column is passed as a parameter to it.
Original Contents of Array Final Contents of Array
int[] a1 = {3, 7};
arrayMystery(a1); _____________________________

int[] a2 = {4, 7, 4, 2, 10, 9};

arrayMystery(a2); _____________________________

int[] a3 = {1, 5, 0, 0, 5, 0};

arrayMystery(a3); _____________________________

int[] a4 = {13, 0, -4, -2, 0, -1};

arrayMystery(a4); _____________________________

int[] a5 = {2, 4, 6, 8, 16};

arrayMystery(a5); _____________________________

1 of 8
2. Reference Semantics Mystery
(Missing; we didn't give this type of question that quarter.)

3. Inheritance Mystery
Assume that the following classes have been defined:

public class Denny extends John { public class Michelle extends John {
public void method1() { public void method1() {
System.out.print("denny 1 "); System.out.print("michelle 1 ");
} }
}
public String toString() {
return "denny " + super.toString(); public class John extends Cass {
} public void method2() {
} method1();
System.out.print("john 2 ");
public class Cass { }
public void method1() {
System.out.print("cass 1 "); public String toString() {
} return "john";
}
public void method2() { }
System.out.print("cass 2 ");
}

public String toString() {

return "cass";
}
}

Given the classes above, what output is produced by the following code?
Cass[] elements = {new Cass(), new Denny(), new John(), new Michelle()};
for (int i = 0; i < elements.length; i++) {
elements[i].method1();
System.out.println();
elements[i].method2();
System.out.println();
System.out.println(elements[i]);
System.out.println();
}

2 of 8
4. File Processing
Write a static method called runningSum that accepts as a parameter a Scanner holding a sequence of real numbers
and that outputs the running sum of the numbers followed by the maximum running sum. In other words, the nth
number that you report should be the sum of the first n numbers in the Scanner and the maximum that you report
should be the largest such value that you report. For example if the Scanner contains the following data:
3.25 4.5 -8.25 7.25 3.5 4.25 -6.5 5.25

your method should produce the following output:

running sum = 3.25 7.75 -0.5 6.75 10.25 14.5 8.0 13.25
max sum = 14.5
The first number reported is the same as the first number in the Scanner (3.25). The second number reported is the
sum of the first two numbers in the Scanner (3.25 + 4.5). The third number reported is the sum of the first three
numbers in the Scanner (3.25 + 4.5 + -8.25). And so on. The maximum of these values is 14.5, which is reported on
the second line of output. You may assume that there is at least one number to read.

3 of 8
5. File Processing
Write a static method named plusScores that accepts as a parameter a Scanner containing a series of lines that
represent student records. Each student record takes up two lines of input. The first line has the student's name and
the second line has a series of plus and minus characters. Below is a sample input:
Kane, Erica
--+-+
Chandler, Adam
++-+
Martin, Jake
+++++++
Dillon, Amanda
++-++-+-

The number of plus/minus characters will vary, but you may assume that at least one such character appears and that
no other characters appear on the second line of each pair. For each student you should produce a line of output with
the student's name followed by a colon followed by the percent of plus characters. For example, if the input above is
stored in a Scanner called input, the call of plusScores(input); should produce the following output:
Kane, Erica: 40.0% plus
Chandler, Adam: 75.0% plus
Martin, Jake: 100.0% plus
Dillon, Amanda: 62.5% plus

4 of 8
6. Array Programming
Write a method priceIsRight that accepts an array of integers bids and an integer price as parameters. The method
returns the element in the bids array that is closest in value to price without being larger than price. For example, if
bids stores the elements {200, 300, 250, 999, 40}, then priceIsRight(bids, 280) should return 250,
since 250 is the bid closest to 280 without going over 280. If all bids are larger than price, then your method should
return -1.
The following table shows some calls to your method and their expected results:
Arrays Returned Value
int[] a1 = {900, 885, 989, 1}; priceIsRight(a1, 880) returns 1
int[] a2 = {200}; priceIsRight(a2, 320) returns 200
int[] a3 = {500, 300, 241, 99, 501}; priceIsRight(a3, 50) returns -1
int[] a2 = {200}; priceIsRight(a2, 120) returns -1
You may assume there is at least 1 element in the array, and you may assume that the price and the values in bids will
all be greater than or equal to 1. Do not modify the contents of the array passed to your method as a parameter.

5 of 8
7. Array Programming
Write a static method named compress that accepts an array of integers a1 as a parameter and returns a new array
that contains only the unique values of a1. The values in the new array should be ordered in the same order they
originally appeared in. For example, if a1 stores the elements {10, 10, 9, 4, 10, 4, 9, 17}, then
compress(a1) should return a new array with elements {10, 9, 4, 17}.
The following table shows some calls to your method and their expected results:
Array Returned Value
int[] a1 = {5, 2, 5, 3, 2, 5}; compress(a1) returns {5, 2, 3}
int[] a2 = {-2, -12, 8, 8, 2, 12}; compress(a2) returns {-2, -12, 8, 2, 12}
int[] a3 = {4, 17, 0, 32, -3, 0, 0}; compress(a3) returns {4, 17, 0, 32, -3}
int[] a4 = {-2, -5, 0, 5, -92, -2, 0, 43}; compress(a4) returns {-2, -5, 0, 5, -92, 43}
int[] a5 = {1, 2, 3, 4, 5}; compress(a5) returns {1, 2, 3, 4, 5}
int[] a6 = {5, 5, 5, 5, 5, 5}; compress(a6) returns {5}
int[] a7 = {}; compress(a7) returns {}
Do not modify the contents of the array passed to your method as a parameter.

6 of 8
8. Critters
Write a class Caterpillar that extends the Critter class from our assignment, along with its movement behavior.
Caterpillars move in an increasing NESW square pattern: 1 move north, 1 move east, 1 move west, 1 move south,
then 2 moves north, 2 moves east, etc., the square pattern growing larger and larger indefinitely. If a Caterpillar
runs into a piece of food, the Caterpillar eats the food and immediately restarts the NESW pattern. The size of the
Caterpillar’s movement is also reset back to 1 move in each direction again, and the increasing square pattern
continues as before until another piece of food is encountered.
Here is a sample movement pattern of a Caterpillar:
• north 1 time, east 1 time, south 1 time, west 1 time
• north 2 times, east 2 times, south 2 times, west 2 times
• north 3 times, east 3 times, south 3 times, west 3 times
• (runs into food)
• north 1 time, east 1 time, south 1 time, west 1 time
• north 2 times, east 1 time
• (runs into food)
• north 1 time
• (runs into food)
• north 1 time, east 1 time, south 1 time, west 1 time
• north 2 times, east 2 times, south 2 times, west 2 times
• (etc.)
Write your complete Caterpillar class below. All other aspects of Caterpillar besides eating and movement
behavior use the default critter behavior. You may add anything needed to your class (fields, constructors, etc.) to
implement this behavior appropriately.

7 of 8
9. Classes and Objects
Suppose that you are provided with a pre-written class Date as // Each Date object stores a single
described at right. (The headings are shown, but not the method // month/day such as September 19.
bodies, to save space.) Assume that the fields, constructor, and // This class ignores leap years.
methods shown are already implemented. You may refer to them
or use them in solving this problem if necessary. public class Date {
private int month;
Write an instance method named subtractWeeks that will be private int day;
placed inside the Date class to become a part of each Date
object's behavior. The subtractWeeks method accepts an // Constructs a date with
integer as a parameter and shifts the date represented by the Date // the given month and day.
public Date(int m, int d)
object backward by that many weeks. A week is considered to be
exactly 7 days. You may assume the value passed is non- // Returns the date's day.
negative. Note that subtracting weeks might cause the date to public int getDay()
wrap into previous months or years.
// Returns the date's month.
For example, if the following Date is declared in client code: public int getMonth()
Date d = new Date(9, 19);
// Returns the number of days
The following calls to the subtractWeeks method would // in this date's month.
modify the Date object's state as indicated in the comments. public int daysInMonth()
Remember that Date objects do not store the year. The date
before January 1st is December 31st. Date objects also ignore // Modifies this date's state
// so that it has moved forward
leap years.
// in time by 1 day, wrapping
Date d = new Date(9, 19); // around into the next month
d.subtractWeeks(1); // d is now 9/12 // or year if necessary.
d.subtractWeeks(2); // d is now 8/29 // example: 9/19 -> 9/20
d.subtractWeeks(5); // d is now 7/25 // example: 9/30 -> 10/1
d.subtractWeeks(20); // d is now 3/7 // example: 12/31 -> 1/1
d.subtractWeeks(110); // d is now 1/26
public void nextDay()
// (2 years prior)

// your method would go here

8 of 8
Other documents randomly have
different content
toteuttaminen. Monet kansan suosion saavuttaneet miehet, jotka
ovat vedonneet suuren joukon intohimoihin, ovat kansan onneksi
toimiessaan, mutta siveellisiä periaatteita laiminlyödessään
saattaneet kansansa perikadon partaalle. Syynä siihen, että sellaiset
miehet ovat niin suuresti päässeet kansain kohtaloihin vaikuttamaan,
on ollut juuri kansan puuttuva siveellinen tajunta.
 Sellaisetkin suuret miehet voivat kyllä ehkä hyödyttää tulevia
polvia. Mutta jos paha ja väärä lopultakin kulettaa mukanaan jotain
hyvääkin, ei se silti kuitenkaan lakkaa olemasta pahaa ja väärää,
eikä saa heikontaa arvostelumme ankaruutta. Mutta kun ei kukaan
meistä voi nähdä tulevaisuuteen eikä tietää, missä määrin oikeus ja
totuus, kaikesta vääryydestä ja valheesta huolimatta, on voittava,
niin ei meillä itse asiassa ole mitään muuta jälellä kuin pitää kiinni
siitä ainoasta mittakaavasta, minkä tunnemme, nimittäin siveellisistä
periaatteista.

Näitä siveellisiä periaatteita, joiden tulee olla ainoana

ojennusnuoranamme, on Herbartin mukaan viisi. Soldanille
muodostavat ne hänen "huoneentaulunsa", johon hän aina
katsahtaa, kun on ratkaistava kysymys oikeasta ja väärästä, olipa
sitten julkisessa tai yksityisessä elämässä, historiassa tai politiikassa,
ja ne ovat hänen kantansa lähtökohtana kansallisuuskysymyksessä
ja kotoisissa puolueriidoissammekin, niinkuin kohta tulemme
näkemään. Annamme niistä sentähden seuraavan selonteon erään
hänen käsikirjoituksensa mukaan, joka oli aijottu lähetettäväksi
hänen ystävälleen Hedlundille. Se on kirjoitettu v. 1877 ja on siinäkin
suhteessa merkille pantava, että Soldan siinä samalla selvittää
kantansa siihen aikaan päivänkysymyksenä olevassa
asevelvollisuusasiassa.

Selonteko on vastaus erääseen Hedlundin kirjeeseen (4 p:ltä

toukok. 1877), jossa ystävä sanoo olevansa taipuvainen
hyväksymään yleisen asevelvollisuuden periaatteet, jos se nimittäin
tarkoittaa isänmaan puolustusta. Se on hänen mielestään se ehto,
joka vaaditaan tämän velvollisuuden täyttämiselle. Sen yli
meneminen on väkivaltaa, mutta ei oikeutta. "Nyt kysytään: eikö
filosofiassa ole jossain paikassa näitä oikeusperusteita kehitetty? Eikö
Herbart ole niistä mitään kirjoittanut? Haluaisin kovin mielelläni
saada vastauksesi tähän."

Viitattuaan Kantin mielipiteihin hänen kirjassaan (v. 1795)

ikuisesta rauhasta, jossa m.m. sanotaan, että paitse
kiitosjumalanpalveluksia päättyneen sodan jälkeen olisi myöskin
määrättävä julkinen katumus- ja parannuspäivä armon anomiseksi
siitä suuresta synnistä, jota ihmiskunta yhä vielä harjoittaa, kun ei
alistu laillisiin suhteisiin toisiin kansoihin nähden, kirjoittaa Soldan
hiukan pistävästi, ett'ei hänen viisautensa sota-asioissa ulotu tätä
rauhan aatetta kauvemmas. Hän on niin sydämmellisesti yhtä mieltä
Kantin ja varsinkin Herbartin kanssa rauhan ja oikeuden
merkityksestä, että hänet valtaa jonkinlainen inho kaikkia
keskusteluja kohtaan siitä, miten sotatyö on parhaalla tavalla
toimitettava. "Sinä siis ymmärrät ett'en minä suinkaan kykene tätä
asiata mitenkään valaisemaan. Mutta jos sinä, tuttavallisen
keskustelun muodossa tahdot kuulla, kuinka nämä yksityiset
mielipiteeni, joihin filosoofinen vakuutukseni tietysti on painanut
leimansa, ovat muodostuneet, niin antaisin minä sinulle melkein
tämäntapaisen selityksen":

"Oikea, missä ja milloin se esiintyneekin, on pohjaltaan siveellinen

aate. Väärät teoriat ovat moraalin alalta poistaneet oikean, väittäen
sen kuuluvan eri alalle. Niin teki yksin Kantkin. Muut sitäkin
enemmän harhautuneet ovat Kantin kanssa sivuuttaneet siveelliset
aatteet ja asettaneet oikeusopin siveysopin sijaan, selittäen, että
'oikeata on se, mikä onnistuu', s.o. mikä onnistuu päästä voitolle
historiassa; jota vastoin ero hyvän ja pahan välillä on toisarvoinen
asia, joka korkeintaan koskee yksiköitä, eikä sitä vastoin 'yleistä
henkeä' — esim. kansaa. Niin on absoluutisen aatteen oppi
julistanut. Kant seisoi tienhaarassa ja hänestä erosi kaksi tietä
kahteen päinvastaiseen suuntaan. Toinen oli (Hegelin) idealismi, joka
meni ulos kaikkeen maailmaan ja opetti kaikkia kansoja ja perehtyi
pohjolaankin. Toinen oli Herbartin realismi, joka vielä tänäkin
päivänä on tuntematon vierailla mailla ja rauhallisesti odottaa
tulevaisuuttaan omassa maassaan. Mutta tämä Herbart, joka ollen
Kantin vertainen itsenäisyydessä, mutta nöyrästi kutsuen itseään
varsinkin etiikassa Kantin oppilaaksi, koska hän Kantin kanssa hylkäsi
onnellisuuden opin, löysi mitä Kant ei ollut nähnyt: siveellisten
aatteiden olemassaolon ja merkityksen."

"Jo Kant lausui nuo kuolemattomat, vaikkakin vielä kovin vähän

huomioon otetut sanat: 'Ei ole maailmassa mitään, niin, ei edes sen
ulkopuolella mitään, jota ilman rajoitusta voisi ajatella hyväksi paitse
hyvä tahto', ja hän näki selvästi, että ero hyvän ja pahan välillä on
absoluutinen eikä relatiivinen. Kaikkinainen tahdon ilmaus on
nimittäin aina joko hyvä taikka paha; tai on se siveellisesti
yhdentekevä, jolloin sillä etiikan kanssa ei ole mitään tekemistä.
Mutta Kantin ei onnistunut näyttää, missä tämä ero on olemassa.
Hänen maailmankuulu 'kategoorinen imperatiivinsa', joka järjen
nimessä käskee: 'sinun pitää!' ja hänen vastauksensa kysymykseen:
'mitä minun pitää', joka kuului: 'ole vapaa', 'ole mallikelpoinen' j.n.e.,
olivat kyllä oikeita, mutta jättivät asian selvittämättömäksi, niinkuin
se muutamia viittauksia lukuunottamatta oli ollut vuosituhansia."

"Miltä nyt näyttää tuo hyvä tahto täydellisenä vastakohtana

pahalle? — se on nyt elinkysymyksemme. Mitä minun pitää, että
tahtoni olisi vapaa ja että se varmuudella voitaisiin julistaa
mallikelpoiseksi?"
 "Vastaus tähän on Herbartin kuolematon keksintö. Sen vastauksen
antavat meille siveelliset periaatteet, jotka johtuvat siitä ihmisen
sielussa olevasta ominaisuudesta, että hän tahtonsa ilmausten
johdosta voi tuntea joko mielipahaa tai mielihyvää, saada niistä
osakseen joko kiitosta taikka moitetta. Tällä tavoin lausuttu tuomio
on ehdoton eli toisin sanoen ihmisen omasta tahdosta riippumaton."

Nämä tahdon ilmaukset voidaan nyt Herbartin mukaan n.s. laskea

viidellä sormella. Ne ovat seuraavat:

1) Tahdon sopusointu meidän oman ymmärryksemme kanssa.

Tätä aatetta, jota myöskin on kutsuttu omantunnonmukaisuudeksi,
rehellisyydeksi y.m., nimittää Herbart sisällisen vapauden aatteeksi,
osoittaakseen sillä hyvän tahdon riippumattomuutta kaikesta muusta
kuin omasta vakaumuksestamme siitä, mitä meidän pitää, s.o.
riippumattomuutta sekä ulkonaisista että sisällisistä vaikutuksista
päinvastaiseen suuntaan, niinkuin palkinnon toivosta,
rangaistuksesta, himoista j.n.e. Tämä aate on absoluutisesti hyvän
tahdon ensimmäinen ja välttämätön ehto, mutta ei ainoa. Se ei näet
anna mitään osviittaa siihen mitä meidän pitää. Siihen tietoon
tullaksemme täytyy omantuntomme siveellisesti kehittyä ja se
tapahtuu omaksumalla muut siveelliset aatteet. Niitä on, lähinnä
sisäisen vapauden aatetta:

2) Tahdon voima eli tarmon aate, jota Herbart kutsuu

täydellisyyden aatteeksi ja jonka mukaan voimakkaampi,
täyteläisempi, perinpohjaisempi tai yleensä ulkonaisesti täydellisempi
tahdon ilmaus aina herättää suurempaa tyydytystä kuin heikompi ja
vaillinaisempi. Tämän aatteen ihanne, sen korkein kehitysaste on
kaikkivaltius. Mutta ei tämäkään aate vielä anna tietoa siitä, mitä
meidän pitää tehdä, ainoastaan, miten meidän pitää, eli toisin
sanoen, että meidän pitää toteuttaa se, mikä hyvää on, niin
täydellisesti, voimakkaasti ja perinpohjaisesti kuin se meille on
suinkin mahdollista.

3) Hyväntahtoisuuden aate eli määrätyn tahdon antauminen

toimimaan toisen henkilön onneksi. Se on puhdas, silloinkun se on
vapautunut kaikista syrjävaikuttimista, jotka tarkoittavat omaa etua,
olkoon sitten läheistä tai kaukaista. Myötätuntoisuus ei vielä
semmoisenaan ole hyväntahtoisuutta, vaikkakin se sitä usein kyllä
tukee. Puhdas hyväntahtoisuus on ja tulee sen olla todellista tahtoa.
Myötätuntoisuus ei ole mikään vapaa tahdon ilmaus, ainoastaan
tahdoton mielenliikutus. Sillä ei siis itsessään ole mitään siveellistä
arvoa. Ei myöskään voi myötätuntoisuus ilman muuta täyttää
hyväntahtoisuuden korkeinta käskyä: rakastakaa teidän
vihamiehiänne. Rakkaus on meidän kielemme käytännön mukaan ei
ainoastaan monikäsitteinen ja siis valitettavasti eksyttävä, vaan
myöskin suorastaan sopimaton nimitys hyväntahtoisuudelle, joka
yksinään on se, mitä kristinusko tarkoittaa. Minä voin vihata ihmistä,
jonka ominaisuudet ovat minulle vastenmieliset. Ihmisen voimissa ei
ole välttää vihaa esim. varkaita ja pettureita kohtaan, sillä tahdon
ilmausten ominaisuudet siirtyvät sielutieteellisten lakien mukaan
välttämättä niihin, joista ne ovat lähteneet, olkoon sitten asiaan tai
henkilöön. Mutta tämä viha ei estä minua millään tavalla
osoittamasta samoja henkilöjä kohtaan mitä puhtainta
hyväntahtoisuutta. Epäilemättä on pyhän mestarimme oppi
ymmärrettävä ainoastaan tällä tavalla. Me tarkoitamme, niinkuin
hänkin, hyväntahtoisuutta, mutta puhumme rakkaudesta, suureksi
vahingoksi asialle.

4) Kostannan eli palkitsemisen aate sisältää sen, että hyvä ja paha

vaativat kostantaa niin paljon kuin mahdollista samassa mitassa.
Siellä, missä ei niin tapahdu, syntyy siveellistä mielipahaa. Tämä
aate edellyttää osaksi korkeampaa astetta siveellisessä kehityksessä
kuin hyväntahtoisuus, joka alkaa jo aarniometsissä ja
äidinrakkaudessa. Mutta suorittamaton kiitollisuuden velka,
samoinkuin rankaisematon pahateko painavat jalostunutta mieltä
ehdottomalla voimalla. Hyväntahtoisuus ja käytännölliset syyt
käskevät kuitenkin panemaan rangaistusoikeuden, joka perustuu
yksinomaan tähän aatteeseen, yhteiskunnan käsiin. Ainoastaan
siveellinen rappeutuminen voi kieltää tunnustamasta kiitollisuuden
velvollisuutta.

5:s ja viimeinen siveellinen periaate on oikeuden aate. Se

perustuu siihen mielipahan tunteeseen, joka siveellisen kehityksen
alkuasteillakin herää, niinpiankun kaksi tahtoa samaan aikaan
suuntautuu samaan esineeseen, joka voi vaan tyydyttää niistä
toisen. Sillä sellaisessa tapauksessa syntyy taistelua ja se on
semmoisenaan vastenmielistä. Luonnollinen itsekkäisyys saattaa aina
yhteentörmäyksiin. Ei mitään rauhaa, ei mitään mahdollisuutta siihen
olisi ihmisten kesken, jos asia saisi siihen jäädä. Sentähden täytyy
sopia säännöllisestä menettelystä määrätyissä uudistuvissa
tapauksissa — välttääkseen muutoin uhkaavia taisteluita. Sääntöjä
sanotaan laeiksi ja sopimus niiden käyttämisestä on lakiin
perustuvaa oikeutta. Sen noudattaminen on velvollisuutta samoista
syistä kuin hyväntahtoisuuden tai kostannan noudattaminen. Mutta
yhteiskunnan käytännölliset edut vaativat alistumisen pakkoakin,
silloinkun siveellinen tahto pettää. Siten syntyy yhteiskunta-oikeus,
sekä siviili- että rikosoikeus, näennäisesti riippumatta siveyden
vaatimuksista, mutta todellisuudessa sen vaatimuksen pohjalla, että
taistelua on väistettävä. Se oikeus riippuu sopimuksesta s.o.
keskustelusta siveellisten periaatteiden pohjalla, tai ainakin niiden
hyväksymisestä, silloinkun itsevaltias on sitä säätämässä. Niin voi siis
myöskin tapahtua, että väkivalta pannaan oikeuden sijaan, mutta
väkivalta ei ole oikeutta vaikkakin se julistautuu laiksi — se on vaan
väkivaltaa tai pakkoa.

"Jokainen näistä aatteista kehittyy korkeimmilleen siellä, missä

tahdon vapaus ja elävä tahdon voima esiintyvät täydellisimpinä. Se
on ihanne. Ihminen ei sitä voi toteuttaa, mutta yksityiset
tahdonilmaukset voivat sen saavuttaa ja kokonaiset luonteet voivat
kohota korkealle tätä täydellisyyttä kohti. Jos ajattelemme sen täysin
toteutuneena, on meillä siveellisenä ihanteena pyhyyden käsite ja se
pakottaa meidät uskomaan olentoa, joka itse pyhästi vaatii meiltä
pyrkimistä siveelliseen täydellisyyteen."

Näin pitkälle kirjeessä Hedlundille. Eräässä toisessa paikassa

kokoo hän Herbartin etiikan sisällön seuraavaan vuorisaarnaan:

"Siveyslain summa on tämä: rakasta lähimmäistäsi omantunnon

mukaisesti enemmän kuin itseäsi ja Jumalaa ylitse kaiken. — Elä
kanssaihmistesi ja lähinnä kansasi hyväksi, joille olet suurimmassa
kiitollisuuden velassa ja joita syntyperäsi ja kasvatuksesi kautta
parhaiten ymmärrät ja tunnet. — Uhraa itsesi isänmaan onneksi, sillä
ilman itsensä-uhraavaisuutta on rakkaudesta puhuminen helisevä
kulkunen. — Rakkaus on puhdasta, epäitsekästä hyväntahtoisuutta
kaikkia ihmisiä kohtaan. Se vaatii sinulta rehellisyyttä ja totuutta
velvollisuuksina itseäsikin kohtaan ja kohtuutta lähimmäistämme
kohtaan. Sinun ei pidä siis ainoastaan itsesi tähden tehdä oikein,
vaan myös voimaisi mukaan vaikuttaa oikeuden ylläpitämiseksi siinä
yhteiskunnassa, jossa elät, niin, jopa koko ihmiskunnassa. Mutta kun
ihmiset siveyslaista huolimatta usein rikkovat oikeuden käskyjä
vastaan, täytyy yhteiskunnassa ylläpitää lakia, jonka mukaan ihmiset
hätätilassa pakon avulla estetään tekemästä toisille vääryyttä. Pidä
sen vuoksi yhteiskuntalakia pyhänä ja työskentele sen
parantamiseksi."

"Ja kaikki tämä tulee sinun tehdä mahdollisimmalla voimalla ja

selvyydellä s.o. mahdollisimmalla täydellisyydellä."

Esitettyään näin maailmankatsantonsa ytimen ja sen

vuosikymmenien kuluessa vakaantuneen sisällön käy Soldan
sovittamaan sitä siihen kysymykseen, jonka hänen ystävänsä oli
hänelle tehnyt: saako yhteiskunta pakottaa jäsenensä pukemaan
päälleen veristä paitaa? Hänen vastauksensa on näin kuuluva:

"Minä uskon kyllä, että jokainen rakastaa omaa kansaansa

enemmän kuin muita; mutta minä en usko, että hänen, Jumalan
kunniaksi, tulee niin tehdä. Patriotismi on luonnollinen vaikutin,
mutta toisarvoinen, eikä sillä ole mitään äänivaltaa siveellisten
aatteiden kesken. Hyväntahtoisuus kohdistuu kanssaihmisiimme ja
ne ovat lähinnä — nimittäin maantieteelliseltä, ja historialliselta, vaan
ei siveelliseltä kannalta — maanmiehemme. Mutta niinkuin opetti
suuri mestarimme, niin opettaa meitä myös tieteellinen arvostelu:
meidän tulee rakastaa myöskin vihamiehiämme."

"Lienet sentähden ehdottomasti oikeassa, kun vaadit, ett'ei

asevelvollisia saa pakottaa sen kauvemmas kuin isänmaan
puolustukseen. Mutta minusta näyttää sen lisäksi, että koko
asevelvollisuutta ei oikeuden mukaan voi asettaa ensimmäiseen eikä
edes toiseenkaan sijaan. Vapaaehtoisten tulisi — ainakin minun
mieleni mukaan — lähteä ennen muita, vaikka olisi kysymys
isänmaan puolustamisestakin. Sitten palkkasoturien, sillä on paljon
ihmisiä, jotka mielellään tekevät näinkin raakaa työtä, kunhan heille
maksetaan. Mutta yhdenkään pakottaminen, joka inhoo asiaa
uskonnolliselta tai siveelliseltä kannalta, näyttää minusta kaikin
puolin raakamaiselta."

*****

Se siveysoppi, jonka pääpisteet edellä on esitetty ja jota Soldan

käsikirjoituksissaan monilla selityksillä ja kehityksillä valaisee, ei
jäänyt hänelle pelkäksi teoriaksi, pelkäksi opiksi. Niinkuin jo usein
ennen olemme huomauttaneet tahtoi hän saattaa elämänsä täyteen
sopusointuun aatteittensa kanssa. Hän vaati niiden noudattamista
ensin itseltään ja sitten myöskin muilta. Sekä yksityisessä että
julkisessa elämässä tuli niiden olla ainoana ojennusnuorana. Kaikki,
jotka tunsivat Soldanin hänen vanhoilla päivillään, vakuuttavat kuin
yhdestä suusta, että suorempaa, rehellisempää ja velvollisuutensa
tunnossa ja sen täyttämisessä ankarampaa miestä ei ole
ajateltavissa. Kun tuli kysymys jostain tehtävästä, jonka hän katsoi
velvollisuudekseen, silloin täytyi kaikkien omien etujen, kaikkien
lempituumain ja mielitekojen väistyä. Hänen menettelynsä
kaasulaitosta perustettaessa on siitä yksi esimerkki. Toinen on hänen
toimintansa Suomen pankin setelien kanssa, joka monena vuotena
vei häneltä sen vähänkin ajan, mikä häneltä olisi ilman sitä liiennyt
filosoofisiin töihin ja lukuihin. Missä määrin tämä yksi ainoa suuri
kysymys hallitsi häntä, osoittaa monien muiden joukossa seuraavakin
ote eräästä kirjeestä (15 p. marrask. 1876): "Vaatimukseni, että
totuuden rakkauden on oltava ensimmäinen kaikista avuista, on
vuosien kuluessa käynyt yhä itsepäisemmäksi ja ankarammaksi.
Vetäydyn siinä määrin kuin se on suinkin mahdollista pois jokaisesta,
joka ei osoita halua sitä täyttämään."

Mutta kaikessa eetillisessä loistossaan esiintyy Soldan tehdessään

muistiinpanoja erään sisäisen taistelun johdosta, joka selviää
seuraavassa. Otettakoon se tähän, kun se paremmin kuin mitkään
tieteelliset esitykset valaisee sitä kantaa, jolla hän seisoi, samalla kun
se näyttää, millainen elävä voima hänen filosofiansa hänessä oli.

Syyskuun 18 p:nä 1872 klo 5.30 aamulla.

"Kultainen aamuhetki! Epäilemättä kaikua nyt niinkuin melkein

aina niistä henkisistä ilmapiireistä, joissa olen viime aikoina
asustellut."

"Se on viittaus Jumalaltani, tuolta melkein ainoalta todelliselta

ystävältäni s.o. ystävältä, joka puhuu peittelemätöntä totuutta."

"Onhan mahdollista, ett'en näe oikein, vaikka luulen näkeväni."

"Mutta yksi asia on varma kuin kallio, se nimittäin, ett'en minä

tieten tahtoen ole valehteleva itselleni — tai niille, jotka mahdollisesti
kerran tulevat lukemaan nämä muistiinpanoni!"

"On kulunut jo vähän toista vuotta siitä kun — sen jälkeen kun olin
alkanut parantua kovasta taudistani — omituinen epäselvyys ja
häiriö alkoi vallata sielunelämäni."

"Vähitellen ja epämääräisesti, melkein niinkuin usva ilmassa

muodostuu pilveksi, alkoi minusta tuntua niinkuin tekoihini olisi
hiipinyt jotain sotkua, joka ei millään tavalla minulle kuulunut s.o.
joka olisi ollut minulle omituista tottumuksen vuoksi tai mistään
muusta ymmärrettävästä syystä. Tarkoitan, että minä nyt ja aina
siitä pitäen kuin pääsin täyteen kypsyyteen, joka tapahtui jotenkin
myöhään, voin hyvällä omallatunnolla torjua syytöksen siitä, että
tässä olisi jäännös omasta luonteestani. Tuo kypsyys alkaa minun
kohdallani vasta 25-30 ikävuoteni vaiheilla — s.o. epämääräisesti v.
1842 — jolloin minä, senaikuisen insinööritavan mukaan,
Dünaburgissa kannoin prosentteja juutalaisilta ja urakkamiehiltä ja
kavalsin kruunulle kuuluvia rakennustarpeita y.m. — ja v. 1848,
jolloin minä kruunun kustannuksella ollessani ulkomailla tein kaikkein
suurimman siveellisen kuperkeikkani koko elämässäni — paetessani
virantoimituksestani ja bona fide vastaanottamastani
luottamustoimesta. Ett'ei tuo kypsyys silloin 1848 ja vielä sittenkin
ollut kovin kehuttavaa, näkyy siitä, ettei omatuntoni ole minua
koskaan vaivannut ja vasta myöhemmin, nyt vanhoilla päivilläni olen
minä alkanut huomata siinä asiassa jotain todella huonoa."

"Kun nyt vaan muistini ja sielunvoimani riittäisivät minua

auttamaan!
Tahdostani ja tarkoituksestani olen selvillä."

"Olin pormestari S.-vainajalta useita kertoja, muistaakseni kolme

kertaa, aina kun palkanmaksoaika kaasuntarkastustoimestani
lähestyi, saanut yksityisenä lainana etukäteen 25-50 ruplaa. Palkka,
250 ruplaa, maksettiin näet kerta vuodessa ja suoritus tahtoi aina
käydä hitaasti, ainakin minun mielestäni, kun aina olin rahapulassa.
Kirjallista kuittia ei koskaan vaadittu ja minä maksoin velkani
tavallisesti samana päivänä kuin vihdoin sain nostaa palkkani."

"Mutta yksi sellainen suoritus 200 markan velasta lykkäytyi jostain

minusta riippumattomasta syystä ei ainoastaan muutamia päiviä,
vaan myöskin viikkoja, jopa kuukausiakin. Pormestari lienee ollut
sairaana tai matkoilla."

"Yksi seikka tässä tapahtumassa on kuitenkin selvästi painunut

mieleeni, se nimittäin, että kun minä sittemmin — luullakseni hra S:n
palattua kotiin — olisin ollut tilaisuudessa jättämään hänelle rahat,
minulla — ei ollut niitä. Satuin olemaan rahapulassa! — Se oli
kiusallinen tila, johon jouduin — siksi muistan sen niin hyvin."

"Emme tavanneet toisiamme pitkiin aikoihin. Hän oli sairas,

matkusti vielä kerran pois, muistaakseni. Näin hänet sitten
ylipäätään vaan pari kertaa kadulla, jossa hän käveli halvattuna."

"Olin liiaksi kömpelö, liiaksi hämilläni käyttääkseni tilaisuutta —

enkä ollut tullut mihinkään sisälliseen selvyyteen asiassa, kun eräänä
päivänä luin lehdistä, että pormestari S. oli kuollut."

"— — — Tämän asian arin kohta oli nyt siinä, että minä siis
vähitellen olin onnistunut nukkua velvollisuuteni täyttämisestä. Sen
sijaan, että edes heti kuolinilmoituksen luettuani olisin ottanut
päättävän askeleen ja ilmoittautunut velalliseksi, veltostuin minä ja
odottelin jotain tointa kuolinpesän puolelta. Tässä ei tietysti ole
kysymys mistään laittomuudesta. Yleinen lakihan käskee jokaisen
valvomaan oikeuksiaan ja tekee yleensä eron vaan oikean ja väärän
välillä. Mutta tässä on kysymys hyvästä ja pahasta. Tässä on
kysymys siitä, mistä ihmiset lausuvat arvostelunsa vetoomatta
yleiseen lakiin s.o. ainoastaan ihmisyyden mittakaavan mukaan. Ja
tämän mittakaavan mukaan olin minä menetellyt häpeällisesti."

"Jumala, joka katsoo ihmisten sydämmiin, tietää kuitenkin, että

vaikuttimeni tällä kertaa eivät olleet huonot, ainoastaan heikot ja
epäselvät. Hän tietää, että se oli rahapula, eikä mikään halu vetäytyä
maksamasta, joka ensin aiheutti viivytyksen, mutta että se sittemmin
ei ollut edes rahan puute, vaan rohkeuden puute eli toisin sanoen
aseman tukaluus, joka ylläpiti heikkouttani ja sai minut odottamaan
ikävän asian ratkaisua — kädet ristissä!"
 "Huono muistinikin vaikutti, että vaan silloin tällöin ja ohimennen
ja epäselvästi muistin koko asian, kunnes viime kesänä tautivuoteella
jouduin sitä tarkemmin miettimään. Sittemmin on minua usein
vaivannut ajatus, että olen menetellyt alhaisesti, mutta mitään
keinoa siitä puhdistuakseni en sokeudessani löytänyt. Vaan tänään
luulen sen kuitenkin löytäneeni. Tänään on Jumala vihdoinkin
siunannut mieleni valonkipinällä. Herätessäni salamoi seuraava
ajatus mielessäni:"

"'Kas niin! — Filosofian avulla et onnistunut tunkea asian ytimeen:

mutta tunteesi ei ole pettänyt sinua.'"

"Käy tosin kipeästi itsekkääseen mieleen, kun täytyy ryhtyä

itsesyytökseen! Ja kuitenkin oli se juuri se kultamurunen, jonka
tänään löysin."

"En ollut nimittäin tähän päivään saakka tuntenut mitään oikeata

omantunnon moitetta. Jumala kyllä näkee, ajattelin tähän saakka,
että menettelyni ei ollut mikään tulos epäpuhtaista vaikuttimista. Nyt
sitä vastoin aloin todenteolla epäillä juuri tuota puhtautta. Huomasin,
ett'en tiennyt, oliko S. vainaja edes merkinnyt kirjaan puheena
olevan menoerän, niin, ett'en edes pitänyt sitä todenmukaisena ja
että siis olettamiseni velan uloshakemisesta hänen kuoltuaan lepäsi
mitä höllimmällä pohjalla."

"Kunnon miehenä olisi velvollisuuteni ollut olla odottamatta

velkomista, sillä olinhan minä saanut rahat ainoastaan etukäteen
palkastani."

"Tänään selvisi minulle nyt kaikki tuo. Heti herätessäni tuntui

minusta niinkuin olisi pitkällinen ja pimeä pilvi nukkuessani häipynyt.
Ja minä päätin heti pitää kiinni tuosta valopilkusta."
 "Siitä on seurauksena kysymys: Kuinka on minun meneteltävä
saadakseni asian korjatuksi? — Sillä korjattava se on — viipymättä —
vaikka minun pitäisikin istua vapaaehtoiseen mustaanpenkkiin."

"Syyskuun 20 p:nä klo 5 aamulla. — Ajattelin vainajan veljeä

valtioneuvosta."

"Asia olisi kai järjestettävä hänen kauttansa. Mutta me emme ole

tuttuja! Mutta miksi en sitten tunne häntä enkä muitakaan? Miksi
ovat kaikki minulle vieraat? Syy ei voi olla kaikissa, sen täytyy olla
yhdessä — ja silloin tietysti siinä, joka elää kuin metsässä kolottu
puu, liiaksi sisäänpäin."

"Mutta täytyykö minun sitten välttämättä istua mustaa penkkiä

kenenkään edessä? jos S:n perhe olisi varaton, niin voisin ehkä
nimettömässä kirjeessä lähettää nuo viisikymmentä ruplaa ja sopia
loput Jumalan kanssa; vai kuinka? — Hm! Ehkäpä vielä odottaa
heiltä hiljaisen kiitoksen siunausta kaupan päälliseksi?"

"Kurjia kuvitteluja! Onhan selvää kuin päivä, että kaikissa

tapauksissa persoonallinen välitys on välttämätön. Tämä huomio,
joskin hiukan katkera, on tämän aamun kullanmurunen herätessäni."

"Syvällä jokaisen ihmisen sisäisen elämän pohjassa on olemassa —

ell'ei hän elä täydellisessä luonnontilassa, — ainakin hämärä tunne
tai aavistus korkeammasta maailmanjärjestyksestä, joka hallitsee
onneamme, kohtaloitamme. Jos me jossain määrinkään osaamme
ymmärtää ja tuntea sen suuremmoista yhteyttä, emme voi olla
tuntematta itseämme siinä pieniksi ja heikoiksi raukoiksi, mutta itse
tämä maailmanjärjestys on katoamattoman voiman ilmiö —
kaikkivaltias olento. Uskomme kautta tuohon olentoon saa
elämämme arvonsa ja merkityksensä, niinkuin ihminen
heikkoudessaan löytää tässä uskossa turvansa ja johtonsa
korkeimpaan päämääräänsä."

"No niin, minä puhun sinusta ja sinun kanssasi, Jumalani!"

"Sinä käsittämättömän suuri, jonka olentoa minä joskus,

filosoofien eksyttämänä, olen luullut voivani nähdä kirkkain ja selvin
piirtein!"

"Mutta miksi haen minä nyt ihmisen välitystä Jumalan ja minun

välisessä asiassa? Siksi, että minä kalpaan korvarippiä ja
synninpäästöä, sillä minä olen tehnyt häpeällisen teon. Että se on
tapahtunut velttoudesta, heikkoudesta, ei ole mikään puolustus.
Siveysoppi käskee juuri olemaan voimakas, kun on kysymys oikein
tekemisestä. Mutta nyt on niin, että tuo teko on tehty ja vaatii
oikaisua. Se taas voi tapahtua ainoastaan uuden teon kautta, joka
on oikea ja muuten omansa kumoamaan edellisen vaikutuksen. Ja
siihen tarvitaan, asian luonnon mukaan, ainakin kaksi ihmistä."

"Jumala katselee tätä tekoa kolmantena, ja tämä ajatus antaa

minulle voimaa voittamaan sen häpeän tunteen, joka niin kauvan on
sitonut kieleni ja masentanut mieleni." — — — — —

"Tällä tavoin luo yksi esimerkki omasta elämästäni kirkasta valoa

yhteen siveysopin pääkysymyksistä." — — — — —

"P.S. illalla: Puolen päivän aikaan tapasin valtioneuvos S:n eräässä

puodissa. Olin jo pyytämässä lupaa saada puhutella häntä. Mutta
sydän alkoi tykyttää rinnassani ja minusta olivat aika ja paikka
sopimattomia. Tunsin kuitenkin, että minä kohta olisin valmis."
 "Syyskuun 21 p:nä klo 5.30. — On niinkuin jo paljas päätös tehdä
sen mukaan kuin katsoo oikeaksi soinnuttaisi sieluni sisäiseen
rauhaan ja onneen."

"Jumalaa kutsun minä tässä asiassa ainoastaan todistajaksi, mutta

kuitenkin päätodistajaksi."

"En pyydä Häneltä mitään armoa, sillä se maailmanjärjestys, jonka

synty Jumala on minun silmissäni, tuo ihmeellisen täydellinen
maailma, on täynnä sitä armoa, jota tarvitsen. Jumalan olento on
minulle arvoitus. Mutta kun minä välistä aivan vaistomaisesti koetan
tehdä itselleni selkoa hänen suuruudestaan, niin en voi löytää mitään
sijaa sille käsitteelle, että Jumala voisi vihastua tai muuten esiintyä
niinkuin ihmiset epätäydellisyydessään tekevät. Ei Häntä siis
myöskään ole tarvis lepyttää tai Häneltä armoa rukoilla. Jos voisin
käsittää Jumalan ihmisenlaisena, en voisi ajatella häntä muuna kuin
iäti lempeänä ja iäti puolueettomana. Sillä Jumala on minulle kaiken
totuuden, kauneuden ja hyvyyden perikuva. Mutta nyt katson minä
Jumalaa totuuden Jumalana, totuuden alkuperänä."

"Siis todistajaksi, ei tuomariksi. Hänen tuomionsa on näet aina

tietty ja varma, kun omantunnon ääni puhuu. Ja me saamme aina
itse lukea sen tuomion, sillä se on selvän selvästi kirjoitettu meidän
sydämmeemme."

"Ei ollut velvollisuuteni sisältö minulle epäselvä, ainoastaan tapa

sovittaa, mitä olin huonoudessani rikkonut. Se se on, joka on
maksanut minulle kovan sisällisen taistelun, joka ei tätä
kirjoittaessani ole vielä päättynyt. Mutta jos minun onnistuu tätä
tietä päästä sovitukseen ja rauhaan, niin on se epäilemättä totuuden
Jumalan työtä."
 "Syyskuun 23 p:nä klo 6. — Mieltäni yhä kirvelee ajatellessani,
että hetki lähenee. Uusia epäilyksiä herää vielä. Kuinka luonnoton
onkaan askel, jota nyt olen ottamassa? Onko säädyllistä mennä
melkein tuntemattoman henkilön luo ja esittää hänelle omantunnon
vaivojaan, joiden kuuntelemista tuskin voisi pyytää läheiseltä
ystävältä? Onko se hyväntapaista? Eikö se ole haaveilua, eikö se ole
naurettavaa?"

"On se, se on naurettavaa, ainakin jokapäiväisen mittakaavan

mukaan. Jokapäiväisen elämän ei ole tapana sovittaa uskontoa
täydellä todella. Me kyllä ihailemme ja pidämme kaiken korskean
hengenjalouden huippuna Kristuksen oppia: rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi. Mutta yhteiskuntamme jokapäiväisissä oloissa on se
vaan korulause. Koetahan vaan kerrankin tehdä siitä täyttä totta,
johon tietysti kuuluu, että lähimmäisesi olkoon kuka tahansa, ei vaan
hyvä ystävä ja tuttava; kyllä vaan joutuisit pilkattavaksi haaveilijana
ja hulluttelijana."

"Syyskuun 24 p:nä klo 6. — Eilen illalla kokous Seurahuoneella.

Sanat takertuivat taas kurkkuuni. Mitä merkitsee se? Ajattelenko
ulkona kaupungissa toisin kuin kotonani? Siltä todellakin näyttää.
Ainakin oli se eilen, niinkuin minusta tuntui, seuraus siitä
vaikutuksesta, minkä nuo 12 tyyntä, rauhallista ja ymmärtäväistä
miestä tekivät minuun. Ei kukaan heistä tekisi tai edes tarvitseisi
tehdä niinkuin minun oli aikomus tehdä. Ja niin sitä mentiin — kukin
kotiansa."

"Vai oliko se siksi, että uusia epäilyksiä oli tulossa? Eikö se ole
ilveilyä, itseni pettämistä, että minä kutsun Jumalan todistajaksi?
Kuinka hän voi todistaa? Eihän Jumala voi ihmiskielin puhua. Hän on
äänetön ja mykkä. Hän jättää ihmisen itsensä ratkaistavaksi sen,
mikä on oikein — tai väärin. Tuomioistuimemme valantehneine
todistajineen voivat tästä kertoa."

"Valantehneine! Kas, siinä on ehkä avain koko arvoitukseen! Miksi

vaaditaan todistajalta valaa? Siksi, että hänen puheensa olisi
yhtäpitävä hänen omantuntonsa, hänen salaisimpien ajatustensa
kanssa. Vaan ett'ei tälläkään tiellä täydellistä varmuutta saavuteta,
on tunnettu asia. Nyt on selvää, ett'ei minunkaan haluni korvarippiin
asiassa, jossa ei ole saatavana muita todistajia kuin Jumala ja minä
itse, ole pohjaltaan muuta kuin vapaaehtoinen puhdistusvala. On siis
vaan merkittävä, että sanottu on yhtäpitävä syytetyn omantunnon
kanssa, joka samalla on todistajan omatunto tässä asiassa."

"Ja kun Jumala ei itse voi puhua eikä tuomari tunne todistajan
omantunnon laatua, niin ei ole jälellä muuta kuin antaa tuomarin
omin silmin katsahtaa todistajan ajatuksen juoksuun ja tekojen
vaikuttimiin s.o. hänen omaantuntoonsa."

"Joulukuun 21 p:nä klo 4. — Taas on viikkoja kulunut, viikkoja

omituisessa, laimeassa ja kuitenkin sietämättömässä sisällisessä
taistelussa."

"Näin eilen valtioneuvos S:n etehisessä konsertista tullessa.

Ratkaisun viipymiseen oli monet syyt. Suurin niistä se, että yhä
pelkäsin tulevani naurunalaiseksi, esiintyä narrina 55 vuoden ijällä."

"Velan maksaminen ilman selitystä asian laadusta ei olisi vienyt

päämaaliin."

"Kuinka kernaasti olisinkaan ostanut omantuntoni rauhan kahden-

tai kolmenkertaisella rahasummalla, jos se vaan olisi rahalla
saatavissa."
 "Pelko tulla naurunalaiseksi ratkaisi tällä kertaa asian."

"Ja mitä minä lopulta pelkään? Mahdollista väärinkäsitystä?"

"Siis vielä tänään! — — — mutta seis! Onko omatuntoni siis

epäpuhdas? Eihän minulla ollut mitään epäpuhdasta tarkoitusta. Eikö
taistelua siis voi ratkaista omassa rinnassani, omassa kammiossani?"

"Ei!"

"Syystä siitä, että velka vielä on maksamatta. Ja siitä, että minulle

nyt on selvinnyt kuin kirkkaaksi päiväksi: että se, mitä kirkko ja
teoloogit sanovat heikkouden synniksi on puhtaalla suomenkielellä
kutsuttava epäsiveellisyydeksi. Jesuksen sanoilla: 'olkaat täydelliset
niinkuin taivaallinen isänne täydellinen on', ei ole muuta järkevää
merkitystä kuin se, että meidän, kun siveellisiä vaihtopuolia
ilmaantuu elämässämme — aina täytyy antaa etusija
täydellisemmälle teolle s.o. voimakkaammalle, suuremmalle,
täyteläisemmälle mitalle siitä, mitä omatunto hyväksyy. Olkoon se
mitta suuri tai pieni, — meidän tulee täyttää se — ilman tinkimättä!
Mene siis — ja mene viipymättä."

"Valitse siveellinen voima ennen siveellistä heikkoutta. Jumala kyllä

pitää huolen muusta. Siis —"

"Tässä seison enkä taida muuta."

*****

"Samana 21 p:nä Jouluk. j.p.p. pyysin päästä hänen puheilleen.

Iltapäivällä 4.30—5.30 tapahtui tuo vaikea tunnustus, jäykän
vaitiolon kestäessä. Ei mitään vastakaikua niinkuin olin pelännytkin,
ei jälkeäkään tuosta lämmöstä, joka oli ollut aiheena minun
menettelyyni. Mutta ei myöskään mitään suoranaisesti tympäsevää
tai hylkäävää. Voisin kadehtia tuon miehen rauhaa."

"No hyvä — olen tehnyt kaikki mitä olen voinut. Kovin

masentuneena kulin kotiini, ostin muutamia joululahjoja, jätän
huomenna rahat ja sitten olen minä tässä ikävässä asiassa tunteva
olevani selvillä."

19.

Mietteitä kansallisuuskysymyksestä.

Patriotismi ei ole ehdoton siveellinen aate. — Kansallisuusaate

vielä vähemmin. — Kirjeenvaihtoa Viktor Rydbergin kanssa. —
Kansallisuusaate voi johtaa heikomman sortoon. — Katkoff oli
hegeliläinen. — Mietteitä kieliriidasta. — Valta ei ole oikeutta. — Z.
Topeliusta vastaan. — "Sijaa aatteille!" — Hengen jalous. — Loppu.

Soldanin ankara oikeudentunto ja hänen siveelliset periaatteensa

määräsivät hänen kantansa myöskin sen ajan suuressa
kysymyksessä, kansallisuuskysymyksessä. On luonnollista, että hän
vilkkaalla luonteellaan ei voinut pysyä kylmänä ja välinpitämätönnä
riidassa, joka kiehui kuumimmillaan maassamme 1870-80 -luvulla.
Hän ottikin siihen osaa koko sielunsa innolla ja sen kysymyksen
ratkaiseminen muuttui hänelle hänen viimeisten vuosiensa sisällöksi.

Käytöllinen politiikka oli ja pysyi hänelle kuitenkin vieraana. Siihen

hän ei ottanut osaa, siltä kannalta ei asia häntä liikuttanut. Ell'ei ota
lukuun sitä, että hän — senkin vastenmielisesti ja vain toisten
kehoituksesta — allekirjoitti liberaalisen puolueen ohjelman, ei hänen
nimensä tullut näkyviin julkisuudessa päivän kysymyksiin kytkettynä.
Luultavaa kuitenkin on, että hän ollen likeisissä suhteissa Anders
Chydeniukseen jossain määrin vaikutti tämän kirjoituksiin Helsingfors
Dagbladissa.

Hän oli asettanut itselleen toisen tehtävän, paljoa suuremman ja

syvemmän: sen, oliko kansallisuusaate niinkuin sen Hegel ja
Snellman käsittivät, siveellisesti oikea, ja oliko se sopusoinnussa
ikuisten siveellisten periaatteiden kanssa.

Hänellä oli aikomus julaista filosoofinen tutkimus

kansallisuusaatteesta, koettaa kumota meillä yksin vallitseva
hegelianismi ja asettaa sijaan Herbartin siveellisiin vaatimuksiin
perustuva oppi ihmisyydestä.

Näyttääkseen, ett'ei kansallisuusaate ole se suuri absoluutinen

aate, joksi Hegel oli sen julistanut, koettaa Soldan ensiksi osoittaa,
ett'ei patriotismikaan semmoisenaan ole mikään ehdoton siveellinen
aate, jonka ennen muita muka pitäisi päästä tekojamme
määräämään. Patriotismi, niin jalo ja suuri kuin se onkin, ei ole siksi
ehdoton siveellinen aate, että on olemassa korkeampia ja suurempia
aatteita, jotka ovat ikuiset ja ehdottomasti oikeat ilman poikkeuksia
ja jotka voivat kumota sen antamia määräyksiä.

Se on kyllä hyvää ja kiitettävää ja usein sitä syystä ylistetään

kaikkein korkeimmaksikin. Mutta se ei ole rajattomasti, ei
absoluutisesti hyvää. Kant oli oikeassa sanoessaan, ett'ei ole muuta
rajattomasti hyvää kuin hyvä tahto.

Patriotismi, isänmaanrakkaus on ihana asia niin kauvan kun se

perustuu hyvään tahtoon ja onneksi tekee se sen varsin usein, jolloin
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com