Java Programming 7th Edition Joyce Farrell Test

Bank download

https://testbankdeal.com/product/java-programming-7th-edition-
joyce-farrell-test-bank/

Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Java Programming 7th Edition Joyce Farrell Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/java-programming-7th-edition-joyce-
farrell-solutions-manual/

Java Programming 9th Edition Joyce Farrell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/java-programming-9th-edition-joyce-
farrell-test-bank/

Java Programming 8th Edition Joyce Farrell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/java-programming-8th-edition-joyce-
farrell-test-bank/

Physical Examination and Health Assessment 5th Edition

Jarvis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/physical-examination-and-health-
assessment-5th-edition-jarvis-test-bank/
Introduction to Emergency Management 1st Edition Lindell
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-emergency-
management-1st-edition-lindell-solutions-manual/

Fundamentals of Advanced Accounting 5th Edition Hoyle

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-advanced-
accounting-5th-edition-hoyle-solutions-manual/

MKTG 9 9th Edition Lamb Test Bank

https://testbankdeal.com/product/mktg-9-9th-edition-lamb-test-bank/

Fundamentals of Corporate Finance 8th Edition Brealey Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-corporate-
finance-8th-edition-brealey-test-bank/

Cognitive Psychology Connecting Mind Research and Everyday

Experience 3rd Edition Goldstein Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/cognitive-psychology-connecting-mind-
research-and-everyday-experience-3rd-edition-goldstein-solutions-
manual/
Statistics for Business and Economics Canadia 5th Edition
Lind Test Bank

https://testbankdeal.com/product/statistics-for-business-and-
economics-canadia-5th-edition-lind-test-bank/
Chapter 8: Arrays

TRUE/FALSE

1. You can declare an array variable by placing curly brackets after the array name.

ANS: F PTS: 1 REF: 398

2. When an application contains an array and you want to use every element of the array in some task, it
is common to perform loops that vary the loop control variable from 0 to one less than the size of the
array.

ANS: T PTS: 1 REF: 406

3. When you want to determine whether a variable holds one of many valid values, one option is to use a
do…while loop to compare the variable to a series of valid values.

ANS: F PTS: 1 REF: 418

4. When using parallel arrays, if one array has many possible matches, it is most efficient to place the
less common items first so that they are matched right away.

ANS: F PTS: 1 REF: 420

5. Many programmers feel that breaking out of a for loop early disrupts the loop flow and makes the
code harder to understand.

ANS: T PTS: 1 REF: 421

6. When initializing an array, you must initialize all elements or none.

ANS: T PTS: 1 REF: 404

7. When you create an array variable, memory space is automatically reserved.

ANS: F PTS: 1 REF: 399

8. When array elements are passed by value, a copy of the value is made and used within the receiving
method.

ANS: T PTS: 1 REF: 426-427

9. Since an array name is a reference, you are able to use the = operator for assigning and the == operator
for comparisons.

ANS: F PTS: 1 REF: 427

10. When returning an array reference, square brackets are included with the return type in the method
header.

ANS: T PTS: 1 REF: 429

MULTIPLE CHOICE

1. After you create an array variable, you still need to ____ memory space.
a. create c. reserve
b. organize d. dump
ANS: C PTS: 1 REF: 399

2. In Java, the size of an array ____ declared immediately following the array name.
a. can be c. is never
b. is always d. should be
ANS: C PTS: 1 REF: 399

3. Languages such as Visual Basic, BASIC, and COBOL use ____ to refer to individual array elements.
a. ( ) c. { }
b. [ ] d. < >
ANS: A PTS: 1 REF: 399

4. A(n) ____ is an integer contained within square brackets that indicates one of an array’s variables.
a. postscript c. variable header
b. subscript d. indicator
ANS: B PTS: 1 REF: 399

5. When you declare an array name, no computer memory address is assigned to it. Instead, the array
variable name has the special value ____, or Unicode value ‘\u0000’.
a. empty c. false
b. null d. zero
ANS: B PTS: 1 REF: 404

6. In Java, boolean array elements automatically are assigned the value ____.
a. null c. true
b. ‘\u0000’ d. false
ANS: D PTS: 1 REF: 404

7. When you create an array of objects, each reference is assigned the value ____.
a. null c. true
b. ‘\u0000’ d. false
ANS: A PTS: 1 REF: 404

8. You use a ____ following the closing brace of an array initialization list.
a. . c. :
b. ; d. ,
ANS: B PTS: 1 REF: 404

9. Providing values for all the elements in an array is called ____ the array.
a. populating c. filling
b. declaring d. irrigating
ANS: A PTS: 1 REF: 404
10. When any ____ type (boolean, char, byte, short, int, long, float, or double) is passed
to a method, the value is passed.
a. array c. element
b. dummy d. primitive
ANS: D PTS: 1 REF: 427

11. The length ____ contains the number of elements in the array.
a. box c. area
b. field d. block
ANS: B PTS: 1 REF: 407

12. A(n) ____ loop allows you to cycle through an array without specifying the starting and ending points
for the loop control variable.
a. do…while c. enhanced for
b. inner d. enhanced while
ANS: C PTS: 1 REF: 407

13. If a class has only a default constructor, you must call the constructor using the keyword ____ for each
declared array element.
a. default c. first
b. new d. object
ANS: B PTS: 1 REF: 411

14. Comparing a variable to a list of values in an array is a process called ____ an array.
a. validating c. checking
b. using d. searching
ANS: D PTS: 1 REF: 418

15. A ____ array is one with the same number of elements as another, and for which the values in
corresponding elements are related.
a. cloned c. property
b. parallel d. two-dimensional
ANS: B PTS: 1 REF: 419

16. When you initialize parallel arrays, it is convenient to use ____ so that the values that correspond to
each other visually align on the screen or printed page.
a. tabs c. spacing
b. indentation d. dashes
ANS: C PTS: 1 REF: 420

17. When you perform a ____, you compare a value to the endpoints of numerical ranges to find the
category in which a value belongs.
a. range match c. reference
b. sort d. search
ANS: A PTS: 1 REF: 422

18. It is a good programming practice to ensure that a subscript to an array does not fall below zero,
causing a(n) ____.
 a. array dump c. conundrum
b. runtime error d. compiling error
ANS: B PTS: 1 REF: 423

19. Individual array elements are ____ by value when a copy of the value is made and used within the
receiving method.
a. sorted c. received
b. passed d. stored
ANS: B PTS: 1 REF: 426-427

20. Primitive type variables are always passed by ____.

a. value c. location
b. reference d. memory
ANS: A PTS: 1 REF: 428

21. When a method returns an array reference, you include ____ with the return type in the method header.
a. { } c. < >
b. ( ) d. [ ]
ANS: D PTS: 1 REF: 429

22. Which of the following println statements will display the last myScores element in an array of
10?
a. System.out.println(vals[0]); c. System.out.println(vals[9]);
b. System.out.println(vals[1]); d. System.out.println(vals[10]);
ANS: C PTS: 1 REF: 400

23. Which of the following statements correctly declares and creates an array to hold five double scores
values?
a. integer[] scores = new double[5] c. double[] = new scores[5]
b. double[] scores = new integer[5] d. double[] scores = new double[5]
ANS: D PTS: 1 REF: 400

24. Which of the following statements correctly initializes an array with an initialization list?
a. int[] nums = {2, 4, 8}; c. int nums = [2, 4, 8];
b. int[] nums = (2, 4, 8); d. int nums() = int{2, 4, 8}
ANS: A PTS: 1 REF: 404

25. In which of the following statements is the value of myVals null?

a. int myVals = "" c. myVals = int[null]
b. int [] myVals; d. int[null] = myVals
ANS: B PTS: 1 REF: 404

COMPLETION

1. A(n) ____________________ is a named list of data items that all have the same type.

ANS: array
 PTS: 1 REF: 398

2. When you declare or access an array, you can use any expression to represent the size, as long as the
expression is a(n) ____________________.

ANS: integer

PTS: 1 REF: 400

3. When you declare int[] someNums = new int[10];, each element of someNums has a value
of ____________________ because someNums is a numeric array.

ANS:
0
zero

PTS: 1 REF: 404

4. An instance variable or object field is also called a(n) ____________________ of the object.

ANS: property

PTS: 1 REF: 407

5. When any primitive type is passed to a method, the ____________________ is passed.

ANS: value

PTS: 1 REF: 427

MATCHING

Match each term with the correct statement below.

a. array variable f. length
b. reference type g. foreach loop
c. elements h. reference types
d. int i. return
e. Java object names
1. Numbered beginning with 0
2. An array field
3. An enhanced for loop
4. Declared in the same way you declare any simple variable
5. A nonprimitive object
6. A primitive type
7. Represent computer memory addresses
8. A statement used to return an array from a method
9. Hold memory addresses where values are stored

1. ANS: C PTS: 1 REF: 399

2. ANS: F PTS: 1 REF: 407
3. ANS: G PTS: 1 REF: 408
 4. ANS: A PTS: 1 REF: 398
5. ANS: B PTS: 1 REF: 427
6. ANS: D PTS: 1 REF: 427
7. ANS: E PTS: 1 REF: 403
8. ANS: I PTS: 1 REF: 429
9. ANS: H PTS: 1 REF: 427

SHORT ANSWER

1. Describe a situation in which storing just one value at a time in memory does not meet your needs.

ANS:
At times you might encounter situations in which storing just one value at a time in memory does not
meet your needs. For example, a sales manager who supervises 20 employees might want to determine
whether each employee has produced sales above or below the average amount. When you enter the
first employee’s sales value into an application, you can’t determine whether it is above or below
average because you don’t know the average until you have all 20 values. Unfortunately, if you
attempt to assign 20 sales values to the same variable, when you assign the value for the second
employee, it replaces the value for the first employee.

PTS: 1 REF: 398

2. What is a subscript and how are the array’s elements numbered?

ANS:
A subscript is an integer contained within square brackets that indicates one of an array’s variables, or
elements. In Java, any array’s elements are numbered beginning with 0, so you can legally use any
subscript from 0 to 19 when working with an array that has 20 elements.

PTS: 1 REF: 399

3. What does an array’s name represent and what value does it hold when declared?

ANS:
Array names represent computer memory addresses; that is, array names contain references, as do all
Java objects. When you declare an array name, no computer memory address is assigned to it. Instead,
the array variable name has the special value null, or Unicode value ‘\u0000’. When you declare
int[] someNums;, the variable someNums has a value of null.

PTS: 1 REF: 404

4. When working with arrays, why is it beneficial to use a loop with a declared symbolic constant equal
to the size of the array?

ANS:
It is convenient to declare a symbolic constant equal to the size of the array and use the symbolic
constant as a limiting value in every loop that processes the array. That way, if the array size changes
in the future, you need to modify only the value stored in the symbolic constant, and you do not need
to search for and modify the limiting value in every loop that processes the array.

PTS: 1 REF: 407

5. When using an array with all elements used, why would a programmer use a loop control variable
from 0 to one less than the size of the array? Give an example.

ANS:
When an application contains an array and you want to use every element of the array in some task, it
is common to perform loops that vary the loop control variable from 0 to one less than the size of the
array. For example, if you get input values for the elements in the array, alter every value in the array,
sum all the values in the array, or display every element in the array, you need to perform a loop that
executes the same number of times as there are elements.

PTS: 1 REF: 406

6. How would you use a method that belongs to an object that is part of the array? Use an example and
demonstrate with Java code.

ANS:
To use a method that belongs to an object that is part of an array, you insert the appropriate subscript
notation after the array name and before the dot that precedes the method name. For example, to print
data for seven Employees stored in the emp array, you can write the following:

for(int x = 0; x < NUM_EMPLOYEES; ++x)

System.out.println (emp[x].getEmpNum() + " " +
emp[x].getSalary());

PTS: 1 REF: 411

7. Why would you use spacing when initializing parallel arrays?

ANS:
When you initialize parallel arrays, it is convenient to use spacing so that the values that correspond to
each other visually align on the screen or printed page.

PTS: 1 REF: 420

8. How would a programmer perform a range match when writing an application that takes into
consideration different discount rates for customers? Give an example.

ANS:
Create two corresponding arrays and perform a range match, in which you compare a value to the
endpoints of numerical ranges to find the category in which a value belongs. For example, one array
can hold the five discount rates, and the other array can hold five discount range limits. If you only use
the first figure in each range, you can create an array that holds five low limits:

int[] discountRangeLimit= {1, 13, 50, 100, 200};

A parallel array can hold the five discount rates:

double[] discountRate = {0, 0.10, 0.14, 0.18, 0.20};

Then, starting at the last discountRangeLimit array element, for any numOfItems greater than
or equal to discountRangeLimit[4], the appropriate discount is discount[4]. In other
words, for any numOrdered less than discountRangeLimit[4], you should decrement the
subscript and look in a lower range.
 PTS: 1 REF: 422

9. What is different about passing an array to a method rather than passing a primitive type to a method?

ANS:
The outcome is quite different when you pass an array (that is, pass its name) to a method. Arrays, like
all nonprimitive objects, are reference types; this means that the object actually holds a memory
address where the values are stored and the receiving method gets a copy of the array’s actual memory
address. Therefore, the receiving method has access to, and the ability to alter, the original values in
the array elements in the calling method.

PTS: 1 REF: 426-427

10. How can you use the enhanced for loop?

ANS:
You can use the enhanced for loop to cycle through an array of objects. For example, to display data
for seven Employees stored in the emp array, you can write the following:

for(Employee worker : emp)

System.out.println(worker.getEmpNum() + " " + worker.getSalary();

In this loop, worker is a local variable that represents each element of emp in turn. Using the
enhanced for loop eliminates the need to use a limiting value for the loop and eliminates the need for
a subscript following each element.

PTS: 1 REF: 412

11. When populating an array with an initialization list, you do not need to use the new keyword or
provide an array size. Explain why this is the case.

ANS:
When you populate an array upon creation by providing an initialization list, you do not
give the array a size because the size is assigned based on the number of values you place in the
initializing list. Also, when you initialize an array, you do not need to use the keyword new. New
memory is assigned based on the length of the list of provided values.

PTS: 1 REF: 404

12. Why is the length field a good option when writing a loop that manipulates an array? What
programming error is common when attempting to use length as an array method?

ANS:
You can use a field (instance variable) that is automatically assigned a value for every array you
create. The length field contains the number of elements in the array. Later, if you modify the size
of the array and recompile the program, the value in the length field of the array changes
appropriately. When you work with array elements, it is always better to use a symbolic constant or the
length field when writing a loop that manipulates an array.

A frequent programmer error is to attempt to use length as an array method, referring to

xxx.length(). However, length is not an array method; it is a field. An instance
 variable or object field such as length is also called a property of the object.

PTS: 1 REF: 407

13. While you can provide any legal identifier you want for an array, conventional rules are typically
followed. List and describe the naming conventions for naming arrays.

ANS:
Java programmers conventionally name arrays by following the same rules they use for variables:
Array names start with a lowercase letter.
Use uppercase letters to begin subsequent words.

Additionally, many programmers observe one of the following conventions to make it

more obvious that the name represents a group of items:
Arrays are often named using a plural noun such as studentScores.
Arrays are often named by adding a final word that implies a group, such as salesList.

PTS: 1 REF: 398-399

14. int[] sixNumbers = {1, 2, 3, 4};

The above code creates an array named sixNumbers. Describe how array sizes are determined when
using an initialization list and how memory is assigned.

ANS:
When you populate an array upon creation by providing an initialization list, you do not give the array
a size—the size is assigned based on the number of values you place in the initializing list. For
example, the sixNumbers array in the sample code has a size of 4. Also, when you initialize an
array, you do not need to use the keyword new because new memory is assigned based on the length
of the list of provided values. In Java, you cannot directly initialize part of an array. For example, you
cannot create an array of 10 elements and initialize only five; you must initialize either every element
or none of them.

PTS: 1 REF: 404

15. The following statement declares an array:

int[] increaseValues = new int[5]

final int PLUSTWO = 2;

Create a loop that will add 2 to every array element. Use a symbolic constant named PLUSTWO and
use the length field in the loop that will contain the number of elements in the array.

ANS:
for(counter = 0; counter < increaseValues.length; ++counter)
increaseValues[counter] += PLUSTWO;

PTS: 1 REF: 406-407

CASE

1. public class CostArray

 {
public static void main(String[] args)
{
double[] costs = new double[3];
costs[0] = 5.00;
costs[1] = 7.00;
costs[2] = 9.00;
System.out.println(costs[3]);
}
}

Once the above code is compiled and executed, an error message is generated. Explain the error
message that will result and explain the reason for the error.

ANS:
An out-of-bounds error is generated when the code is compiled and executed. The last executable line
in the code is an output statement that attempts to display a costs value using a subscript that is
beyond the range of the array: System.out.println(costs[3]). The program will run
successfully when the subscript used with the array is 0, 1, or 2. However, when the subscript reaches
3, the ArrayIndexOutOfBoundsException error is generated. The message indicates that the
subscript is out of bounds and that the offending index is 3.

PTS: 1 REF: 403

2. String[] countyNames = {"Clark", "Delaware", "Madison"};

Using the above statement, what will be the value of countyNames[0], countyNames[1], and
countyNames[2]?

ANS:
countyNames[0] will hold the value “Clark”
countyNames[1] will hold the value “Delaware”
countyNames[2] will hold the value “Madison”

PTS: 1 REF: 412

3. Write the statement to create an array named studentScores that will store five integer value
student scores. Initialize the array using an initialization list with the values 70, 85, 92, 67, and 76.

ANS:
int[] studentScores = {70, 85, 92, 67, 76};

PTS: 1 REF: 404

4. Using just one statement, declare and create an array that will reserve memory locations for 10
scores values that are type double.

ANS:
double[] scores = new double[10];

PTS: 1 REF: 399

5. Write the statement to declare an array of integers that will hold studentScores.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
 ANS:
int[] studentScores;

PTS: 1 REF: 398

6. double[] studentScores;
double studentScores[];

Are both of the above statements valid for declaring an array variable? Why or why not?

ANS:
You declare an array variable in the same way you declare any simple variable, but you insert a pair of
square brackets after the type. To declare an array of double values to hold studentScores, you
can write the following:

double[] studentScores;

In Java, you can also declare an array variable by placing the square brackets after the array name, as
in double studentScores[];. This format is familiar to C and C++ programmers, but the
preferred format among Java programmers is to place the brackets following the variable type and
before the variable name.

PTS: 1 REF: 398

7. String[] countyNames = {"Clark", "Delaware", "Madison"};

What will be the value of countyNames[0].length(), countyNames[1].length(), and

countyNames[2].length()?

ANS:
countyNames[0].length() will have a value of 5
countyNames[1].length() will have a value of 8
countyNames[2].length() will have a value of 7

PTS: 1 REF: 407

8. public static int[] sampleArray()

{
int studentScores = {72, 91, 83};
____
}

Using the above code, write the statement that will return the array name.

ANS:
return studentScores;

PTS: 1 REF: 429

9. Write the statement to declare an array variable named studentScores with type double. Write a
second statement to create an array of 10 objects.
 ANS:
double[] studentScores;
studentScores = new double [10];

PTS: 1 REF: 399

10. double[] studentScores = new double[3];

studentScores[0] = 93;
studentScores[1] = 77;
studentScores[2] = 85;

Write a println statement to display the last element of the studentScores array.

ANS:
System.out.println(studentScores[2]);

PTS: 1 REF: 399-400

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
IX LUKU.

Oi sydän raukkani! sa rakastat niin pian ja niin hellästi, ja kuinka

monesti olet kuitenkin jo tuomittu luopumaan rakkautesi esineistä!
Tämä viimeinen ero varmaan ei ollut huokein, ja tuntuipa vielä
raskaammalta syystä, että uusi asuntoni oli varsin inhottava.
Hämärä, likainen kammio, ikkunassa lasin asemesta paperia, seinät
tahratut raa'oilla maalauksilla, joiden väriä en ota mainitakseni; ja
missä ei ollut kuvia, siinä kirjoituksia. Näitä oli monta, joissa vaan
kirjoittajan nimi ja kotimaa oli luettavana, sekä minä kovan onnen
päivänä hän oli tänne joutunut. Toisissa oli lisättynä vihan purkauksia
petollisia ystäviä, taikkapa sadatuksia itseänsä tahi jotakin naista tai
tuomaria y.m. vastaan. Muutamat sisälsivät lyhyitä elämäkertoja.
Siellä täällä huomasin siveysopillisia mietelmiä. Niinpä seuraavat
Pascal'in lausumat sanat:

"Jospa ne, jotka uskontoa vastustavat, toki ottaisivat tutkiaksensa

mikä se on, ennenkuin he sitä parjaavat! Jos tämä uskonto kehuisi
selvään ja perinpohjin tuntevansa Jumalaa, niin tosin saattaisi sen
väitteen kumoamiseksi huomauttaa, ettei maailmassa löydy mitään,
jossa Hän ilmestyy meille aivan selvän selvästi. Mutta koska se
päinvastoin sanoo, että ihmiset hapuilevat pimeässä ja kaukana
Jumalasta, joka peittäytyy heidän tutkimuksiltaan, ja että nimi, jonka
Hän Raamatussa antaa itsellensä, onkin Deus absconditus
(tuntematon Jumala)… minkä voiton luulevat he saavansa sillä, että
he, vähän huolien totuuden tutkimisesta, vaan huutavat, ett'ei
totuutta heille näytetä?"

Alempana oli kirjoitettuna (saman miehen lause):

"Tässä ei ole kysymys jonkun vieraan henkilön vähäpätöisestä

edusta; kysymys koskee meitä itseämme ja koko olentoamme.
Sielun kuolemattomuus on niin tärkeä asia ja koskee meitä niin
likeltä, että mielettömäksi täytyy sanoa sitä ihmistä, joka siinä
asiassa on välinpitämätön."

Toinen kirjoitus sanoi:

"Siunattu olkoon vankila, koska se on minua opettanut tuntemaan

ihmisten kiittämättömyyttä, omaa kurjuuttani ja Jumalan hyvyyttä!"

Näiden nöyräin sanain vieressä löysin mitä hurjimpia ja

röyhkeimpiä herjauksia, joissa muuan kirjoittaja sanoi itseänsä
jumalan-kieltäjäksi, vaan kuitenkin ryntäsi Jumalaa vastaan,
ikäänkuin jos jo olisi unhottanut äsken kieltäneensä Hänen
olemassa-oloaan.

Tätä herjaus-palstaketta seurasi toinen, täynnä soimauksia

pelkureita vastaan, s.o. niitä, jotka vankeuden kova onni tekee
hurskaiksi.

Minä näytin yhdelle vartijoista näitä ilkeyksiä ja kysyin, kuka oli ne

kirjoittanut. — Hyvä, sanoi hän, että olen ne löytänyt; niitä on niin
paljo, eikä minulla ole ollut aikaa etsiä!
 Ja viipymättä hän rupesi heti veitsellä raapimaan maan muuria,
hävittääksensä tuon kirjoituksen.

— Minkätähden noin teette? kysyin minä.

— Sentähden että mies, joka sen kirjoitti ja joka tuli hengeltä

tuomituksi uhkamurhasta, sitten katui sitä ja pyysi minulta, hyväksi
työksi, että hävittäisin kirjoituksen.

— Jumala häntä armahtakoon! huudahdin. Minkälaisen murhan oli

hän tehnyt?

— Kun hän ei voinut surmata itse vihamiestänsä, hän kosti

surmaamalla hänen poikansa, jonka vertaista lasta harvoin näkee
maan päällä.

Minä kauhistuin. Siihen määrään voi siis koston vimma paisua! Ja

mokoma hirviö pöyhkeilee puheessaan, ikäänkuin jos olisi kaikkea
inhimillistä heikkoutta korkeampi olento! Surmata viaton, ja lapsi!
X LUKU.

Uudessa kammiossani, synkkä ja siivoton kuin se oli, ja rakkaan

mykän seuraa kaivaten, olin taas hyvin suruissani. Seisoin
tuntikausia ikkunassa, jonka edessä oli parvi, ja parven ylitse näkyi
pihan äärimmäinen puoli ja entisen kammioni ikkuna. Kukahan siihen
oli pantu minun jälkeeni? Minä huomasin siellä miehen kävelevän
edestakaisin nopein askelin, ikäänkuin mielen tuskissa. Paria päivää
myöhemmin oli hänelle annettu kirjoitustarpeita, ja nyt hän näkyi
päiväkaudet istuvan pöydän ääressä.

Vihdoin tunsin hänet. Hän astui ulos kammiostaan vartijan kanssa,

hän siis vietiin tutkintoon. Se oli Melchiorre Gioja!

Sydäntäni ahdisti. — Sinäkin, kelpo mies, olet täällä! — (Hän oli

toki minua onnellisempi. Muutamia kuukausia vankina oltuansa hän
pääsi jälleen vapaaksi).

Kun saan nähdä hyvän ihmisen, ken tahansa se onkin, niin se

näkö minua lohduttaa, lämmittää, saattaa mietteihin. Olisin antanut
elämäni, pelastaakseni Giojan vankeudesta; ja kuitenkin hänen
näkönsä toi mieleeni huojennusta.
 Katseltuani häntä kauan aikaa, koettaen hänen liikkeistänsä arvata
hänen mielentilaansa, sekä toivottaen hänelle parasta, tunsin
itsessäni entistä enemmän voimaa ja tyytymystä. Tästä huomaa,
kuinka rakastetun ihmisen näkö riittää huojentamaan yksinäisyyden
ikävyyttä. Ennen oli tätä hyvää minulle tuottanut mykkä lapsiraukka;
nyt sitä teki suuresti ansiollinen mies, vaikka vaan loitolta sain häntä
nähdä.

Kenties joku vartija sanoi hänelle, missä minä olin. Eräänä

aamuna, avatessaan ikkunaansa, lähetti hän nenäliinallansa mulle
tervehdyksen. Minä vastasin samalla tapaa. Oi, mikä onnellinen
hetki! Tuntui kuin jos tuota matkaa hänen ja minun välilläni ei olisi
ollut, vaan että oltiin yhdessä. Sydämeni sykki kuin rakastuneen,
joka näkee lemmittynsä. Puhelimme liikkeillämme, ymmärtämättä
toisiamme, ja kuitenkin samalla innolla, kuin jos olisimme
ymmärtäneet; taikkapa oikeammin, me ymmärsimme todellakin; sillä
nuo liikkeet tahtoivat mykällä kielellänsä ilmaista sielujemme tunteet,
ja toinen meistä käsitti hyvin mitä toinen tunsi.

Paljon lohdutusta toivoin vastaisuudessa näistä tervehdyksistä.

Vastaisuus tuli, mutta tervehdykset jäivät tulematta. Milloin vaan
näin Giojan ikkunassa, heilutin nenäliinaani. Turhaan! Vartijoilta
kuulin, että häntä oli kielletty vaihtamasta minun kanssani noita
puhelumerkkejä. Sittenkin hän usein loi silmänsä minuun ja minä
häneen, ja niinkin saimme vielä yhtä ja toista sanotuksi.
XI LUKU.

Ikkunani edessä olevalla parvella kuljeskeli edestakaisin aamusta

iltaan muita vankeja vartijoineen; he menivät tutkintoon ja palasivat
jälleen. Enimmiten he olivat alhaista väkeä, yksi ja toinen toki näytti
olevan säätyläinen. Vaikk'en ennättänyt niitä paljon katsella, heidän
kiireellisen kulkunsa vuoksi, niin he kumminkin vetivät puoleensa
huomiotani, kaikki liikuttaen minua mikä enemmin, mikä vähemmin.
Tuo surkea näky ensipäivinä kartutti huoliani, mutta aikaa myöten
totuin siihen, niin että se lopuksi jopa lievittikin yksinäisyyteni
kaihoa.

Vaimopuolisiakin näin usein ohikulkevien joukossa. Tältä parvelta

käytiin holvin kautta toiselle pihalle, missä oli naisten vankila.
Jotenkin ohut seinä erotti minua yhdestä naisvankien huoneesta, ja
usein nuo raukat väsyttivät korviani lauluillansa, toisinaan myöskin
riidoillansa. Myöhään iltasilla, kuin ulkona hälinä oli lakannut, kuulin
heidän vielä pakinoivan.

Olisin helposti voinut heitä puhutella, mutta en tahtonut. Oliko se

ujoudesta vai ylpeydestä? Arveluttiko minua ajatus että voisin
mieltyä langenneihin vaimoihin? Sitä en tarkoin tiedä; mahdollisesti
kaikista kolmesta syystä yhteensä. Nainen, semmoisena kuin hänen
pitää olla, on minusta ylevä olento. Nähdessäni, kuullessani,
puhutellessani naista, tunnen sydämessäni syntyvän jaloja ajatuksia;
mutta langenneena, halveksittavana, hän häiritsee mieltäni ja
karkoittaa siitä kaiken ihanteellisuuden.

Ja kuitenkin… (tämä sana kuitenkin on välttämätön, jos rupee

kuvailemaan ihmistä, tätä niin monimutkaista olentoa) löytyi noiden
äänien joukossa niitäkin, jotka suoraan sanoen minua miellyttivät,
erittäinkin yksi ääni, joka harvempaan kuului eikä koskaan lausunut
halpoja ajatuksia. Se laulaa hyräili vähän, enimmiten vaan näitä
kahta, mieltä liikuttavaa säettä:

Hyljätylle onnen ken

Saattaa jälleen entisen?

Toisinaan lauloi hän virsiä, kumppaliensa säestäessä, mutta minä

taisin hyvin erottaa Magdalenan äänen muista, vaikka kuinkakin
näyttivät koettavan minulta sitä riistää.

Niin, tämän onnettoman nimi oli Magdalena. Kun kumppalit

kertoivat huoliansa, niin hän surkutteli ja huokaeli, yhä lausuen:
Älkäät tuskastuko ystäväni; Jumala ei jätä ketään!

Mikä voi minua estää mielessäni kuvailemasta häntä kauniiksi,

onnettomaksi enemmän kuin vialliseksi, hyvää varten syntyneeksi ja,
vaikka olikin oikean tieltä eronnut, kykeneväksi siihen palaamaan?
Kuka taisi minua soimata siitä, että mieleni heltyi, jopa kuuntelin
häntä hartaudellakin, ja innolla rukoilin hänen puolestansa.

Viattomuus on kunniassa pidettävä, mutta eiköhän katumus

myöskin? Paras ihmisistä, Jumal'ihminen, pitikö Hän häpeänä luoda
säälivää silmäänsä syntisten vaimojen puoleen, vieläpä lukea heitä
niiden joukkoon, joita hän enimmän rakasti? Miksipä me sitten niin
kovasti halveksimme naista, joka on langennut?

Näinmuodoin mietiskellen, olin usein vähällä kohottaa ääntäni,

ilmoittaakseni Magdalenalle veljellistä rakkauttani. Kerran pääsi jo
huuliltani ensimäinen tavu: "Mag!…" Merkillistä toki! Sydämeni sykki
niinkuin viidentoista vuotiaan rakastuneen nuorukaisen, enkä
kumminkaan enään ollut lapsellisten liikutusten i'ässä.

Enempää en saanut kuultaviin. Koettelin uudestaan "Mag!…

Mag!…" Ei tullut lisää. Suutuksissani huusin itselleni: "Sinä olet
narri!"
XII LUKU.

Niin loppui lempijuttuni tuon naisraukan kanssa. Olinpa sittenkin

hänelle velkaa sen, mitä suloisinta tunsin povessani useampia
viikkokausia eteenpäin. Usein olin alakuloinen, ja hänen äänensä
mua jälleen ilahutti; usein ajatellessani ihmisten ilkeyttä ja
kiittämättömyyttä, vihastuin heihin ja koko maailmaan, ja silloinkin
Magdalenan ääni puhalsi uudestaan rintaani sääliä ja leppeyttä.

Jospa et, sä mulle tuntematon syntinen vaimo, olisi kovaan

rangaistukseen tuomittuna! Taikka, mihin rangaistukseen sä lienetkin
tuomittu, jospa toki henkesi puolesta siitä hyötyisit, jalostuisit, että
eläisit ja kuolisit Jumalalle otollisna! Jospa sua surkuttelisi ja
kunnioittaisi kaikki, jotka sinua tuntevat, niinkuin minä tein, joka en
sua tuntenut! Jospa voisit herättää jokaisessa, joka sinut näkee,
kärsivällisyyttä, sulomieltä, hyvää tahtoa, luottamusta Jumalaan,
niinkuin sitä herätit yhdessä, joka sua näkemättäkin rakasti!
Mielikuvitukseni saattaa erehtyä sun ulkonaisen kauneutesi suhteen,
mutta sielusi, siitä olen varma, oli kaunis. Kumppalisi puhuivat
törkeästi, sinä kainosti ja siivosti; he herjasivat ja sinä siunasit
Jumalaa; he riitelivät ja sinä heidän riitojansa sovitit. Ken on kätensä
ojentanut pelastaaksensa sinua häväistyksen tieltä, ken on
hellämielisesti tehnyt sinulle hyvän työn ja silmistäsi kyyneleet
pyyhkinyt, hänelle vuotakoon taivaasta runsas siunaus hänen
itsensä, lastensa ja lastenlastensa ylitse!

Huoneeni vieressä oli toinen, jossa asui useampia miesvankeja.

Kuulin heidänkin puhelevan. Yksi heistä nautti suurta arvoa muiden
puolelta, arvattavasti ei sen vuoksi, että oli säädyltään heitä
ylhäisempi tahi kasvatukseltaan etevämpi, vaan puhetaitonsa ja
rohkeutensa vuoksi. Hän siis oli äänenkannattaja. Hän väitteli
kiivaasti ja tukki suun vastustajiltaan pontevalla äänellänsä ja
mahtisanoillansa; hän määräsi, mitä heidän tuli ajatella ja tuntea; ja
hetken ponnistettuansa vastaan, myöntyivät he aina lopuksi hänen
mielipiteesensä.

Miesparat! Ei ollut heissä ketään, joka sävyisällä lauseella tai

lempeän tunteen sanoilla olisi tietänyt lievittää vankeuden kiusaa.

Tuo naapuristoni päämies lähetti minulle tervehdyksen, ja minä

vastasin. Hän kysyi, miten minä tässä kirotussa elämässä tulin
toimeen. Minä puolestani sanoin, ett'ei mikään elämä, vaikka
kuinkakin surunalainen, mielestäni ole kirottu, ja että kuoleman
hetkeen saakka pitää nauttia sitä hyvää, jonka mietintä ja rakkaus
ihmiselle tuottavat.

— Selittäkää sananne, herra, selittäkää!

Koetin selittää, vaan turhaan; ja kun pitkän ja konstikkaan

esipuheen perästä rohkenin esimerkiksi huomauttaa heille, kuinka
Magdalenan ääni oli minussa herättänyt leppeämpiä tunteita ja
ajatuksia, niin päämies purskahti ilminauruun.

— Mitä nyt? mitä nyt? — huusivat toiset. Tuo ilkeä mies väänteli
minun sanojani ivalliseen pilkkaan, ja yhteen ääneen kajahti nyt
heidän naurunsa, minä olin heidän ivanuoliensa pahanpäiväinen
esine.

Käypi näet vankilassa aivan niinkuin maailmassa. Ne jotka pitävät

kiljuntaa, paruntaa tahi röyhkeää ylenkatsetta viisautena, katsovat
sitä typeräksi, joka pyytää sääliväisyydellä ja rakkaudella kunnioittaa
ihmisyyttä ja sen Luojaa.
XIII LUKU.

Annoinpa heidän nauraa, sanaakaan virkkamatta. Kaks, kolme kertaa

he puhuttelivat minua, vaan minä pysyin ääneti.

— Hän ei enään liene ikkunassa — taitaa kallistaa korvansa

Magdalenan huokauksiin — saattoi vihastua naurustamme —; noin
he arvelivat. Vihdoin päällikkö käski heidän herjetä pilkkaamisesta.

— Vaiti, koirat, jotka ette itse tiedä mitä lörpötätte. Naapurimme

tuossa ei olekaan semmoinen aasi, kuin te luulette. Mitäpä te
ymmärrättekään! Minäkin tosin voin purskahtaa nauruun, mutta
naurun perästä minä rupean miettimään. Jokainen moukka vintiö voi
hullutella yhtä paljon kuin mekin. Mutta hiukkasen jalompaa iloa,
ihmisrakkautta ja luottamusta taivaan apuun, mitä te oikeastaan
luulette sen osoittavan?

— Nyt kun tuota harkitsen, vastasi yksi heistä, niin se mielestäni

osoittaa, hänessä olevan hiukan vähemmän konnamaisuutta.

— Oikein! pauhasi päällikkö; etpä olekaan semmoinen pöllö, joksi

sinua luulin.
 Eipä tosin suuri kunnia, että arvelivat minussa olevan hiukan
vähemmin konnamaisuutta, kuin heissä itsessään; kuitenkin tunsin
jonkunmoista iloa siitä, että nämä kurjat saattoivat antaa jotakin
arvoa jalommille tunteille.

Käänsin ikkunan puoliskon, niinkuin olisin jälleen sinne tullut.

Päällikkö huusi minulle, ja minä vastasin, toivoen että hän nyt aikoi
paremmasta puhua. Vaan siinä petyin. Halvat sielut pelkäävät
vakavampaa keskustelua; kun joku jalo totuus joskus välkähtää
heidän sieluunsa, voivat he hetkeksi viehättyä siitä, mutta heti sen
perästä he kääntyvät siitä pois, näyttääksensä maailmalle
viisauttansa, epäilemällä totuutta ja sitä pilkkana pitämällä.

Tällä kertaa hän kysyi minulta, olinko velasta joutunut vankeuteen.

— En.

— Kenties konnanjuonista syytetty? Tietysti väärin syytetty.

— Ihan toisesta asiasta.

— Lemmen-asiasta ehkä?

— En.

— Murhatyöstäkö?

— En.

— Karboneriia'stako?

[Karboneriia = karboneri-yhdistykseen kuuluminen. Karbonari'ksi

(sydenpolttajiksi) kutsuttiin tämän vuosisadan alussa niitä, jotka
Italiassa salaa puuhasivat isänmaansa vapauttamista Itävallasta.
Suom. muist.]

— Aivan niin.

— Ja mitä nämät karbonari't ovat?

— Minä tunnen heitä itse niin vähän, ett'en voi sitä teille selittää.

Eräs vartija keskeytti meitä, hyvin suuttuneena. Kovasti toruttuaan

naapureitani, hän kääntyi arvokkaasti minun puoleeni, ei vartijan,
vaan nuhtelevan opettajan tapaan, ja virkkoi: — Hävetkää toki,
herra, antautua puheesen kaikellaisten kanssa! Ettekö tiedä, että he
ovat rosvoja?

Minä punastuin, ja sitten punastuin siitä, että olin punastunut;

minusta tuntui ansiolta eikä vialta, ett'en pitänyt itseäni liian hyvänä
puhumaan kaikellaisten onnettomien kanssa.
XIV LUKU.

Seuraavana aamuna menin ikkunalle, nähdäkseni Giojaa, mutta

rosvojen kanssa en enää puhunut. Vastasin vaan heidän
tervehdykseensä, sanoen minua kielletyn puhumasta heidän
kanssaan.

Nyt tuli oikeudenkirjuri, jonka läsnäollessa minua oli tutkittu, ja

ilmoitti salamielisesti, että kohta olin tapaava miehen, jonka täällä-
käynti minua ilahuttaisi. Ja kun luuli mieleni jo kyllin valmistuneeksi,
hän lisäsi: sanalla sanoen, se on teidän isiinne; tehkää hyvin ja
seuratkaa minua.

Seurasin häntä alas virkahuoneihin, vavisten ilosta ja hellyydestä,

vaan samalla koettaen näyttää tyveneltä, rauhoittaakseni isäparkaa.

Saatuansa tiedon vangitsemisestani, hän oli toivonut sen

tapahtuneen perättömistä luuloista, sekä uskonut minun kohta
pääsevän irti. Mutta kun vankeuttani yhä kesti, hän saapui tänne
Itävallan hallitukselta anomaan vapauttamistani. Tyhjiä isällisen
rakkauden toiveita! Hän ei, näet, voinut uskoa, että minä olisin
rohjennut antautua yrityksiin, joista laki määräsi ankaran
rangaistuksen, ja teeskennelty hilpeyteni saattoi hänet siihen
vakuutukseen, että minulla ei ollut mitään peljättävänä.

Se lyhyt yhdessä-olo, joka meille sallittiin, liikutti minua sitä

enemmin, koska minun täytyi mielentilaani salata. Vaikeinta se oli
eron hetkellä.

Italian silloiseen tilaan katsoen, pidin varmana, että Itävalta

varoituksen vuoksi määräisi mitä kovimpia rangaistuksia, ja että
minut siis tuomittaisiin joko kuolemaan tahi monivuotiseen
vankeuteen. Tätä vakuutustani täytyi minun salata isältäni ja
luulotella häntä tekoperusteilla, että pian pääsisin vapaaksi.
Sentähden en saanut purskahtaa itkuun, häntä syleillessäni,
puhuessani äidistä, veljistä ja sisarista, joita en toivonut enää
tapaavani tässä elämässä; sentähden minun täytyi, äänen
värähtelemistä hilliten, pyytää häntä vielä käymään minua
tervehtimässä, jos mahdollista. Siinä kysyttiin mielen ponnistusta,
jota en konsaan ole samassa määrässä kokenut.

Isä läksi tyynellä mielin luotani, ja minä palasin kammiooni

särjetyllä sydämellä. Yksin jäätyäni, toivoin itkusta saavani
huojennusta mieleni tuskassa. Vaan sitä lievitystä ei minulle sallittu.
Puhkesin nyyhkytyksiin, vaan silmästä ei kyynelen pisarettakaan
tullut. Onneton ken tuskissaan ei saata itkeä; ja kuin monesti olen
saanut sitä kokea!

Jouduin kovaan kuumetautiin. Päätäni kivisteli julmasti, enkä koko

päivänä voinut maistaa palaakan. Jospa tämä olisi, arvelin minä,
kuolettava tauti, joka kerrassaan tekisi lopun kärsimyksistäni!

Typerä ja halpamielinen toivomus! Jumala ei kuullut rukoustani,

josta Hän olkoon, kiitetty. Kiitetty ei ainoastaan sen vuoksi, että minä
nyt, kymmenvuotisen vankeuden perästä, taas olen rakkaassa
kodissani ja voin sanoa itseni onnelliseksi; vaan siitäkin syystä, että
kärsimykset tuottavat ihmiselle mielenvakavuutta ja, kuten toivon,
ovat varmaan minuakin hyödyttäneet.
XV LUKU.

Kahta päivää myöhemmin isäni tuli jälleen. Olin sinä yönä maannut
hyvin, ja kuume oli kadonnut. Koetin näyttää iloiselta ja reippaalta,
eikä kukaan voinut arvata, mitä olin kärsinyt ja vieläkin kärsin
sydämessäni.

— Toivon, virkkoi isäni, että muutaman päivän perästä saat tulla

Torinoon. Sinun varaksesi on huone kodissa jo laitettu, ja me
odotamme
sinua levottomuudella. Virkani toimet pakoittavat minua nyt
lähtemään.
Laita, että pian tulet, sen minä vielä pyydän.

Hänen hellä ja surumielinen herttaisuutensa särki sydäntäni.

Rakkauteni näytti vaativan minulta teeskentelyä, ja kuitenkin saattoi
teeskentely minulle omantunnon vaivaa. Eiköhän olisi ollut sekä
häneen että itseeni katsoen arvollisempaa, jos olisin suoraan
sanonut: — Luultavasti emme enään saa toisiamme nähdä tässä
maailmassa! Jättäkäämme siis toisemme hyvästi, kuten miesten
tulee, nurisematta, vaikeroimatta; suo minulle isällinen siunauksesi!
 Semmoinen eropuhe olisi ollut tuhat kertaa mieluisampi, kuin tuo
teeskentely. Vaan katsellessani vanhuksen harmaita hiuksia, en
luullut hänen voivan kuulla niin jyrkkää puhetta. Mitä, jos hän olisi
siitä joutunut epätoivoon, kukaties tainnoksiin, taikkapa (kauheata
ajatella) heittänyt henkensä minun käsissäni?

En voinut ilmaista hänelle totuutta, enkä edes herättää

aavistustakaan siitä! Näennäinen tyynimielisyyteni petti hänet
kokonaan, ja me erkanimme ilman kyyneliä. Mutta kammioni
yksinäisyydessä tuskani oli yhtä raskas, kuin ensikerran, jopa
raskaampikin; ja nytkin minä turhaan rukoilin itkun lohdutusta.

Tunsin itsessäni voimaa tyytyäkseni pitkällisen vankeuden vaivoihin

ja hirsipuunkin kauhuun. Mutta ajatella, mitä sanomatonta tuskaa
isä, äiti, veljet, sisaret siitä kärsisivät, siihen voimani eivät riittäneet.

Lankesin polvilleni ja ennen tuntemattomalla hartaudella rukoilin:

— Oi Jumalani, minä otan vastaan kaikki, mitä minulle sallit, mutta

luo niiden sydämiin, joille olin kallis, niin ihmeellinen voima, että
heistä tuntuu, niinkuin en olisikaan enää kallis heille, ja ett'ei
keltäkään heistä minun tähteni elämänlanka päivälläkään lyhentyisi!

Mikä siunaus on rukouksessa! Tuntikausia mieleni pysyi taivasta

kohti ylennettynä, ja luottamukseni kasvoi, mitä enemmän käsitin
jumalallisen hyvyyden sydämessäni, mitä enemmän kuvasin itselleni
inhimillisen sielun suuruutta niissä elämän tiloissa, joissa se irtautuu
itsekkäisyydestänsä ja pyrkii siihen, ett'ei se milloinkaan tahdo
muuta, kuin mitä ijankaikkinen viisaus tahtoo.

Ja tosiaan, sitä ihminen voi! Se onkin ihmisen velvollisuus! Järki,

joka on Jumalan ääni, käskee meitä kaikkea uhraamaan hyvän
toteuttamiseksi. Ja olisiko se uhraus täydellinen, jos me kovan onnen
päivinä vastustaisimme Hänen tahtoansa, joka on kaiken hyvän alku
ja luoja?

Kun hirsipuu tai joku muu kova kidutus on välttämättömästi

kärsittävä, niin se vaan osoittaa alhaista mieltä ja tietämättömyyttä,
jos sitä pelkää, eikä kohtaloansa lähesty ylistäen Jumalaa. Ja taipua
pitää ei ainoasti omaan kuolemaansa, vaan myöskin siihen
murheesen, jonka se tuottaa rakkaillemme. Ainoastaan sitä saapi
rukoilla, että Jumala heidän murheensa lievittäisi ja meitä kaikkia
johdattaisi ja tukisi: semmoinen rukous on aina Hänelle otollinen.
XVI LUKU.

Kului taas muutamia päiviä ja mielentilani oli edelleen sama, vieno

suru täynnä rauhaa ja hartautta. Jo luulin voittaneeni kaiken
heikkouden ja vastaiseksi olevani levottomuudestani vapaa. Turhaa
luulottelemista! Ihmisen tulee pyrkiä täydelliseen
mielenvakavuuteen, mutta maan päällä hän ei sitä saavuta. Mikä nyt
taas minua häiritsi? — Sain nähdä Maroncelli ystäväni, joka
muutaman vaaksan päässä minusta vietiin parvea myöten
rikosvankilaan.

Hän ynnä vartijansa kävivät niin nopeasti ohitseni, että tuskin

ennätin hänet tuntea, huomata hänen tervehdys-nyykkäyksensä ja
siihen vastata.

Ystävä raukka! Ikänsä parahassa kukoistuksessa, varustettu mitä

toivehikkaimmilla hengenlahjoilla, kunnollinen, hellätuntoinen,
rakastettava, luotu mainehikasta elämää viettämään; ja nyt
valtiollisista asioista heitetty vankeuteen semmoiseen aikaan, jolloin
varmaan ei voi välttää lain kovimpia iskuja!

Rauhani katosi kokonaan, niin suuresti säälin häntä, niin syvästi

minua suretti, ett'en voinut häntä auttaa, enkä edes läsnä-olollani ja
sanoillani rohkaista. Minä tiesin, kuinka hellästi hän rakasti
perhettänsä ja harrasti sen onnea, ja kuinka se puolestansa häntä
rakasti. Tämä ajatus pani mieleni kuohumaan niin, ett'en enää luullut
rauhoittuvanikaan.

Harhaluulo sekin. Voi te surun-alaiset, jotka luulette surunne

torjumattomaksi, kauheaksi ja yhäti kasvavaksi, malttakaatte toki
mieltänne, niin saatte nähdä erehdyksenne! Suurinkin rauha ja
suurinkin rauhattomuus ovat yhtä vähän kestäviä tässä maailmassa.
Hyvä on tästä totuudesta pitää vaaria, ett'ei ihminen onnellisina
aikoina ylpeydy eikä onnettomuudessa masennu.

Pitkällisen kiihoituksen jälkeen seurasi ruumiillinen ja henkinen

uupumus, mutta ei sekään kestäväinen. Peljäten näin siirtyväni
toisesta liiallisuudesta toiseen, turvautuin rukoukseen.

Rukoilin Jumalalta apua ystävä raukalleni, niinkuin itsellenikin,

hänen omaisillensa, samoin kuin minun omilleni. Tätä rukousta
toistamiseen uudistamalla saavutin rauhaa.
XVII LUKU.

Rauhaa saatuani aloin miettiä tuota äskeistä kiihoitustani, ja

suuttuneena itseeni heikkoudestani harkitsin neuvoa, päästäkseni
siitä. Keksin seuraavan keinon. Jok'ainoa aamu, rukouksen jälkeen,
oli ensimmäisenä toimenani tarkasti miettiä kaikkea, mikä sinä
päivänä saattaisi mieltäni häiritä. Itsekutakin tapausta kuvailin
vilkkaasti itselleni, valmistuakseni siihen: — parhaitten ystävien, yhtä
hyvin kuin pyövelin, ajattelin täällä käyvän. Muutamia päiviä
tämmöinen ikävä harjoitus tuntui minusta kärsimättömältä, mutta en
herjennyt, ja ennen pitkää olin siitä tyytyväinen.

Uuden vuoden päivänä (1821) kreivi Luigi Porro sai käydä minua
tervehtimässä. Hellä ystävyytemme, halumme avata sydämet
toisillemme, este, jonka sille halulle pani oikeudenkirjurin läsnäolo,
ajan lyhyys, pahat enteet, jotka mieltäni painoivat, meidän
kummankin ponnistus pysyä tyynen näköisenä, kaikki nämät seikat
näyttivät olevan omiansa saattamaan sydämeni kuohuun. Mutta
tämän kalliin ystävän mentyä pysyin tyvenenä, heltyneenä, vaan
tyvenenä.

Niin käy, jos ihminen edeltäpäin varustaa itseänsä liiallisia

mielenliikutuksia vastaan.
 Tavoittelin kestävää mielenvakavuutta, en juuri onnettomuuteni
vähentämiseksi, vaan erittäin sentähden, että tuommoinen
levottomuus ja mielenkiihko näyttää minusta rumalta ja ihmiselle
sopimattomalta. Kiihtynyt mieli ei huoli enää järki-syistä;
vastustamattomasti syöstynä päättömien aatteiden valtavaan
pyörteesen, se luopi itsellensä hullun, hurjan ja pahanilkeän
ajatusjuoksun; se on semmoisessa tilassa, joka sotii kokonaan
filosofiiaa ja Kristin-uskoa vastaan.

Jos minä olisin saarnamies, niin teroittamalla teroittaisin

kuulijoihini, kuinka tärkeä on mielenkiihon kukistaminen; sitä
tekemättä ei saata olla hyvä ihminen. Missä rauhassa Hän eli itsensä
ja muitten kanssa, Hän, jota meidän tulee pitää esikuvanamme! Ei
löydy mitään ylevyyttä, ei mitään hurskautta ilman mielenmalttia,
ilman semmoista mielentilaa, joka koettaa tämän lyhyen elämän
tapauksista pikemmin hymyilemään, kuin harmistumaan! Viha on
arvoton, paitsi siinä ani harvassa tilassa, kun sillä saattaa nöyryyttää
jonkun pahantekijän ja vetää hänet pois rikoksen tieltä.

Kenties löytyy viattomampaa mielenkiihkoa, kuin mitä minä olen

kokenut. Mutta se, joka siihen saakka oli pitänyt minua orjanansa, ei
perustunut ainoastaan murheeseen; siihen sekaantui usein tuima
viha, ynnä suuri halu mitä mustimmilla väreillä kuvailla ihmiskuntaa
ja yksityisiä henkilöitä. Se on kuin rutto maailmassa! Jokainen luulee
itseänsä paremmaksi sillä, että hän muita kammoo. On niinkuin
toinen ystävä kuiskaisi toiselle: "Rakastakaamme ainoastaan
toisiamme; kun julistamme muita roistoväeksi, pidetään varmaan
meitä itseämme puoli-jumaloina."

Kumma kyllä, että tuommoinen katkera elämä on niin monen

mieleen. Sitä katsotaan jonkunlaiseksi urhoollisuudeksi. Jos esine,
jota vastaan eilen tehtiin rynnäkkö, on kadonnut, niin haetaan kohta
toista. — Ketä vastaan pitää mun tänään tehdä valituksia, ketä
vihata? Ehkäpä se lienee tuo hirviö tuossa? Oi riemua, jo löysin!
Tulkaat, veikot, tehdään hänestä loppu!

Niin on maailman meno, ja panettelematta voin sanoa, että se

meno on paha.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com